(Arvon lukija, huomasithan, että nyt on ”Kuvagalleria 2014”:ssä uunituoreita kuvia Tanskan-purjehduksemme alkuviikoilta. Lisääs tulee, kun on taas sopiva tilaisuus ladata kuvia, eli kunnon nettiyhteys.)
Oltiin sovittu varhaisesta lähdöstä sillä suunniteltu seuraava etappi Marstaliin oli päälle 30 mpk ja jos nyt ”high season”-aikaan aikoo satamista saada kunnon paikan, on syytä saapua viimeistään heti puolenpäivän jälkeen. Kertaakaan emme tosin ole nähneet kenenkään joutuvan käännytetyksi pois satamasta, aina on paikka, vaikka sitten improvisoimalla, löytynyt.
Liikkeelle päästiin kymmentä yli kuusi. Kun matkaa oli tehty mailin verran, huomattiin, että joku on nyt vinossa. Plotteri ei näyttänyt ollenkaan sellaisia maisemia kuin olisi pitänyt. Försti sen ensiksi huomasi – kapu ei ilmeisesti ollut vielä kunnolla herännyt kun suunnisti takaisin Flensburgin vuonon perukkaa kohti. Olivat Marina Minden mutkasta katsoen maisemat aikalailla samannäköiset, mentiin sitten lounaaseen kohti Flensburgia tai vuonon suuta kohti etelään. Todettiin että sattuuhan sitä ja käännettiin kokka oikeaan suuntaan.
Oletus oli, että näin aamuvahaisella vastainen tuuli olisi vielä heikkoa, mutta jo kellon lähestyessä seitsemää puskimme ikävän jyrkkään vasta-aaltoon liki 10 m/s apparentissa tuulessa, eli 7-8m/s todellisessa tuulessa. Totesimme, että 35 mpk tällaista rynkytystä, jossa vauhti putoaa hetkellisesti pariin solmuun keulan tömäyttäessä isompaan aaltoon, ei kauheasti houkuttele. Tutkittiin karttaa ja todettiin, että vuonon pohjoisrannalla, ehkä 4 mpk päässä on Söderborgin satama, jonne voisimme mennä odottelemaan parempaa keliä. Näin päätettiin.
Söderborgin satama on Jyllannin mantereen ja Als-saaren välisessä salmessa, Alsin puolella, siis ikään kuin jokisatama. Veneet kylkikiinnittyvät kaijaan, satamaan saapuessamme joka paikassa taisi olla vähintään kolmen veneen kylkikiinnitysrivi. Jäimme ajelemaan rivin reunaa ja kyselimme veneissä aamupalaansa nauttivilta ovatko lähdössä vai jäämässä. Paljon muitakin veneitä oli jo vähän ennen kahdeksaa parveilemassa samalla asialla ja arvelimme, että tässä taitaa olla edessä varsinainen kilpa-ajo vapautuvaan paikkaan.
Salmen yli kulkevan sillan tienoilta alkoi kuulua kellojen kilkatus ja samassa ne muut parveilevat veneet käänsivät keulansa kohti siltaa. Eivät siis olleetkaan etsimässä kiinnittymispaikkaa, vaan odottamassa läppäsillan avautumista tasa- ja puolen tunnin välein (à la Hevossalmen silta). Sillan läpät nousivat, ja hetken päästä olimme ainoana veneenä kuikuilemassa kiinnittymispaikkaa. Saksalaisesta purjehduskouluveneestä, 45-jalkainen Gib’ Sea, sitten viittoiltiin, että voimme kiinnittyä heidän kylkeensä, ovat lähdössä vasta puoli yhden maissa. Kiitimme ja kiinnityimme.
Aamupäivä kului sitten pikku nokosia ottaessa ja lueskellessa odottaessamme paikan vapautumista.
Luvattuun aikaan ilmoittivat sitten olevansa lähdössä, samoin kuin heidän sisäpuolellaan laituria vastaan kiinnittynyt vene. Irrotimme köydet ja siirryimme vähän kauemmaksi päästämään nämä lähtijät tielleen.
Juuri kun olimme saaneet Vestervikingin vapautuneeseen koloon laiturin viereen, tulee satamaan ehkäpä 50-jalkainen hollantilainen moottorialus, josta rouva huutelee että voivatko kiinnittyä kylkeemme. Hetken ihmettelin etteikö tuon kokoiselle alukselle löytyisi paikkaa jonkin samankokoisen tai isomman aluksen kyljestä. Vastasin kuitenkin, että kyllä se sopii, mutta olemme lähdössä aamulla kello viisi. Jolloin rouva puolestaan totesi, että sehän sopii, tehän voitte tulla ulos siitä ja päästää meidät sisimmäksi ja kiinnittyä kylkeemme. Mietimme, että ei se nyt sentään ihan noinkaan käy, kiinnittymisessä on aina oma hommansa ja olimme juuri nämä manööverit suorittaneet. Asian ratkaisi kuitenkin rouvan seuraava lause: ”meillä on pyörätuoli täällä veneessä”. Ilmoitimme, että ilman muuta pääsette tähän laiturin viereen.
Pyörätuolissa istui pariskunnan ehkä parikymppinen poika. Emme käyneet kyselemään tältä sittemmin ihan mukavaksi osoittautuneelta hollantilaispariskunnalta asiasta tarkemmin. Vene oli selvästi tehty tämä pyörätuolimatkustaja huomioiden, avotilan metrin korkuinen reuna avautui sivusta ja pyörätuolilla pääsi siitä suoraan laiturin tasalle.
Söderborgin kaupunki tuhoutui toisessa maailmansodassa melko täydellisesti, ja se on sen jälkeen rakennettu jokseenkin aikaisempaan malliin. Taloista tietenkin näkee, etteivät ne ole vuosisatoja vanhoja, mutta ihan tyylikäs rantakaupunginosa on saatu aikaan. Salmen suulla on Söderborgin vanha linna, jonne emme kuitenkaan enää ehtineet mukaan esittelykierrokselle. Mutta hieno puisto linnan ympäristössä oli, samoin kuin upea uimaranta. Ihastelimme veden kirkkautta, kai se sitten puhdastakin oli kun ihmiset surutta uivat.
Satama alkoi pikkuhiljaa täyttyä sisään tulevista veneistä, edessämme ja takanamme oltiin jo kolmessa rivissä. Ajattelimme aikaista lähtöämme ja laitoimme veneen kylkeen maalarinteipillä kiinni A4 lapun, jossa luki isoilla kirjaimilla: LEAVING AT 05.00. Toimi muuten ihmeen hyvin, useampikin vene lähestyi toivorikkaana kiinnittyäkseen kylkeemme, mutta nähtyään lapun muuttivat suunnitelmansa, yleensä hymyssä suin.
Illalla mentiin aikaisin nukkumaan, sillä herätys oli asetettu kello neljäksi, tarkoitus oli päästä liikkeelle lupaamamme mukaan kello viideltä.