17.-21.05.2010

17.6.2010    Ouistreham-Cherbourg

Ensimmäiset vuorovesipyörteet

Jaska:

Ouistrehamin sulku avattaisiin klo 10.30, mikä sopisi hyvin vuorovesilaskelmiimme Cherbourgiin purjehtimista ajatellen. Ehdittiin vielä tankata 75 litraa löpöä sulun avautumista odotellessa. Laskin, että koneajossa 2600 kierroksella keskikulutukseksi tulee 1,88 litraa tunnissa – ei paha.

Sulkuportit avautuivat, ajoimme sisään suuren kalastusaluksen perään. Tällä kertaa sulutus onnistui ilman ongelmia, vaikka hieman mietimmekin kalastusaluksen potkurivirtojen vahvuutta sen ponnistaessa sulusta ulos juuri edestämme.

Ajettiin redille, nostettiin purjeet ja käännettiin keula parhaimpaan tuuleennousukulmaan. Pian tehtiin kaksi havaintoa: tuuli oli kovin heikkoa ja jos yrittäisimme väkisin purjehtia, saisimme vuoroveden vastaamme ja saapuminen Cherbourgiin tapahtuisi joskus aamuyöstä. Kun emme juuri tähän paikkaan halunneet ensimmäistä yöpurjehduskokemusta näillä vesillä, laskettiin purjeet ja käynnistettiin moottori, vaikka mieltä kirpaisikin. Laitettiin Autopilot 2000 ohjaamaan ja keskityttiin ympäristön tarkkailuun. Tarkkailun tuloksena väistettiin lukuisia kalanpyydyksiä ja Inkku näki joko pyöriäisen tai delfiinin, joita niitäkin alkaa näillä vesillä jo olla. Vuorovesivirta oli aluksi vastaista ja nopeutemme SOG viitisen solmua potkurilokin näyttäessä kuutta ja puolta.

Kello 15 vuorovesivirran suunta kääntyi ja nyt saisimme ”lasketella alamäkeä” lopun matkaa Cherbourgiin.

Tuuli laantui välillä kokonaan, mutta lähestyttäessä Cotentinin niemimaan kärkeä alkoi puhaltaa uudestaan – ja suoraan vastaan edelleen. Yhtäkkiä meri edessä alkoi käydä aika kuoppaiseksi, meitä nyt hyvää 9 solmun vauhtia eteenpäin vievä virta sai nyt siis tuulen vastaansa ja tämä yhdistelmä nostattaa lyhyitä ja pystyjä aaltoja. Tuulimittari näytti 11 m/s, joten nopeutemme huomioiden todellinen tuulen nopeus oli arviolta vain reilut 6 m/s, mikä yksinään ei kummoista aaltoa nostaisi.

Välillä aalto nosti vettä keulakannelle, mutta varsinaista vaaraa ei tilanteessa ollut.

Barfleurin pohjoispoijun ohitettuamme reitti kääntyi hetkeksi suoraan länteen ja tuuli hiukan heikkeni. Pysyimme visusti kaukana rannikon matalikoista, joissa korkeat kuohut pärskivät. Aivan loppumatkalla saatiin sittenkin vielä vuorovesivirta vastaamme ja vauhti SOG putosi neljään solmuun. Cherbourgin redille saavuttiin jotakuinkin arviomme mukaisesti illan jo hämärtyessä klo 22.

Matkaa oli tehty potkurilokin mukaan 69,2 mpk. Plotterin trippimittari näyttää mielestäni outoja lukemia, vain 54,5 mpk. Reedsin mukaan ”virallinen” etäisyys on 66 mpk. Olen jo aikaisemmin ihmetellyt, kun plotterin trippi näyttää mielestäni liian lyhyitä välimatkoja. Täytynee seurata tilannetta, ehkä käyttöohjeeseenkin paneutuminen auttaisi…

18.- 20.06.2010 Cherbourg

Nettituskailua

Jaska:

Cherbourgin satama on hyvin suojaisa ja sinne on pääsy 24 tuntia vuorokaudessa. Satamarakennelmat ovat peräisin jo 1700-luvulta ja ne muodostuvat ulommasta aallonmurtajasta, joka kulkee arviolta mailin etäisyydellä varsinaisesta satamasta. Tässä aallonmurtajassa on aukot sekä itään että länteen suuntautuvalle liikenteelle. Aallonmurtajan sisälle jäävä alue on nimeltään ”Grande Rade”, ”Iso Redi” vapaasti suomennettuna.  Sisempi aallonmurtaja sijaitsee sitten neljännesmailin etäisyydellä satamasta ja sen sisällä on vielä yksi pienempi satamaportti, joka johtaa huvivenesatamaan.

Satama lienee Euroopan suurimpia huvivenesatamia, hyvin hoidettu ja kaikki palvelut lähellä. Tämä näkyy myös hinnoissa: yöpyminen Vestervikingin kokoiselta (11,95 x 3) veneeltä 32 euroa per yö, minkä lisäksi täällä peritään erikseen 2 euroa per suihkunkäyttö.

Cherbourgissa vierähtikin sitten neljä yötä. Ehdittiin täydentää provianttia, tutustua kaupunkiin, syödä paikalliset herkut ja tuhlata melkein yksi kokonainen päivä oikuttelevan nettiyhteyden kanssa taisteluun.

Carrefourissa provianttia täydentämässä käydessä tuli eteen taas yksi esimerkki eräästä Ranskan ja Suomen välisestä kulttuurierosta, jonka konkreettinen vaikutus näkyy jopa paljon puhutuissa OECD:n PISA- mittauksissa, joissa siis mitataan koulujen menestystä eri aineissa eri maiden välillä. Suomihan on pärjännyt näissä hämmästyttävän hyvin.

Se ero näkyi esimerkiksi vihannestiskillä: jos yrität Ranskassa itse punnita vihanneksesi, ryntää paikalle myyjä (joka ei välttämättä muuten osoita huomiota ostohaluillesi) ja kieltää ehdottomasti punnitsemasta itse. Mitähän siitä tulisi, jos ihmiset itse saisivat punnita, kaikkihan huijaisivat!

Tuo kulttuuriero on, että Ranskassa kaikessa toiminnassa on lähtökohtana, että ihmisiin ei luoteta. Se näkyi jo Dieppessä, jossa satamavirkailijaneitonen ei voinut uskoa ilmoitustamme, että vene on 11,95 pitkä. Ei, tieto piti varmistaa rekisteritodistuksesta. Muuten kaikkihan voisivat ilmoittaa veneensä todellista pituutta lyhyemmäksi!

Ei ihme, että tutustumiskäynnillä Suomen koulujärjestelmään ranskalaiset opettajat olivat eniten hämmästyneitä siitä, että Suomessa oppilaiden haluun oppia luotetaan. Ranskassa kun lähtökohtana on, että oppi on ajettava oppilaiden päähän väkisin. ( Kertoi asian hyvin tunteva perähenkilö.)

Polkupyörät olivat taas hyvään käyttöön, pääsimme tutustumaan kaupunkiin laajemmin. Hollannin tapaisesta pyöräilykulttuurista ei tosin ollut hajuakaan ja pyöräteitäkin hyvin harvakseen.

Sataman vieressä oli tutustumisen arvoinen kohde: entinen Amerikan-höyrylaivojen valtava matkustajaterminaali ” Gare Maritime Trans-Atlantique”  joka on nykyään osin entisöity ja toimii merta ja merentutkimusta eri muodoissaan esittelevänä keskuksena”Cite de la Mer”. Aikanaan matkustajat ovat tulleet terminaaliin junilla, jotka ajoivat suoraan sisään terminaaliin. Täältä lähti myös joukko matkustajia Titanicin ensimmäiselle ja viimeiselle matkalle. Alus itse ei kylläkään syväyksensä vuoksi päässyt sisälle satamaan, vaan odotteli redillä ja matkustajat kuljetettiin terminaalista Titaniciin pienemmillä laivoilla. Cherbourgista laiva sitten suuntasi Southamptoniin ottamaan mukaan valtaosan matkustajistaan ja sieltä sitten kohtalokkaalle neitsytmatkalleen kohti New Yorkia. Ilmassa oli selvästi havaittavissa historian siipien havinaa…

Inkun piti tilata netistä lentoliput Suomeen ja takaisin. Hänhän on menossa 10.6. elokuvan ”Vähän kunnioitusta”, jossa poikamme Ilkka esiintyy, ensi-iltaan Helsingissä. Palaa sitten 12.6. Ilen kanssa Ranskaan, jossa jossakin sopivassa satamassa meikäläinen odottelee. Ile purjehtii sitten kanssamme kolmisen viikkoa ja sitten palaa taas Inkun saattamana Suomeen.

Ranskan satamissa toimii (jos toimii) ”Netabord” niminen verkko, johon voi ostaa käyttöaikaa 24 tunniksi/60 päiväksi parillakymmenellä eurolla. Lähtien siitä, että tällä tavalla saisi netin käyttöönsä tärkeimpiä asiointeja varten valtaosassa käyntisatamista, kyseinen investointi ei ole kohtuuton.

Verkko onkin toiminut hyvin aikaisemmissa käyntisatamissamme, mutta eipäs toiminutkaan Cherbourgissa. Kerroimme asiasta satamakonttorissa ja he puolestaan kertoivat olevansa tietoisia asiasta ja että Netabordin puolellakin ollaan tietoisia, mitään ei vain ole toistaiseksi tapahtunut eikä mitään tietoa ole, koska tapahtuisi.

Satamakonttorirakennuksessa on kattokerroksessa purjehdusklubin ravintola, jossa olisi ilmainen nettiyhteys asiakkaille käytettävissä. Sinne siis, espressothan olisivatkin juuri nyt poikaa. Saimme espressot ja toisetkin ja mineraalivedet ja oluet. Yhteys oli nimittäin niin hidas ja takkuileva, että lippujen varaamiseen vierähti pitkälti viidettä (lue :VIIDETTÄ) tuntia, eikä sittenkään toisen varauksista maksaminen netissä ollut onnistunut, kuten myöhemmin todettiin.

Nettikokemuksesta nälkiintyneinä lähdettiin etsimään ravintolaa, joka tarjoaisi paikallista herkkua, eli Creperietä. Pitkän etsiskelyn jälkeen sellainen löytyikin, eikä etsiskely ollut turha. Syötiin kolmen ruokalajin Crepes-illallinen. Alkuun galettes, tummemmat crepit savulohen kanssa, sitten pääruoaksi edelleen galettes, tällä kertaa tummalla crepillä kinkkua, juustoa, sipulia ja munaa, sekä tietenkin jälkiruoaksi vaaleat crepit liekitetyllä Grand Marnierilla. Loistavaa! Ruokajuomana Normandian parhaan ”Ciderien” nimeltään ”Théo Capelle” tuotteita, joihin ei voi samana päivänä verrata mm. Suomessa myytäviä teollisia tuotteita.

Viimeisenä päivänä löydettiin sitten hyvä nettikahvila josta sai nettiyhteyden omalle kannettavalle tietokoneelle. Olipa helpotus päästä taas kunnon nopean yhteyden äärelle. Saatiin hoidettua lentolippujen varaukset kuntoon suit sait ja printattua Inkun ja Ilen lentoliput. Ehdittiinpä lopultakin myös täydentää blogimme kuvagalleriaa kuvasadolla aina Middelburgista alkaen.

Viimeisenä iltana Cherbourgissa 21.toukokuuta tehtiin tarkat reitti- ja aikataulusuunnitelmat seuraavan päivän purjehdusta varten ja muutenkin varustauduttiin hyvin. Lähtö olisi aamulla klo kuudelta ja reitti Guernseyn saaren St Peter Port satamaan kulkisi Cap de la Haguen niemen ja Alderneyn saaren välistä, paikasta, jossa vuorovesivirtaus on voimakkainta Euroopassa. Onneksi vuorovedenkierrossa on nyt ”neaps”-vaihe, eli vajaavuoksi, jolloin virtaukset eivät ole niin kovat kuin tulvavuoksen aikaan, joka sattuu aina täysikuun ja uudenkuun kohdalle.  Viiden solmun virtauksia olisi silti odotettavissa. Tuulen pitäisi olla kevyttä myötätuulta, joten oikeaan aikaan paikalle saapumalla ei virtauksen ja tuulen vastakkaisvoimista pitäisi olla suurempaa haittaa.

Yksi vastaus to “17.-21.05.2010”

  1. Annis Says:

    Olette Spotin mukaan oikaisseet kätevästi mantereen kautta Brestiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: