Aamulla tuulimittari kertoi reipasta itätuulta – siis erinomaisesta suunnasta länteen menijöille. Avattiin myötätuulen perusvarustus, rullagenoa ja mesaani ja lähdettiin 7 solmun nopeudella matkaan kohti Tanskan-kierroksemme kääntöpistettä. Flensburgin vuono on rajavuono Saksan ja Tanskan välillä, vasta viimeiset pari mailia vuonosta kuuluvat kokonaan Saksalle. Saatiin kylkikiinnityspaikka aivan tämän saksalaisen kaupungin keskustassa olevasta satamasta ruotsalaisveneen kyljestä. Veneen kuudenkymmenen paremmalla puolella oleva kapteeni osasi hieman suomeakin, hänellä oli aikanaan ollut UPO:n edustus Ruotsissa ja Suomi oli siksi tuttu maa. Oli sitten myynyt firmansa ja ostanut 45-jalkaisen Malö-purjeveneen, jokseenkin Hallberg-Rassy-kopio, tai toisinpäin. Tällä veneellä on sitten kiertänyt kymmenkunta vuotta maailman meriä vietnamilaissyntyisen vaimonsa kanssa (joka puhui ruotsia ja vaikutti olevan veneen todellinen kapteeni).
Nautittiin lasilliset kuohuvaa käännepisteen saavuttamisen kunniaksi ja sitten lähdettiin ensin lounaalle rantaravintolaan ja sitten tutustumaan kaupunkiin. Rantaravintolan tarjoilijattarella oli yksi komeimmista kuulemistamme viskibassoista. Ilman suurempia odotuksia tilattiin listan kalleimmat annokset, uuniperunat, jotka olivatkin sitten positiivinen yllätys. Eli hinta-laatusuhde oli erinomainen. Kapu ei voinut vastustaa kiusausta kruunata kääntöpisteen lounas isolla jäätelöannoksella.
Kaupungin rannoilla olikin ”puuveneihmisille” mielenkiintoista nähtävää. Flensburgissa on näköjään aktiivinen klassisten veneiden yhdistys ja rannasta oli varattu erillinen laituriosuus, jossa parikymmentä venettä, vanhimmat 1800-luvun lopulta, nuorimmat 1960-luvulta, olivat esiteltävinä. Jokaisen tiedot ja historia oli kerrottu laiturin edessä olevilla tauluilla. Pidemmällä vuonon pohjukan pohjoissivulla oli sitten tusinan verran vanhoja purjealuksia kaijassa, toiset priimakunnossa, toiset ns. projektivaiheessa. Rannassa oli myös puuvenetelakka, joka toimi osin restaurointitelakkana, osin telakkamuseona.
Illalla istuskeltiin avotilassa ja nautittiin kääntöpiirin illallinen, joka muodostui hanhenmaksasta ja Madridista talvella ostamastamme pata negra -kinkusta. Herkkupalat huuhdottiin alas jäljellä olevalla shampanjalla.
Vestervikingin nettiloki 
Vastaa