18.-24.06.2010

18.06.2010    Trinite sur Mer

Oi epoksi..

Jaska:

Aamupäivä meni eilisen törmäyksen jälkien korjaamisessa. Jälleen kerran osoittautui oivaksi aineeksi tähän tarkoitukseen West System 5 minutes epoxy, nopeasti kuivuva läpinäkyvä epoksi. Monilla valmistajilla on vastaavia pikaepokseja, mutta tämä on ainoa kokeilemani, joka ensin jämähdettyään viidessä minuutissa, kuivuu vuorokauden sisällä niin kovaksi, että se on helposti siklattavissa. Muut kokeilemani pikaepoksit jäävät kuivuttuaankin kumimaisen joustaviksi ja tuppaavat siklattaessa jättämään epätasaisen pinnan.

Tämäntyyppisiä kolhuja voisi, jos tarvittavat laitteet olisivat käytettävissä, yrittää saattaa entiselleen höyryllä. Puun kuiduthan ovat siinä vain puristuneet kasaan ja ne voisi periaatteessa höyryllä turvottaa ja nostaa entiseen muotoonsa. Tämä edellyttäisi kuitenkin höyrytystä useina peräkkäisinä päivinä, eikä siihen nyt ollut tietenkään mahdollisuuksia.  Kun kyseessä ei ole rakenteellinen vaurio, ts. lauta ei ole esimerkiksi kokonaan poikki, on tavoitteena vain vaurion saattaminen mahdollisimman huomaamattomaksi.  Vaurioituneen pinnan poistaminen vaurion syvyydeltä yläjyrsimellä ja sitten paikkaus mahonkilistalla olisi yksi keino, mutta jättäisi todennäköisesti näkyvämmän jäljen kuin painauman täyttäminen läpinäkyvällä epoksilla. Epoksia voi myös yrittää värjätä hienolla hiomapölyllä samanlaisesta mahongista kuin vaurioitunut lauta on, mutta omien kokemusteni mukaan paikatusta kohdasta tulee tällöin aina vieressä olevaa pintaa tummempi, eli vaurion paikkaus korostuu muusta pinnasta. Satuin juuri lukemaan uusimmasta ”Wooden Boat”-lehdestä, että italialaisten Riva -loistomoottoriveneiden korjaamiseen erikoistunut veistämö käyttää juuri epoksilla täyttämistä pienempien kolhujen korjaamiseen näissä arvoveneissä.

Olin eilen puhdistanut ja hionut kevyesti, ts. karhentanut syntyneet kolot, ja sen jälkeen täyttänyt ne parillakymmenellä epoksisivelykerralla. Nyt epoksin kuivuttua kunnolla siirryin kumijollaan siklin kanssa ja aloitin varovasti ylimääräisen epoksin poistamisen.  Koloja ympäröivä lakkapinta ei saisi ohentua yhtään. Puolen tunnin siklauksen jälkeen pinta kolojen kohdalta täydellisen tasainen. Ei muuta kuin kevyt hionta hieman paikattua kohtaa laajemmalta alueelta 120 hiekkapaperilla ja kerros Epifanes-lakkaa päälle. Tulosta voi arvioida kuvista, jotka laitan galleriaan tuotapikaa. Yhtään kauempaa katsottaessa ei paikkausta juurikaan erota.

Selvitimme myös kumiveneen vaurioitumisasiaa naapuriveneen kapteenin kanssa. Soitin Jörgen Ekbomille Alandiaan, jossa veneemme on vakuutettuna ja sain ohjeet asian käytännön hoitamiseksi.

Rannan venehuoltoliike pystyi uusimaan kiinnikkeen, josta laskun, 136 euroa maksoimme ja saamme sen sitten jälkikäteen Ålandialta. Case closed!

Trinite sur Mer on eräs Bretagnen rannikon monista purjehduskeskuksista ja useat kadut kantavat kuuluisien ranskalaisten purjehtijoiden nimiä. Tällä hetkellä sataman aallonmurtajalla oli valokuvanäyttely v.1984 Route de Rhumissa merelle kadonneen ranskalaispurjehtijan kunniaksi.

Rantakadun rakennukset ovat pääasiassa alkuperäisiä, siis ajalta ennen sotaa ja siten koko satamaympäristö on varsin viehättävä. Kadun varret ovat tietenkin täynnä ravintoloita, kuten kaikissa satamissa. Vähän sivummalla on venetarvikeliikkeiden rivistö ja mm. automaattipesula, jonka palveluja hyödynsimme iltapäivän. Kapteeni vietti laatuaikaa viereisissä venetarvikeliikkeissä Ilkan kanssa perähenkilön viihtyessä romaanin kanssa pesukoneiden äärellä.

19.06.2010 Trinité sur Mer

Obelixin maailmassa

Jaska:

Trinite-sur Merin lähistöllä Carnacissa on valtavia hiidenkivipeltoja, joiden rakentaminen on ajoitettu ajankohtaan noin 4000 v. ekr. Nämä oli tietenkin nähtävä. Capitanierista saimme lainaksi (!) kolme upouutta vaihdepyörää, joilla suunnistimme viitisen kilometriä satamasta sijaitseville nähtävyyksille. Ja kyllä ne näkemisen arvoisia olivatkin. Useiden satojen metrien mittaisia aukioita, joille oli pystytetty ehkäpä kymmenen metrin välein suorissa riveissä itä-länsi suunnassa eri korkuisia hiidenkiviä. Korkeimpien laki oli kolmessa metrissä, matalimmille olisi saattanut kiivetä, mikäli se olisi ollut sallittua. Nämä pellot ovat ilmeistä sukua englannin Stonehenge-rakennelmille, täällä käytetyt kivet ovat vain pienempiä kuin Stonehengessa.

Jossakin kohdassa pystykivien päälle oli asetettu vaakasuora kivi, aivan Stonehengen malliin. Kävimme myös paikassa nimeltä Tumulus, joka on eräänlainen keinotekoinen luola samalta aikakaudelta. Pystykivien päälle oli jollakin ilveellä saatu valtava laakakivi ja sitten koko rakennelman ylle oli kasattu varsinainen kukkula, jonka sisälle luola käytävineen jäi.

Olisipa todella mielenkiintoista tietää miksi tai mihin tarkoitukseen nuo hiidenkivirakennelmat oli aikanaan tehty, mistä ihmeestä kivet oli hankittu paikalle ja millaisin tekniikoin ne oli pystytetty. Tai miten valtavia kiviä oli saatu nostettua parin metrin korkeuteen toistensa päälle 4000 ekr!

Illalla oli veneessä –  sattuneesta syystä – ajankohtaista pohdiskella täkäläisen ja suomalaisen veneilyn saniteettikulttuurien eroja. Ranskalaisissa veneissä ei juuri septitankkeja käytetä,  aikaansaannokset pumpataan saman tien ulos veneestä satamassakin. Ja mikäs on pumppaillessa kun kaksi kertaa vuorokaudessa häviää satamasta ulkomerelle 4-6 metrin paksuinen vesikerros. Tämähän on siis eräänlainen jätti-vesiklosetti. Huolimatta mainitusta käytännöstä vesi satamissa näyttään kuitenkin yleensä ihan puhtaalta ja esipuhdistukseen osallistuvat myös meikäläisen kirjolohen kokoiset satamakalat, joita voisi laiturilta nostella haavilla läjäpäin. Eipä ihme, että missään satamassa emme ole nähneet kenenkään näitä vonkaleita kalastavan.

Tuntuu siis vaikealta uskoa, että näille rannoille koskaan saataisiin ajetuksi läpi samanlaista vaatimusta, että veneessä tulee olla kannelta sataman septipumpulla tyhjennettävä septitankki, kuin meillä vuorovesivirrattomassa Suomessa on (ja jota vihdoinkin ollaan puuhaamassa myös Ruotsiin).

20.06.2010. Trinité sur Mer – Crouesty 8 mpk

Ker’in arvoitus selvisi

Jaska:

Jenkin kuulustelussa

Jaska:

Liikkeelle päästiin kello yhdentoista pintaan aurinkoisessa säässä ja kevyessä 5-7m/s kaakkoistuulessa. Joen suulle ajettiin koneella ja katseltiin kuinka hienot ranskalaiset ja englantilaiset kuutosveneet valmistautuivat kisaan. Kyllä mahonkikyljet kiilsivät!

Päästiin hyvin purjeilla liikkeelle. Olin La Palais’n satamassa vihdoin päässyt suorittamaan rullagenoan profiilin säädön ja tehty säätö osoittautui nyt oikein onnistuneeksi. (Isonmaston viuluvantit olivat olleet liian kireällä, taivuttaen maston yläpäätä jopa hieman eteenpäin, jolloin rullagenoan profiilia ei millään pystynyt kiristämään tarpeeksi. Nyt löysäsin vantteja sen verran, että mastonhuippubarduunoilla pystyy maston huipun taivuttamaan aavistuksen verran taaksepäin. Kun samalla kiristin rullagenoan staagin vanttiruuvia muutaman kierroksen, pysyy profiili kovassakin tuulessa nyt suorana eikä painu luokille. Järjestelyn ansiosta myös isonpurjeen yläosan ”sulkeminen” väheni selvästi. Kokonaisvaikutuksena parempi tuuleen nousukyky ja vähemmän kallistusta. Jess!)

Crouestyyn ei ollut matkaa kuin nuo kahdeksan mailia, mutta hyvästä kelistä innostuneina teimme ylimääräisen muutaman mailin kierroksen merellä. Se olikin matkamme toistaiseksi ensimmäinen ”päiväpurjehdus”.

Crouestyn satama on valtava ja uudenaikainen. Sisääntuloväylä on ruopattu siten, että laskuvedelläkin Vestervikingin syväyksellä pääsee juuri ja juuri hiipimään sisään. Kiinnityimme kylkikiinnitykseen hyvälle paikalle ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Päinvastoin kuin Trinité-sur Merissä, täällä kaikki rantakadun varren talot olivat parin viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettuja. Rannassa oli parhaillaan meneillään kirpputori, tavaravalikoima oli samanlaista kuin se maailman kaikilla kirpputoreilla on. Eräällä pöydällä oli erilaista vanhempaa veneilyyn liittyvää tarviketta myynnissä. Löytyi myös Walkerin potkuriloki, samanlainen joka Vestervikingissäkin oli alkujaan ollut.  Tällainen lokihan koostuu veneen perässä pitkässä köydessä hinattavasta pyörivästä torpedosta, jonka kierrokset köysi välittää veneen perässä olevalle laskurikoneistolle. Hienon näköinen vehje, mutta auttamattoman epäkäytännöllinen tänä päivänä muuhun purjehdukseen paitsi kenties pitkille avomerimatkoille.  Purjehduskirjoista olen lukenut, että ko. potkuritorpedot saattavat myös näyttää ohi uiskentelevien haiden mielestä herkulliselta välipalalta – pieni epäkohta muuten luotettavassa vehkeessä.

Illansuussa kehuttiin toistemme veneitä edessämme olevan ison englantilaisen Hallberg-Rassyn kapteenin kanssa sillä seurauksella, että saimme kutsun drinkille. Perähenkilö ja Ilkka olivat jo käymässä yöpuulle, joten kapteeni edusti Vestervikingiä yksin. Kuten puhetavasta olin päätellyt, kapteeni oli kotoisin San Diegosta Yhdysvalloista ja muuttanut asumaan Englantiin vuosikymmen sitten. Amerikkalaiseen tapaan meikäläinen pistettiin sitten tenttiin sekä henkilökohtaisten taustojen että Suomen historian suhteen. Siinä välissä ehdittiin käydä läpi myös kapteenin ja hänen nykyisen vaimonsa kohtaamiseen johtanut tapahtumakulku. Veneiden purjehdusominaisuuksista keskusteltaessa totesin, ettemme viitsi yleensä rullagenoalla kovin lyhyttä kryssiä purjehtia, koska purjeen joutuu käännöksissä aina vetämään sisään rullalle ja avaamaan toiselle puolelle käännöksen jälkeen. Tähän kapteeni hämmästyneenä totesi, että he eivät koskaan kryssi. Jos on vastatuulta, mennään vahvalla koneella….

21.06.2010  Crouesty-Piriac 18 mpk

Korjataanpa tähän alkuun aiemmin kirjoittamani virheellinen tieto Bretagnen rannikon vuorovesivirtojen voimakkuuksista. Taisin väittää, että sellaisissa paikoissa kuin Alderney Race,   Du Four tai Cap de La Hague on Euroopan voimakkaimpia vuorovesivirtauksia. Eipä sentään. Uuden På Kryss lehden mukaan viisi maailman voimakkainta vuorovesivirtaa ovat:

  1. Saltströmmen Knaplundöya- ja Straumöya-saarten välissä Bodön eteläpuolella Norjassa: 22 solmua
  2. Moskströmmen Lofootinniemen ja Mosken saaren  välissä Norjassa: 15 solmua
  3. Old Sow Whirlpool, New Brunswick, Kanada: 14 solmua
  4. Naruto, Japani 10 solmua
  5. Corrywreckan, Skotlanti, 8.5 solmua

Bretagnen virrat sitten varmaankin seuraavat heti näiden jälkeen, virtauskartoissa näkee kyllä mainintoja liki 10 solmun virroista.

Lähdimme Crouestystä suunnitellusti puoli kymmeneltä. Tavoitteena oli La Turballe, jonne olisi pääsy kaikissa vuoroveden vaiheissa. Muutaman mailin lähempänä olisi Piriacin satama, jota laiturinaapurimme Le Palaisessa olivat kauniiksi kehuneet, kotisatamaansa. Siinä satamassa on samanlainen kynnys kuin esimerkiksi Guernseyssä ja sen lisäksi portti, joka suljetaan silloin kun satamaan ei ole asiaa yrittää.

Yritettiin alkuun edetä aurinkoisessa säässä ja laitavastaisessa heikossa tuulessa purjein, mutta jouduttiin vajaan tunnin yrittämisen jälkeen laskemaan purjeet ja jatkamaan koneella. Jossakin vaiheessa syntyi päätös mennä sittenkin La Turballen sijasta Piriacin satamaan, kun oltaisiin joka tapauksessa niillä tienoilla aivan korkean veden aikaan. Näin tehtiin ja reilun neljän tunnin matkanteon jälkeen luikahdettiin menestyksellisesti Piriacin sataman kapeasta portista sisälle. Kiinnityttiin ensin vierasveneboxiin, mutta heti paikalle pyyhältäneet tuttavamme Le Palaisesta neuvoivat vaihtamaan kylkikiinnitykseen sisemmälle satamaan. Näin teimme ja hyvä olikin, sillä boxissa Vestervikingin pitkä perä ulottui lähes puoleen väliin kahden ponttoonilaiturin väliä, tarjoten huolimattomalle veneilijälle oivallisen törmäämiskohteen. Kaiken lisäksi naapurimme kertoivat, että kun portti avataan, sisääntulevat veneet kulkevat voimakkaan virran mukana, joka aiheuttaa ohjaamisvaikeuksia kokemattomille kapteeneille. Joten pois tieltä!

Kylkikiinnitykseen siirtyminen meni muuten OK, mutta kiinnityksessä avustamaan tullut edellä olevan veneen kippari ei oikein ymmärtänyt, kuinka köydet pitäisi kiinnittää, ja loppujen lopuksi jätti homman puolitiehen. Sillä seurauksella, että Vesterviking alkoi kääntyä ympäri virran mukana kapeassa välissä. Onneksi saimme köyden nopeasti itse kunnolla kiinni.

Piriacin satamakaupunki on kaunis kuin sokerileivos, mutta valitettavasti keinotekoinen ja se näkyy ja tuntuu. Tarkoittaa, että rannan talot on restauroitu tai rakennettu vanhan tyylin mukaan, mutta suurin osa on ilmeisesti loma-asuntoja, joten todellinen elämän tuntu puuttuu.

Löydettiin hyvä supermarketti ja täydennettiin varastoja.  Juuri kauppaan lähtiessämme eteemme kiinnittyi iso, arviolta 45-jalkainen kaksimastoinen ”wishbone”-purjeilla varustettu alus. ”Wishbone” -purjehan on kuin purjelaudan purje ja mastot ovat näissä aluksissa vantittomat, ainoastaan kannelta tuetut ja yleensä tehdyt hiilikuidusta.  Tuulen voimistuessa masto taipuu ja hoitaa tällä tavoin automaattisesti osan reivauksesta. Mukava englantilaispariskunta oli purjehtinut vuosia Välimerellä ja valisti meitä parhaista paikoista.

Illalla käytiin syömässä crêperiessä erinomaisia kreppejä ja saatiin vähän paikallista valistusta bretonin kieleen. Täällä näkyy esimerkiksi kartalla valtavasti ”ker”-alkuisia paikannimiä. Nyt selvisi, että bretoninkielen ”ker” vastaa ranskankielen ”chez”, eli jonkin luona. Ystävällinen emäntämme jopa vilautti breton – ranska sanakirjaa, johon perähenkilö välittömästi ihastui.

Iltakävelyllä käytiin vielä aallonmurtajalla katsomassa, kun väylä, jota pitkin olimme tulleet satamaan oli lähes kuivilla. Huomisaamulla siitä sitten taas purjehdittaisiin.

22.06.2010 Piriac-La Turballe 8 mpk

Taas tarjoilijatapaus

Jaska:

La Turballen satama, jonne tarkoituksemme oli alun perin ollut mennä, sijaitsee aivan Piriacin nurkan – siis niemenkärjen – takana. Väittävät La Turballea Ranskan suurimmaksi kalastussatamaksi. Satamakokonaisuudessa on siis myös huvivenesatama, jossa on muutamia vierasvenepaikkoja. Perähenkilö oli edeltä käsin tiedustellut paikkaa satamasta ja saanut vastauksen, että tänne vaan.

Ajoimme lyhyen matkan lähes täysin tyynessä kelissä ja paahtavassa auringonpaisteessa koneella.

Vieraspaikat sijaitsevat neliön muotoisessa ponttoonilaiturissa, jonka yksi sivu on auki. Neliön keskellä on vielä lyhyt erillinen ponttoonilaituri vailla yhteyttä maihin. Tähän mahtuu kaksi venettä kiinnittymään peräkkäin. Saimme hyvän kiinnittymispaikan neliön pohjasivulta, kun tulimme satamaan heti puolen päivän jälkeen. Iltaa kohti satama sitten alkoi täyttyä kylki kylkeen kiinnittyvistä veneistä siten, että jos vielä pari venettä olisi tullut, olisi neliön voinut kävellä laidalta toiselle veneiden yli.

Toimiva kalasatama tuo tähän kaupunkiin juuri sen elämisen tunnun, joka Piriacista puuttui.

Huvivenesataman puolella oli selvästi investoitu, capitainerie-rakennus hohti uutuuttaan, samoin vierasveneilijöiden suihkut ja vessat. Sitä paitsi satamamaksu oli toistaiseksi halvin Ranskassa kokemamme, 12,90 euroa per yö Vestervikingin kokoiselta veneeltä. Tähän päälle tulee tosin suihkupoletin hinta 2 e per kerta per henkilö.

Teimme lyhyen tiedusteluretken kaupunkiin ja siirryimme päivän kohokohtaan, eli Ilkan talviturkin heittämiseen Atlantin aaltoihin. Aivan huvivenesataman vierestä alkaa upea kilometrien pituinen hiekkaranta. Hetkisien kuumassa rantahiekassa makoilun jälkeen kaikki kolme kävimme aalloissa. Kylmää oli, mutta tehtävä saatiin suoritettua.

Illansuussa sitten suunnistimme yhteen näistä syömään 14 euron hintaisen kolmen ruokalajin menuun. Ruoka sinänsä oli ihan onnistunutta, mutta enemmän kertomisen aihetta antoi tällä kertaa tarjoilijamme.

Viime kaudella kerroin Tanskan Gedserissä tapaamastamme uskomattomasta tarjoilijaneitosesta. Nyt tämäniltainen tarjoilijamme nousi tapauksena samoihin sfääreihin, ellei ylemmäksikin.

Tämä tyttönen, ei varmaankaan päälle kahdeksantoista vuoden ja ehkäpä ravintola-alan opiskelija oli sisäistänyt pääasialliseksi tehtäväkseen omasta taustastaan ja suunnitelmistaan jutustelun asiakkaiden kanssa. Siinä saivat suomalaisveneilijät ja muutkin odotella tilausten antamista tyttösen käydessä läpi mielestään tärkeämpiä asioita kuulemaan suostuneen naapuripöydän kanssa. Ja jälkiruokavaiheessa tyttö kantoi ensin tilaamistamme kolmesta krepistä kaksi viereiseen pöytään, joka ystävällisesti ohjasi hänet oikeaan osoitteeseen ja sitten vielä päälle sen kolmannen kreppimme uudelleen samaan viereiseen pöytään. Jos kyseessä oli ravintola-alan opiskelija, ammatinvalinnan uudelleenharkinta lienee paikallaan!

23.06.2010 La Turballe

Välipäivä

Jaska:

Aamulla pitkästä aikaa samana aamuna leivotut patongit ja croissantit rannan boulangeriesta! Kaupassa käyntiä kaukana satamasta olevassa supermarketissa, kannettiin tavaroita selkä vääränä.

Vaate-  ja venehuoltoa, sitten yleistä lepäilyä.

24.06.2010 La Turballe

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa….

Jaska:

La Turballen välittömässä läheisyydessä, 5-6 kilometrin päässä alkavat Guéranden suolasuot, joilla vielä tuotetaan suolaa perinteisin menetelmin käsityönä. Vuokrasimme Ilkalle pyörän – me vanhemmat ajelimme venepyörillämme – ja suuntasimme katsomaan.  Ohitimme ensimmäiset altaat, joilla näkyi mies siellä, toinen täällä pitkävartisen kolan kanssa suolavettä ”tasoittelemassa”.

Päädyimme Terre de Sel’iin, paikkakunnan suolantuotantoa esittelevään näyttelyyn. En nyt ryhdy kuvailemaan yksityiskohtiin asti monivaiheista prosessia, periaatteessa yksinkertaista, eli annetaan auringon haihduttaa matalissa altaissa merivedestä vesi pois ja kerätään suola talteen. Kyseessä on kuitenkin koko vuodenkierron kestävä prosessi, jossa jokaisella vuodenajalla on omat tehtävänsä ja varsinainen suolan kerääminen tapahtuu sitten muutaman viikon aikana oikeissa keliolosuhteissa kesällä. Ja suola-altaan pinnalta kerätään sitä hienointa pintasuolaa ”Fleur de Sel”’iä, joka on aivan lyömätöntä pöytäsuolana.

Tämä käsityöläisyhteisön säilyminen on ollut monta kertaa uhattuna tehokkaampien teollisten tuotantomenetelmien vallatessa markkinat, mutta on nyt eräänlaisena suojelukohteena. Grynderit haluaisivat rakentaa alueelle moottoritien ja asuntoja ja asiasta on edelleen vireillä keskustelu. Toivottavasti järki voittaa ja hieno kohde säilyy.

Paitsi suolantuotantoalue, Guérande suoalueena on myös mieletön lintukohde, ornitologin unelmapaikka.

Palasimme hienolta tutkimusmatkalta veneelle, kävimme kastautumassa Atlantin aalloissa ja suuntasimme rantaravintolaan pizzalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: