Aamulla sitten siirrettiin Vesterviking samassa laiturissa toiseen paikkaan, jotta ruotsalaisvene pääsi siirtymään sille varattuun paikkaan toisessa laiturissa. Olimme päättäneet lähteä paluumatkalle kohti Marina Mindeä iltapäivällä, aamupäivällä hoideltiin kauppa-asioita ja syötiin vielä kevytlounas ennen kuin irrotettiin köydet. Koska tuuli viuhui vanteissa mukavasti, päätettiin pitkästä aikaa kokeilla kryssimistä fokalla. Ajettiin koneella pari mailia vuonon pohjukasta ja huomattiin, että tuuliolosuhteet olivatkin aika haastavat, kuten ilmaisu kuuluu. Saatiin isopurje ja fokka hyvin ylös ja ampaistiin liikkeelle. Suunnilleen samalla hetkellä ensimmäinen puuska hyökkäsi suoraan sivusta ja tuulimittarin osoitin heilahti parissa sekunnissa 8 m/s:ta 15 m/s:iin ja ehkäpä parinkymmenen sekunnin kuluttua tuulta oli taas jostakin ihan muusta suunnasta 6 m/s kiihtyen pian taas samoihin lukemiin. No niin kuin arvata saattaa tällaisissa puuskissa mentiin välillä aika lintallaan ja jos pitkäkölisellä veneellä olisi taipumusta broachaamiseen, niin sekin olisi koettu. Todettiin, että tällaisissa olosuhteissa kryssiminen ei ole meidän juttumme ja päätettiin siirtyä koneajoon. Fokkaa laskiessa purjeen alimmainen latta sanoi sopimuksen irti ja lensi komeassa kaaressa jonkkaan. Onneksi tuli varalattoja mukaan.
Joten koneajoa paukuteltiin ikävän jyrkkään vasta-aaltoon samaa reittiä. jota edellispäivänä olimme tulleet riemupurjehdusta. Marina Mindeen saavuttiin juuri ajoissa, jotta ehdittiin tankata tankki täyteen dieseliä, sillä edessä saattaa olosuhteista riippuen olla pitkiäkin koneajoetappeja, elleivät itäiset tuulet ala vaihtua jonkin muun suuntaisiksi.
Kiinnittymisessä tuli viereisestä veneestä pari tanskalaispapparaista avustamaan, ja hyvä olikin, että tulivat, tuuli painoi vielä satamassakin. Toinen papparaisista oli kovin kiinnostunut veneestämme, kyseli kaikenlaista ja hakipa vielä veneensä proviantista kaksi pulloa Flensburgin jääkylmää olutta tervetuliaisjuomaksi. Ystävällistä!
Vestervikingin nettiloki 
Vastaa