Gilleleje 4.7.

Aamulla tuuli oli asettunut ja näytti, että seuraava etappi olisi koneajoa. Satamasta päästyä todettiin kuitenkin, että jos ajetaan suoraan pohjoiseen Traffic Zonen reunaan, voitaisiin saada heikkoa sivutuulta 10 mpk legille Gillelejeen. Ja näinhän myös kävi. Kaikki purjeet ylhäällä, genoa spiirapuomilla tuettuna päästiin päälle 4 solmun vauhtiin. Jossakin vaiheessa tuuli kääntyi ja jouduttiin jiippaamaan, ja sen jälkeen ajamaan virsarilla, eli purjeet veneen vastakkaisilla puolilla ulkona.

Gillelejen satama on yksi Tanskan pohjoisosan suurimpia toimivia kalastussatamia ja myös merkittävä huvivenesatama, jossa on satamakirjojen mukaan aina vilinää ja vilskettä. Saatiin ihan hyvä paalukiinnityspaikka heti sisemmän aallonmurtajan sisäpuolelta. Paikasta pääsi jopa kiipeämään laiturille kiinteästi asennettuja portaita pitkin.

Kapu lähti välittömästi yhdistetylle satamamaksu- ja kauppareissulle, proviantti alkoi olla aika ohut. Ranta vilisi väkeä kalaravintolan ja kalakaupan tienoilla. Kaupasta löytyi kassiin muutama savustettu silli, lohipateeta ja kolme paneerattuä rödspättaa, kampelaa muistuttava kala, jolla on kai joku suomenkielinenkin nimi. Näistä saatiin kunnon kalapäivällinen aikaiseksi. Lohipatee oli kerrassaan herkullista, muut syötäviä.

Satamamaksu oli 200 kruunua, mikä näkyy olevan täällä normitaksa. Poikkeuksena se, että tässä satamassa maksu määriteltiin veneen leveyden mukaan, kun yleensä maksu muodostuu pituuden mukaan.

Ateriaa valmisteltaessa viereiseen paalupaikkaan kiinnittyi suomalainen ”Tiki”-niminen teräsvane, mukanaan meikäläisten ikäluokkaa oleva pariskunta. Käytiin juttusille. Daami oli tullut mukaan vasta edellisestä Tanskan satamasta, mies oli palaamassa yksinpurjehdukselta Lofooteilta, minne oli lähtenyt Helsingistä toukokuun puolivälissä. Vene oli Englannissa valmistettu, erittäin merikelpoisen tuntuinen, ehkäpä 37-jalkainen tersäsluuppi, kotisatamana NJK Helsingissä. Kun tuli puhe Vestervikingistä, osoittautui, että mies tunsi veneen vuosien takaa, muisteli että yläosa oli kellertävä ja kansi vihreä – aivan oikein. Hänellä oli myös ollut aikanaan Henry Orrmanin Bodössä tekemä puuvene ja sittemmin lasikuituvene, jolla oli tehnyt kolmen vuoden maailmanympäripurjehduksen. Venessä oli ollut samanlainen Hydrovane- tuuliperäsin kuin Vestervikingissä ja siihen mies oli ollut varsin tyytyväinen. Sanoi tosin, että oikein kovassa tuulessa nykyisen veneensä Monitor-servo-tuuliperäsimessä on enemmän ohjailuvoimaa.

Satamassa oli paljon rakennustöitä käynnissä, ja syykin selvisi. Joulukuussa 2013 oli valtava pohjoismyrsky nostanut veden yli aallonmurtajien, ja noin metrin verran yli satama-altaiden tason. Vesimassat työnsivät kaiken tielleen sattuneen irtaimen rantaan ja sitten poistuessaan rikkoivat kaiken ja osan aallonmurtajistakin. Vastaavan luokan myrskyä ei alueella ole ollut miesmuistiin.
Satamassa valmisteltiin huomiseksi vuosittaista sillijuhlaa. Muistui mieleen vuosi 1993, kun meikäläinen lensi Saksan Gluckstadtiin tutkimaan myytävänä ollutta venettä nimeltä Vesterviking. Juuri tuona päivänä oli Gluckstadtissakin vuosittainen sillijuhla, mikä johti meikäläisen vuokra-autossa yöpymiseen, kun kaikki hotellit olivat täyteen bookatut.

Emme kuitenkaan jääneet sillejä juhlimaan, sillä huomiseksi oli luvassa mainiota purjehduskeliä länteen menijöille, eli suht. reipasta tuulta etelän ja kaakon väliltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: