11(jatkoa)-15.7

11.7 (jatkoa)

Mona ja Jan kutsuivat heti veneelleen turisemaan, kunhan olisimme saaneet Vestervikingin ”shipshape”, kuten sanonta kuuluu.  Hotkaisimme pikaiset kuppikuumat, sillä tiesimme keskusteluhetkestä tulevan pitkän, emmekä olleet matkan aikana muuta kuin juoneet kupilliset kahvia. Ja oikeassahan olimme.

Jan ja Mona kertoivat monisanaisesti viinin ja herkullisten pikkusuolaisten ryydittämänä Välimeren-purjehduksestaan Jeanneau 42- veneellään.  Veneen he olivat rakentaneet hienosti sisältä uusiksi matkansa 6-vuotisen  valmistelu –ja suunnitteluperiodin aikana. ( Vrt. oma vajaan vuoden vastaava periodimme…) Heidän matkakertomuksiinsa olimmekin jo ehtineet edeltäkäsin tutustua netissä.

”To make a long story short”: he eivät päässeet ensimmäisellä purjehduskaudellaan Hollantia pidemmälle, vaikka lähtivät jo toukokuussa liikkeelle Arkösundista. Syynä olivat kesän 2007 kamalat kelit kanaalin tienoilla, pahimmat vuosikymmeneen, joiden takia joutuivat odottelemaan jatkuvasti Hollannin ja Belgian satamissa. Yrittivät toki Biskajan suuntaan, ja pääsivät aina Bologne-sur-Mer’iin asti Ranskassa, mutta siellä he totesivat jääneensä alkumatkasta niin paljon jälkeen suunnitellusta aikataulusta etteivät enää tohtineet lähteä Biskajan ylitykseen. Palasivat siis Hollantiin ja jättivät veneen syyskuussa Hollantiin Veereniin telakalle talveksi.

Jatkoivat sitten huhtikuussa 2008 matkaansa Hollannista. Tällä kertaa Biskajan ylitys onnistui ja matka jatkui pitkin Portugalin ja Espanjan rannikkoa kohti Gibraltaria. Heidän tarkoituksenaan oli viettää seuraava talvi Monastirissa (lieköhän Marokossa?), mutta negatiivisten kokemuksien takia suunnitelmat muuttuivat. He kuvasivat suunnitelmiensa muuttumisen syitä resebrevissään näin:

1. Purjehdus Gibraltarille oli yhtämittaista taistelua huonojen kelien kanssa.

2. Kustannukset nousivat liian korkeiksi. Miksi maksaa 50 euroa satamapaikasta per yö?

3. Vaikka satamissa on vapaita paikkoja, niihin ei saa rantautua, koska paikka on aina jonkun omistama. Se teki olon turvattomaksi.

4. Sääennusteet Välimerellä ovat epävarmoja

5. Satamien välimatkat ovat useimmiten 60 mailin luokkaa, mistä johtuen joutuu ajamaan koneella    jos aikoo päästä ajoissa satamaan (Välimerellä onkin kuulemma  kahdenlaisia moottoriveneitä: sellaisia joissa ei ole mastoa ja sellaisia joissa on.)

7. He tunsivat itsensä usein yksinäisiksi ja sosiaalisesti eristyksissä oleviksi.

8. Janilla oli vaikeuksia kuuman ilmanalan kanssa.

(Hollannista ja Ranskasta heillä oli sen sijaan ihan positiiviset kokemukset, tuon kesän 2007 säitä lukuun ottamatta)

Lopputuloksena Mona ja Jan päättivät keskeyttää matkansa, ajaa vene Marseilleen, nostaa se siellä auton lavalle ja tuoda autokuljetuksena takaisin rakastamalleen Itämerelle.

Palasimme veneellemme Välimeren karttojen ja ”mixed feelings” kanssa.

Tosi ikävää, että Janin ja Monan matka ei vastannutkaan heidän odotuksiaan. He ovat mukavia ihmisiä ja kaikki kunnia heidän päätöksilleen ( joiden takia siis saimme  tarvitsemamme Ranskan, Espanja, Portugalin ja Välimeren-kartat edullisesti). Mutta pidätämme kaikesta huolimatta itsellemme oikeuden uskoa, että Välimeren – purjehdus voi olla myös positiivinen kokemus. Jankin toki korosti koko ajan, että nämä olivat heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan, toisilla voi olla toisenlaisiakin tuntemuksia. Samaan aikaan matkalla olleiden kuopiolaisten Kotovuorien kertomus olikin kuin toisesta maailmasta, ehkä Gibraltarin jälkeistä lyhyttä Välimeren-osuutta lukuun ottamatta. Ja jos tuntemuksemme osoittautuvat samansuuntaisiksi kuin Janilla ja Monalla, niin tulipahan tämäkin tsekattua.

Meidän johtopäätöksemme oli, että Jan ja Mona edustivat sitä laajaa ruotsalaispurjehtijoiden ryhmää, joille tärkeintä on yhdessä purjehtiminen ja yhdessä tekeminen – siis ruotsalaiseen perus-kansanluonteeseen kuuluvia piirteitä. Det skall vara mysigt!  Mysig (= kotoisaa, viihtyisää) on se ruotsinkielen sana, joka tämän tästä vilahteli keskusteluissa tämän ruotsalaispariskunnan ja myöhemmin heidän purjehduskaveriensa kanssa, kun meidät kutsuttiin istumaan iltaa joukkoonsa Snedskärin klubitaloon. ( Där brukar vi samlas och dricka vin på kvällarna….)

Taisi se sosiaalisen eristetyksi joutumisen tunne olla tärkein heidän päätökseensä vaikuttanut tekijä.

Aiomme siis edelleen jatkaa matkaamme avoimin mielin, ilman ennakkoluuloja ja muodostaen itse omat käsityksemme kokemustemme perusteella.  Jotenkin tuntuu siltä, että meillä suomalaisilla myös omassa seurassa viihtyminen on paremmin veressä kuin arvon ruotsalaisilla.

Loki 8238,8, kt 716 t 50 min

12.7.    Kryssarklubbenin satamassa

Jaska:

Aamulla tuuli oli etelästä- eli suoraan tulevasta kulkusuunnastamme –koneajoa tiedossa siis.

Hyvästeltiin vielä Jan ja Mona ja lähdettiin matkaan. Ensin oli kuitenkin pyynnöstä käyty tarkastamassa tämän Snedskärin-yhteisön puolivalmis saunaprojekti  ja henkisesti lyötyä rakennuksen seinään stämppeli: ”Godkänd av två finsk seglare”. Luvattiin tulla tarkastamaan löylyt paluumatkalla.

Seurasi puuduttavaa koneajoa tarkasti merkityllä kapealla väylällä 5-7 m/s vastatuuleen. Välillä Inkku ajoi ja minä kirjoittelin blogia kajuutassa, sitten vaihdettiin osia. Aurinko paistoi.

Saavuttiin Kryssarklubbenin satamaan Stora Ålö – saaressa, puolimatkassa Arkösundiista Vestervikiin. Suojainen lahti lähes kaikilla tuulilla, Kryssarklubbenin poijut sekä lahdella että rantalaiturin edessä.  Saatiin liki viimeinen vapaa paikka, joka oli kuulemma varattu satamakapteenille, ”men han kommer inte dit i kväll” todistetettiin viereisestä veneestä.

Satamassa parikymmentä venettä ja mukava tunnelma. Ruotsalaisten ystävällistä asennetta kuvasi mm. Kryssarklubbenin taulu rannassa, jossa todettiin, että muutkin kuin jäsenet ovat tervetulleita, mikäli tilaa löytyy ( vrt. suomalaisten Merikarhujen suhtautuminen onnettomiin satamiinsa pyrkijöihin – ”Menkää pois, tämä on yksityissatama” –  joista myös Janilla ja Monalla oli aiemmilta kesiltä ollut henkilökohtaisia kokemuksia.

Syötiin hyvin ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Loki 8267,5 mpk; kt722 t 20 min

13.7.  Hydrovane muuttaa purjehduksen!

Jaska:

Stora Ålöstä päästiin liikenteeseen, kuten tavallista, hiukan sen jälkeen, kun ruotsalaisten valtajoukko oli lähtenyt.  Perusteluna tällä kertyaa moottorin vaatima öljynlisäys. Tavoitteena oli alun perin joko Byxelkrog Öölannin pohjoisosassa tai Oskarshamn rannikon puolella. Molempiin matkaa vajaat 50 mpk. Tuuli etelästä, kaunis keli.

Päätimme kiertää avomeren kautta, ehkä pääsisimme yhdellä vendalla, jos ensin ajaisimme koneella tarpeeksi pitkälle ( perähenkilön mielestä liian pitkälle). Ylitettyämme 17. pituuspiirin nostettiin purjeet ja käännettiin keula etelä – lounaaseen ja lähdettiin tiukkaan kryssiin. Nyt olisi tuuliperäsimemme Hydrovanen aika näyttää mihin se pystyisi tosi kelissä – tuuli nimittäin oli nousemaan päin.

Ja pystyihän se!  Pienen säätämisen jälkeen mentiin taas aivan viivasuoraa kurssia kohti päämääräämme. Että tuuliperäsin toimii kunnolla on meille todella tärkeä asia, sillä nyt olemme molemmat vapaat keskittymään muihin purjehdukseen liittyviin tekemisiin, kuten navigointiin, tähystykseen, ruoanlaittoon jopa blogin kirjoittamiseen…Pidemmillä purjehdusjaksoilla on toisen nyt mahdollista mennä kajuuttaan lepäämään, mikä on todella tärkeää meille eläkeläispurjehtijoille. Perähenkilönkin suunnalta alkoi kuulua kehuja hankinnasta…

Eipä matkasta kuitenkaan ihan yhdellä vendalla selvitty, eikä suunniteltuihin kohteisiin. Kellon lähestyessä kuutta päätettiin jättää Byxelkrogit ja Oskarshamnit seuraavalle päivälle ja etsiä yösija illan jo saapuessa luonnonsatamasta Vestervikin edustalta, jossa näimme paljon mastoja.

Olikin aivan erinomainen laguuni! Paikalla laguunin eri nurkissa varmaan parisenkymmentä purje- ja moottorivenettä. Vieressä kaunis mahonki-kajuuttainenn Vindö –purjevene. Seurattiin kun hieman jälkeemme tullut kahden pariskunnan 40- jalkainen Bavaria sekoili ankkuroinnissa, joutuivat viemään jollalla toisen ankkurin, kun varsinaista ankkuria ei saatu pitämään, ( No, on tuota sattunut meillekin….)

Inkku kävi uimassa, minä en. Syötiin ja mentiin nukkumaan

Loki 8305,7 mpk; kt725t 20 min

14.7. Kohtaaminen sateessa

Jaska:

Kaunis aamu, uinnit kuten yllä, aamiainen tietenkin avotilassa. Liikkeelle kymmenen aikoihin. Väylä Vestervikiin – tai siis sieltä ulos on tosi hieno, kulkien välillä niin kapeasti jyrkkien kallioiden välistä, että Vesterviking tuskin mahtuisi  väylälle poikittain. Avomerellä tuuli suunnilleen etelästä, 6-8 m/s. Päätettiin tehdä pitkää kryssiä kohti Byxelkrogia Öölannissa  tai Oskarshamnia mantereen puolella, tuulen ailahteluista riippuen. Hydrovane hoiteli taas hommat ja me nautimme  aurinkoisesta purjehduskelistä ja 5-7 solmun vauhdista.

Öölannin pohjoiskärjen pohjoispuolella tehtiin venda ja suunnattiin kohti Oskarshamnia. Lähestyttäessä taivas tummui (säätiedotuksessa oli luvattu ukkosen mahdollisuus) ja tuuli katosi. Arvasimme, mitä on odotettavissa ja laskimme purjeet – olimme 4-5 mailin päässä Oskarshamnista. Ja ukonilmahan siitä tuli rankkasateineen. Näkyvyys katosi ja laitettiin tutka päälle, koska reitti oli aika kapea. Hetken päästä AIS pärähti huutamaan ja havaittiin Oskarshamn – Öölanti autolautan lähestyvän takanamme. Murphyn laki siis toimii. Kaikista huonoimmissa olosuhteissa, kaikista kapeimmalla väylällä tulee kaikista isoin alus yhtä aikaa. Ei tuossa nyt kuitenkaan ihmeempää vaaraa ollut, laitteet, moottori mukaan lukien, pelasivat ja ajoimme paikallisen Kustaanmiekan reunamille lauttaa väistämään.

Pikkuhiljaa ukkospilvet menivät ohi ja rantauduimme satamaan kylkikiinnitykseen auringon taas paistaessa. Satama on lähes kaupungin keskustassa, ilmeisesti EU-varoin hienoksi rakennettu.  Aivan sataman vieressä on tapahtumatori, jota nyt hallitsivat huvipuistolaitteet ja monet esiintymisteltat. Jotain erikoisempaa illaksi oli siis ehkä tiedossa. Puolalaisittain ruotsia murtava, iloinen satamakapteeni tuli keräämään ”skattepengar” 120kr. ( Sisältäen ilmaisen pyykkikoneen ja kuivausrummun käytön. Maarianhaminassa näistä velotettiin 6 e!) Sudennälkä kun oli, ryntäsimme satamaravintolaan syömään lankkupihvit. Good, not great, mutta hinta-laatusuhde oli ihan OK. Kaiken kaikkiaan, kun vaihtosuhde on tällä hetkellä 1e = 11 kr, tulee matkanteko Ruotsissa aika edulliseksi. Esimerkiksi Hangossa satamamaksu oli muistaakseni 20 e, eli 220 kr.

Inkku varasi pyykkikoneen aamuksi. Teimme vielä pienen laiturikävelyn ja menimme nukkkumaan. Satama oli vielä tänä yönä hiljainen.

Loki 8353,8 mpk, kt 727 t 50 min

15.7. Pieni iltasoitto

Jaska:

Aamupyykkien jälkeen lähdimme tsekkaamaan sataman toisella laidalla olevan fiskrökerin. Ja kun tarjolla oli myös hyvännäköisiä kala-aterioita edullisesti totesimme, että eiköhän oikeastaan olekin varhaisen lounaan aika. Savuankerias oli herkullista, tillimakrilli syötävää.

Vestervikingiä ihailemaan aamulla tulleelta Oskarshamnilais – pariskunnalta olimme kuulleet, että kalasavustamon vieressä olevassa uudessa satamavarastolta näyttävässä rakennuksessa olisi tänään ensimmäistä päivää auki paikallisen mesenaatin lahjoitusvaroin aikaansaatu vene- ja merenkulkumuseo. Varsinaiset avajaisjuhlallisuudet olisivat kuulemma vasta sunnuntaina.  Se  avattiinkin juuri, kun olimme lopettamassa lounastamme. Siis sinne. Suomea puhuva opasrouva velotti 2 x 20 kr.

Parikymmentä museovenettä hyvin entisöityinä. Uusimmat tosin 1960.luvulta ( siis purjehdimme museoikäisellä veneellä!) Jyhkeä höyrykone oli myös.

Sitten kaupungille ostoksille. Kokeilimme saako bankomatista kruunuja Nordean kortilla. Voi ihme ja kumma, niitähän sai. Kauppamatkan päätteeksi paikallisessa raamattukahvilassa (!) perusruotsalainen kaffe och våffla med sylt, hyvää. Kun päivä oli jo pitkällä, päätimme tehdä tästä Oskarshamn-päivän, tehdä tekemättömiä veneenkunnostus -ym. töitä ja jatkaa matkaa vasta huomenna.

Kiristin mantookivaijerit jotta saatiin tuulisuojista ylimääräiset rypyt pois ( mantookeissa roikkuvat aurinkopaneelit tuppaavat painamaan suojat luokille). Pesin kannen ja maalasin uutta Decolay-pinnoitetta irtoilleiden kohtien päälle. Olin varmaankin keväällä saanut epäkuranttia kansilateksia, joka ei kiinnittynyt alustaansa kunnolla. Sen sijaan liukastumisen estämistä varten tarkoituksella hiukan tahmeaksi jäävä pinta kyllä kerää kaiken mahdollisen lian.  Päättelimme, että olin maalannut maalin ylösalaisin, kiinnityspinta oli jäänyt päälle….

Inkku kävi sillä aikaa vielä ostoksilla ja löysi meille hyvän vedenkeittimen. Sähköllä varustetuissa satamissa voi kaasua säästää käyttämällä tällaista.

Seitsemältä illalla alkoi rantatorilla Oskarshamn-päivän juhla ( mikä ajoitus!). Pormestarin avajaispuheen jälkeen alkoi hirveä kakofonia, neljällä esiintymislavalla bändit ja yksinyrittäjät yrittivät soittaa ja laulaa toisensa suohon. Muistui mieleen kesä 1993, jolloin olin ostamassa Vestervikingiä saksassa ”Gluckstadt” – nimisessä Elben rantakaupungissa, jossa juuri tuona iltana oli suuri sillijuhla. Sielläkin teknojytke pauhasi pitkälle aamuyöhön meikäläisen yrittäessä nukkua vuokragolfissa.

Eräänä tämän illan ohjelmanumerona oli kykykilpailun finalistien karsinta; tusina 12-18 tyttölasta matki Britneytä, Madonnaa tms. parhaansa  mukaan. Yksi tyttösistä oli kuin ”American Beauty” –elokuvasta mukaan repäisty. Parhaat varmaan voittivat ja kolme onnellista pääsi sunnuntain finaaliin, jota onneksi emme ole enää seuraamassa. Ihmeteltiin vielä paikallisten humppatanssi-innostusta. jossa meno tosin on suomalaista humppaa menevämpää ja tarkoitus ilmeisesti pyörittää partneri vieterin lailla rullalle ja sitten auki.

Kovin hyvin emme nukkuneet ja unen läpi totesin, että viimeinen solisti pystyi laulamaan jokseenkin puhtaasti korkean a:n. Tenoriainesta, epäilemättä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: