Posts Tagged ‘navtex’

16-20.7

21 heinäkuun, 2009

16.7.

Kunkkuja kuikuilemassa

Jaska:

Auringonpaistetta, puuskaista tuulta. Aamiaiselta liikkeelle. Tuuli hyvästä suunnasta, laitamyötäinen, tavoitteena Kalmar. Purjeet nostettiin jo satama-alueella, ensin iso ja genoa, sitten myös mesaani. pantiin Hydrovane ohjaamaan. Tuuli oli kuitenkin niin puuskaista ja suunnaltaan jatkuvasti vaihtelevaa, että tuuliperäsin vaati tällä kertaa yhtämittaista säätämistä. Ehkäpä meillä on vielä opiskeltavaa laitteen hienouksien ymmärtämisessä. Noin kahden tunnin purjehduksen jälkeen tuuli kääntyi pystyvastaiseksi ja vaihdettiin rautagenoaan. Ohitettiin Borgholm ja kuikuiltiin näkyisikö Victoriaa ja Danielia Sollidenin, Ruotsin kuningasperheen kesäasunnon pihalla – ei näkynyt.

Kalmariin tultiin kuudelta illalla. Satama alkoi olla jo aika täysi, mutta onnistuttiin saamaan hyvä paikka sivummalta laiturista. Parin veneen päästä herrasmies suomalaisesta veneestä kysyi tuota pikaa että onkos Hydrovane ihan uusi, minulla on ollut samanlainen. Kuten myöhemmin kävi ilmi, kyseessä oli Järvisen pariskunta NJK-laisella 36-jalkaisella ”Tikki” teräsveneellään. Olivat lähteneet Helsingistä toukokuussa ja nyt paluumatkalla Lofooteilta.  Kertoi, että oli kiertänyt aiemmin kolme vuotta palloa Swan-veneellään, jossa oli samanlainen Hydrovane, joka oli ohjannut venettä kerrassaan hienosti koko matkan, hoidelleen kovimmatkin kohdatut tuulet. Olimme tietysti ilahtuneita näistä kommenteista, jotka osoittivat ei-niin-halvan ja paljon työtä vaatineen investointimme oikeaan osuneeksi, mitä omatkin havaintomme olivat jo osoittaneet.

Tehtiin satamakatselmus. Paikalla mm. Vestervikingin kokoinen englantilainen mahonkisluuppi, jossa eläkeläispariskunnalla taisi olla menossa rento whisky-tasting hetki. Oli myös huikea englantilainen päälle 50-jalkainen ”Flamingo”, sluuppi selvästikin vuosisadan alusta, jossa kaikki yksityiskohdat olivat aivan tip top. Illalla syötiin hyvät pastat veneessä ja hoidettiin asioita netissä sataman w-lan verkon kautta.

Loki 8398,8 mpk, kt 733t 25 min

17.6. Päätöksiä bouillabaissella

Jaska:

Aamulla nukuttiin kunnolla ja kun herättiin, oli satama jo puolityhjä. Todettiin, että nyt aletaan olla sellaisilla leveysasteilla, että oman päivärytmimmekin muuttaminen alkaa olla aiheellista, mikäli aiomme jatkossa saada jonkinlaisia paikkoja veneelle satamista.

Käytiin sataman venetarvikeliikkeessä ostamassa mm. uusi paineenalennusventtiili Camping Gaz-pulloihimme – ollaan siirtymässä pohjoiselta propaanivyöhykkeeltä eteläiselle butaanivyöhykkeelle.

Löytyi myös Le Tonkinois läpinäkyvää lakkapastaa, jota olin turhaan etsinyt suomalaisista maalikaupoista. Sillä voidaan nopeasti täyttää lakkapintaan tulleet kolot ilman että tarvitaan kahdeksaa kertaa päälle lakkausta.

Turistbyroossa piipahtaessani tapasin entisen kollegan markkinointialan kuvioista, Antti Mälkösen, joka hänkin nykyään eläkkeellä käyttää aikaansa mm. purjehtimiseen. Sanoi, ettei ole koskaan  näillä seuduilla liikkuessaan saanut näin paljon vastatuulta. Meikäläisen, vasta toisella reissulla maisemissa, oli helppo yhtyä kommenttiin.

Laiturilla suomalaismies pysäytti ja ounasteli, että taitaa olla pitkä purjehdus tiedossa, varustuksestamme päätellen. Kerroin, että paikkansa pitää. Kertoi liikkuneensa paljon Välimerellä Swan-veneellään (kuinkas muuten) ja että heillä oli pelkästään hyviä kokemuksia Välimeren-purjehduksesta. Tässäpä siis hyvä second opinion. Lähimmistä satamista suositteli ehdottomasti Christiansötä Bornholmin länsipuolella, on niin hieno paikka. Sanoin, että pidetään mielessä. (Satama on nimittäin aina ihan täysi, ja suojaton pohjois-etelätuulella. Ei siis päällimmäisenä prioriteettilistallamme.)

Kun palattiin proviantin täydennysreissulta, oli iltapäivä jo alussa. Päätettiin hyväksyä kävelykadun ravintolan tarjous paikallisesta bouillabaisse’sta, joka olikin taivaallisen hyvää. Jälleen suht. vaatimattoman oloinen ruotsalaisravintola, jossa taikureita töissä keittiössä! Sulatellessamme hyvänolontunnetta todettiin, että nyt on se hetki, jolloin päivärytmi muuttuu. Eli päätettiin viettää Kalmar-päivä, mennä aikaisin nukkumaan ja lähteä kuudelta aamulla liikkeelle.

Lähdettiin tutustumaan kaupunkiin pyörillä. Vanha Kalmarin kaupunki on tosi pittoreskia ja talot pieteetillä ja perinnettä kunnioittaen ylläpidettyjä. Tuli vaikutelma, että monet niistä ovat rikkaitten tukholmalaisten kesä/kakkoskoteina.

Huomiseksi luvassa itätuulta, hip hei! Sen verran kovaa kuitenkin, että laitoin isopurjeeseen valmiiksi reivin, ettei tarvitsisi keikutuksessa mennä kannelle seikkailemaan. Aikaisin nukkumaan.

18.6.    Etelään ukkosten läpi.

Jaska:

Herätys 5.30, aamupuurot. Hereillä oltiin kyllä jo ennen herätystä, sillä itään kääntyneen tuulen huono puoli oli, että aallot työnsivät suoraan siihen sataman kohtaan, jossa olimme kiinnittyneinä. Eli siis keikutti aikalailla jo aamuyöstä.

Liikkeelle ei nyt ihan päästy kuudelta, vaan puoli kahdeksalta. Purjeet nostettiin 8.45;  reivattu iso ja rullagenoa auki. Ja matkahan alkoi sujua. Laitettiin tuuliperäsin ohjaamaan ja alettiin nauttia matkanteosta.  Tuulen voima kasvoi, reivasin hieman genoaa. Vesterviking kulki kuin kiskoilla 8-9 m/s sivutuulessa ja aika isossa aallokossa. Kovin monta muuta purjehtijaa ei ulkona näkynyt; jonkin ajan kuluttua pohjoisesta lähestyi jättikatamaraani aivan käsittämätöntä vauhtia. Ihailimme sen matkantekoa, mutta totesimme olevamme kuitenkin ns. yksirunkoihmisiä.

Säätiedotuksessa oli luvattu tuulen voimakkuuden kasvavan 8-12 m/s:iin ja suunnan kääntyvän etelään. Olimme miettineet vaihtoehtoina välisatamiksi, jos tuulen kanssa tulee vaikeuksia, Kristianopelia mantereen puolella tai Degerhamnia Öölannin eteläkärjen lähettyvillä. Kristianopel on avoin itätuulelle, joten se jäi nyt pois laskuista.  Kun matka eteni hyvää 7-8-solmun vauhtia uudelleen pienennetyllä genoalla, todettiin, että jospa mentäisiinkin Aspön satamaan Karlskronan eteläpuolella. Se olisi suojaisa lähes kaikilta tuulen suunnilta. Jatkettiin siis Degerhamninkin ohi. Öölannin eteläkärkeä lähestyttäessä taivas tummui ja tuulimittari alkoi näyttää 13-15 m/s lukemia.

Aallot kasvoivat jo tosi isoiksi. Tässä vaiheessa rullagenoasta oli ulkona enää hieman nenäliinaa suurempi kangastilkku. Vesterviking käyttäytyi edelleen tosi rauhallisesti, ison aallon jälkeen saattoivat kuohut huuhdella sivukansia, mutta minkäänlaista turvattomuuden tunnetta ei ollut ilmassa. Mieleen muistui monista purjehduskertomuksista tuttu toteamus: ”Jos sinä pidät huolta veneestä, se kyllä pitää huolen sinusta”.

Ainoa epämiellyttävää tunnetta aiheuttava seikka oli päällemme nouseva ukkospilvi ja salamointi.

Mutta sille asialle ei siis ollut mitään tehtävissä, miksi siis huolehtia.

Ukkonen meni ohi, tuuli laantui 8-9 m/s tasolle ja voitiin taas avata genoaa isommaksi. Utlängtania  – mantereen koilliskulmaa – lähestyttäessä alkoi uusi ukkospilvi nousta juuri lännestä juuri siitä suunnasta, johon meidän olisi pitänyt purjehtia Aspöön päästäksemme. Ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta. Mutta hiukan matkaa eteläänhän oli tuttu Utklippanin majakkasaari, eikä sillä suunnalla vielä ollut mustaa taivasta – siis sinne.  Purjehdittiin viimeiset mailit isossa, mutta rauhallisessa sivuaallokossa ja laskettiin purjeet klo 16 Utklippanin suojassa saaren länsipuolella. Sisäänajo satama-altaaseen oli hieman ongelmallinen, sillä altaassa olevat merkit eivät vastanneet plotterin karttaa. Sitä paitsi vene tuntui olevan plotterin mukaan useita kymmeniä metrejä sivussa todellisesta paikasta. Muistin erään purjehtijan perustotuuden: ”Jos kartta ja maisema eivät täsmää, usko maisemaa” ja ajoin viittaa viistäen (mutta väärältä puolelta, kuten myöhemmin todettiin), satamaan. Kaikuluotaimen mukaan vettä oli kuitenkin alla kolmatta metriä.

Kallioon louhittu satama-allas oli täynnä, mutta juuri saapuessamme suomalaisvene oli lähtöpuuhissa ja saimme heidän paikkansa kylkikiinnityksessä altaan sivuun. Edessä oleva saksalaisvene suostui kapteeninsa happamin ilmein siirtymään metrin taaksepäin että saatiin Vesterviking kunnolla mahtumaan. Täällä olisi hyvä odotella yö ja jatkaa huomenna kohti Bornholmia – tuuliennuste oli väst till sydväst 8-11m/s, siis juuri ja juuri hyväksyttävää niin suunnan kuin voimakkuudenkin puolesta.

Ihmettelin plotterin virhenäyttöä ja tarkistin asian veneen sisällä olevasta toisesta plotterista. Sama tulos – olimme kalliolla n.50 m päässä oikeasta olinpaikastamme. Ainoa syy virhenäyttöön, jonka keksin, oli että Utklippanilla oli aikanaan merkittävä rooli tiedustelu-tukikohtana. Ehkäpä jotkut häirintälaitteet olivat edelleenkin päällä….

Syötiin pavut ja ruotsalaiset purkki-olutmakkarat.

Oikealta majakanvartijalta näyttävä satamaisäntä tuli keräämään satamamaksun, joka on edullisempi alle 12-metriseltä veneeltä. Kun ilmoitin Vestervikingin pituudeksi todellisen runkopituuden 11,95, ei tämä malttanut olla viisastelematta että ei kai sattumalta 11, 99.

Satama on Kryssarklubbenin satama, joten maksoimme jäsenalennuksella lievennetyn maksun 100 kruunua. Vartija kyseli myös jatkosuunnitelmiamme ja kun kerroimme kysyi, että emmekö olleet tietoisia , että odotettavissa on 16 m/s sydvestiä viimeisimmän säätiedotuksen mukaan. Kiitimme tiedosta ja ilmoitimme että siihen keliinhän emme sitten lähde, joten ilmeisesti vietämme täällä satama-altaassa seuraavankin yön.

Rannalla oli pienessä kojussa kioski, joka avautuisi klo 19. Odotimme jännityksellä, minkähänlainen sortimentti luodolta löytyisi.  Ja valinnanvaraa oli: löytyi savulohta, jäätelöä ja perunalastuja. Ostin palasen savulohta kysellen toiveikkaana, että tämähän on varmasti paikallisten kalastajien Itämeren-lohta. Johon majakkatonttu totesi, että savustettu se on rannikolla, mutta lohi tulee Uudesta Seelannista. Se siitä paikallisen kalastuselinkeinon tukemisesta. Lohi oli joka tapauksessa erinomaista, kuten myöhemmin todettiin.

Illalla alkoi sataa, ehdin juuri ennen sadetta vaihtaa tutka- ja VHF -antennin vuotavan läpivientitiivisteen Sikaflex-pursotukseen. Johan lakkaisi vuotamasta. Muuten sisätöitä veneessä.

Loki 8450,8 mpk, kt 734t 27 min

19.9. Matelua pilssissä

Jaska:

Kovaa tuulta ja sadetta aluksi. Satama tyhjeni pikkuhiljaa, ilmeisesti kaikki muut olivat matkalla pohjoiseen ja me etelään. Iltapäivällä tuuli jonkin verran laantui. Päätin käyttää satamapäivän hyväksi kiristämällä vannasputken laakerin, josta liritteli turhan paljon vettä pilssiin. Kyseessä on muuten suhteellisen yksinkertainen toimenpide, joka edellyttää ainoastaan käärmemäistä luikertelua istuinlaatikon alle putkitonkien kera – silloin kun sen suorittaa kevätkunnostuksen yhteydessä, jolloin veneen joka nurkka ja kolo ei ole vielä täynnä kampetta ja rompetta. Nyt matkaolosuhteissa se edellyttää myös veneen takaosan tyhjentämistä kaikesta kohteelle pääsyä estävästä tavarasta. Mutta aikaahan on..

Inkku harrasti kirjallisia töitä, minä möyrysin pilssissä. Mutta hyvä tuli ja vuoto lakkasi. (Tuo olikin käytännöllisesti katsoen ainoa paikka, josta vettä tulee sisään Vestervikingiin. Jatkossa voitaisiin pilssi taas puhdistaa pölynimurilla…)

Tehtiin saarikävely ja ihasteltiin avomeren aaltojen pauhua. Jotenkin rantaan murtuvat aallot näyttävät upeammilta rannan kalliolta kuin rannan läheisyydessä olevasta veneestä katsottuina.

Iltaa kohti satama-allas taas täyttyi veneistä. Saapui suomalainen Najad 380 (tai jotain sellaista), josta rouva heti huusi, että etkö olekaan enää laulamassa Savonlinnassa. Minä rinta rottingilla kertomaan, että nykyään keskitytään kaukopurjehdukseen. Kyseinen pariskunta oli v. 2007 ollut edellisellä veneellään Vestervikingin vieressä Savonlinnan Casinon marinassa ja olimme silloin jutustelleet. Olivat tulleet koneajoa Simrishamnista. Myöhemmin illalla kapteeni kertoi ihka uuden veneen olevan muuten hyvä, mutta valitettavasti rakenteessa on suuri ongelma, mistä syystä koko vene on vaihdettava. Jos oikein ymmärsin, kyseessä on ensimmäisiä Najadeita, joissa veistämö on vaihtanut lasikuidun epoksiin ja uuden materiaalin käytössä oli ongelma – jotkut kerrokset eivät olleet kunnolla tarttuneet toisiinsa. Kun vika oli havaittu vuosi sitten, oli veistämö asiasta neuvoteltaessa ostajan asianajajan läsnä ollessa myöntänyt virheen ja kättä päälle sopimuksella luvannut vaihtaa veneen uuteen. Sittemmin tuli päälle lama ja veneiden myynti tyssäsi ja annetut sopimukset unohtuivat – mitään sopimusta veneen vaihtamisesta uuteen ei koskaan ollut ollutkaan.

Olipa tosi älytön tilanne. Luulisi että niinkin kuuluisa veistämö kuin Najad olisi hiukan enemmän kiinnostunut maineestaan eikä haluaisi tiedon vastuunpakoilustaan leviävän esim. internetissä.

Saatiin uusi säätiedotus. Aluksi sydvest 8-12 m/s, iltapäivällä 12-16 m/s. Todettiin, että olisi kivampi odottaa kunnon purjehdussäätä muualla kuin sinänsä turvallisella ulkoluodolla. Tuolla tuulen suunnalla päästäisiin kryssimättä ja mukavasti Karlskronaan, jos lähdettäisiin aikaisin aamulla.

Siispä nukkumaan aikaisin

20.7. Holviaarioita

Herätys puoli kuudelta, aamupuuro ensimmäistä kertaa ruotsalaisista pikakaura-hiutaleista. Samalta maistui kuin suomalaisistakin tehty.

Puoli kahdeksalta liikkeelle altaan itäpään aukosta. Nostettiin fokka ja reivattu iso saaren suojassa ja suunnattiin kohti Karlskronaa. Laitoin reittipisteen sisäänajoväylän suulle, viritettiin Hydrovane ohjaamaan ja annettiin mennä vastatuuleen hiukan maksimi-nousukulmaa suurempaan tuulikulmaan. Aallot olivat isoja, mutta meno 9-11 m/s tuulessa pehmeää ja turvallista.  Aurinko paistoi nyt pilvettömältä taivaalta. Juuri tällaisiin olosuhteisiin Vesterviking on tehty! Välillä kävin pentryssä taitovoimistelemassa kahvit.

Sisäänajoväylän suulle tultaessa havaitsimme mastoja väylän vasemmalla puolella saaren rannassa. Sepä olikin Aspön satama, johon olimme jo aiemmin aikoneet mennä, kun suuntasimmekin Utklippanille. Satamakirjaselostuksen perusteella olin merkinnyt kohtaan karttaan sanan ”hyvä”, joten todettiin, että oikeastaan meillä ei ollutkaan mitään tarvetta itse Karlskronan kaupunkiin, jospa mentäisiinkin nyt tuohon satamaan. Tuumasta toimeen, purjeet alas ja kasaan.

Satama oli aika ahdas, mutta satamakapteeni tuli aallonmurtajan päähän kertomaan, että yksi paikka olisi vapaana Vestervikingin kokoiselle veneelle. Ajettiin sisään ja manöveerailtiin kahden veneen väliin. Mies suomalaisesta purjeveneestä tuli auttamaan kiinnittymisessä – olivat tulleet edellisenä päivänä yhtä soittoa kryssimällä Borgholmista. Jos tuuliperäsimessä on joku negatiivinen puoli, se on, että veneen käsittely ahtaassa satamassa on vaikeampaa, kun vene tottelee ohjausta hitaammin. Mutta, kuten olen aiemmin todennut, peräsinlavan pois ottaminen ennen rantautumista käy näppärästi – paikoilleen laittaminen sitten taas lähtiessä on vain hiukan hankalampi operaatio.

Aspön satama ja saari olivat positiivinen yllätys. Saimme ihanteellisen paikan, keula suoraan tuuleen odotettavissa olevaa tuiverrusta vastaanottamaan ( perä-ankkuri ei tuntunut tarttuvan 100 %:sesti , mutta en viitsinyt ryhtyä uudelleenrantautumiseen). Satamarakennus on hieno, saarelaisten talkootyönä rakennettu, modernit suihkut, vessat, pesutuvat, saunakin. Satamassa myös w-lan yhteys. Saari on pari kolme kilometriä kanttiinsa, paljon vakituisia asukkaita, kauniita vanhoja rakennuksia ja lauttayhteys Karlskronaan tunnin välein

Testattiin suihkut ja syötiin savulohiateria. Sitten pyöräretkelle saarta tutkimaan. Jo sisääntullessa olimme havainneet suuren linnoituksen. Kyseessä oli tosi mielenkiintoinen paikka, Drottningskärin linnoitus, eräs ehjimpinä säilyneitä ruotsalaislinnoituksia 1600-luvun lopulta. Linnoitus valmistui 90 vuoden rakennustyön jälkeen 1700-luvun lopulla. Siitä tuli niin vahva ja hyvin varusteltu, ettei sieltä koskaan jouduttu ampumaan yhtäkään laukausta hyökkääjää kohti. Pelkkä olemassaolon uhka riitti torjumaan vihollisen. Kerran Venäjän laivasto oli linnoituksen edustalla, mutta eivät tohtineet testata sen tulivoimaa. Kuultuaan peräytymisestä Venäjän keisarinna Katariina II oli puuskahtanut: ”Se harmaa lutikka!”  Tällä lempinimellä linnoitus kulkee edelleen.

Kuljimme valleilla ja katselimme kun hieno saksalainen Vestervikingin kokoinen mahonkipurjevene saapui satamaan – tuota pitäisi päästä vilkaisemaan lähemmin.

Pistäydyimme linnoituksen sisätiloissa ja päädyimme restauroituun ruokasaliin joka muistutti Suomenlinnan Valhalla-ravintolaa. Kaariholveja ja mahtava akustiikka! Tilasimme  kahvit ja ”hembakade kanelbullor”. Kun tarjoilija oli ottanut tilauksen ja poistunut olimme kahden salissa. En voinut vastustaa kiusausta, vaan viritin barokkiaarian italian kielellä. Toisen säkeistön puolivälissä tarjoilija saapui kahveineen ja pullineen, totesi härligt, joskaan elekieli ei ihan vastannut sitä mitä suusta ulos tuli, ja poistui oven suuntaan. Pullat ja kahvi olivat kyllä hyviä.

Illalla tutkimme säätiedotusta yhdessä sen suomalaispariskunnan kanssa, jonka mies oli auttanut meitä rantautumisessa. Jäimme jutustelemaan. Tapani ja Liisa Turusta olivat mukavan tuntuisia ihmisiä ja purjehtineet paljon myös Saksan rannikolla. Kutsuimme heidät lasilliselle Vestervikingiin. (Taka-ajatuksena oli pumpata lisää  tietoja sopivista satamista Bornholmin ja Kielin välillä. (Tältä osuudelta meillä ei ole satamakirjoja). Tulivat veneelle mukanaan pino satamakirjoja ja saimme sitten paljon tärkeää opastusta. Nyt tiedämme mitä reittiä kannattaa purjehtia ja mitkä olisivat sopivat vaihtoehtoiset reitit. Oikein mukava ilta!

Puoli yhdeltätoista alkoi olla jo täyspimeää. Olemme selvästi siirtymässä eteläisimmille leveysasteille ja kohti loppukesää!

Myöhään illansuussa tuli Honkaniemen Artolta tekstari koskien aiemmin mainitsemaani lainaksi saatua Slocumin matkakertomusta. Aivan oikein, sehän oli saatu lainaksi Torklereilta Långholmenista eikä Honkaniemiltä Korpoströmistä.  Sorry, dementia rules!

Nyt on kulunut kuukausi siitä kun lähdimme Helsingistä, joten on aika summeerata kokemuksia mm. kaikista matkaa varten tehdyistä hankinnoista ja parannuksista veneeseen:

  1. Tuuliperäsin oli nappiostos. Toimii uskomattoman hyvin (kuten kertomuksesta on voinut huomata). Nyt ei tarvitse pitkällekään osuudelle ja kovemmissa tuuliolosuhteissa lähtiessä miettiä että kuinkahan jaksetaan ohjata. Voi jopa sanoa, että jos tuuliperäsintä ei meillä olisi. saattaisimme tässä vaiheessa jo todella miettiä, että kuinkahan jaksamme kahteen pekkaan kaikki purjehdusosuudet. Sitä paitsi tuuliperäsin on oiva purjehdusopettaja. Se vaatii, että vene on asetettu tasapainoon toimiakseen kunnolla. Veneen on itsensä haluttava mennä siihen suuntaan mihin on tarkoitus mennä. Sähköiset automaattiohjaukset eivät vaadi tätä, joten helposti ne joutuvat tekemään paljon enemmän työtä pitääkseen veneen kurssilla, kun purjehtija ei huomaa, että purjeet ovat joko liian kireällä tai löysässä, niitä on liikaa tai liian vähän.
  2. Kaksi plotteria – jotka meille tulivat ikään kuin vahingossa, kun edelliskeväänä ostettu laite ei ollutkaan AIS-yhteensopiva – on mainio järjestely. Nyt voin tehdä navigointisuunnitelmia sisältä karttapöydän äärestä tarvitsematta tiedustella ulkoa koko ajan sijaintiamme, nopeutta tms.
  3. Sähkökapasiteetin kasvattaminen 260 Ah:iin (käyttöakut) ja tuottopuolelle hankitut Duogen-tuuli/vesigeneraattori ja kaksi 40W aurinkopaneelia takaavat meille riippumattomuuden sähkönsaannin suhteen. Duogen on toistaiseksi lykännyt maksimissaan 10 A vesimoodissa  ja 9 A tuulimoodissa.
  4. Navtex – hankinta puolustaa myös paikkaansa. Ainoa hankaluus on, että jos suljemme yöksi plotterin, jolloin Navtex ei saa paikkatietoa, on aamulla luettavissa kaikki Mustan meren sää -ym. tiedotukset. Kun laite saa paikkatiedon se vastaanottaa merenkulkutiedotukset vain sijainnin suhteen relevantilta alueelta.
  5. AIS on ehdottomasti hyvä olla veneessä erityisesti vilkkaasti liikennöityjen väylien lähistöllä liikuttaessa. Rasittavakin se on, kun ollaan lähestymässä satamaa, jossa on useita aluksia, joissa on lähettävä AIS. Silloin satamaan tulo on sellaista yhtäjaksoista hälytyspiipitystä, että on pakko sulkea koko laite.
  6. Kokoontaitettavat pyörät ovat tosi hyvät. Ympäristöön pääsee tutustumaan ihan eri tavalla kuin ennen.
  7. 150W invertteri on erittäin käyttökelpoinen. Tukankuivaajan käyttämiseen se ei riitä, mutta tietokoneiden käyttämiseen ja akkujen lataamiseen, samoin kuin puhelinten akkujen lataamiseen (vaikka ne lataammekin yleensä suoraan autolaturilla tupakansytytin-pistokkeesta).
  8. Satelliittipuhelimesta ja varaamistamme Rebtel-ja Skypeyhteyksistä meillä ei vielä ole kokemuksia, Toistaiseksi olemme soitelleet tarvittavat soitot Suomeen normaaleilla kännykkäyhteyksillä. Elisahan on pitänyt meidät hyvin tietoisena EU-tasolla aikaansaadusta päätöksestä yhtenäistää matkapuhelujen hinnat EU-alueella varsin kohtuulliselle tasolle. Pitänee varmaan soittaa pikapuolin koesoitto satelliittipuhelimesta, että nähdään toimiiko se ja kuinka.
  9. Asentamani turvaliina pentryyn salongin ovenkamanasta mesaanimaston jalkaan on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi. Kun vene heiluu 0-35 asteen välisessä kallistuskulmassa aallokossa, turvaliinaan on hyvä tukea välipalaa laittaessa, eikä tarvitse pelätä löytävänsä itsensä sadevaatekaapista heilahduksen jälkeen.
  10. Blogimme päivitysrytmi näyttää yrityksistä huolimatta vakiintuvan 3-5 päivän viiveen tasolle, yrityksistä huolimatta. Mutta emmehän ole luvanneetkaan mitää on-line päivitystä. Kuvia on toistaiseksi saatu blogiin aika vähän, yritämme parannusta.
  11. SPOT-laite on mainio, mutta on jättänyt paikkatietomme merkitsemättä kaksi kertaa, viimeksi Utklippanilla ( lieköhän syy sama mikä aiheutti plotterin virhenäytön…)
  12. Päivärytmin suhteen on pakko tottua varhaisiin nousuihin ja aikaisiin satamaan tuloihin, jos aikoo saada kohtuullisen paikan satamissa.
  13. Pitää muistaa, että tärkeintä on matka, ei päämäärä. Yritämme tottua ajatukseen, että joka satamasta ei todellakaan tarvitse jatkaa eteenpäin seuraavana päivänä, jos yhtään aikoo kerätä kokemuksia matkan varrelta. Tällä etenemisvauhdilla on selvää, että emme tule ehtimään juurikaan Bretagnen kärkeä pidemmälle tällä purjehduskaudella, jos sinnekään. Voi hyvin olla, että jätämme veneen talveksi Hollantiinkin, jos tuulet jatkuvat yhtä vastaisina kuin mitä ne ovat tähän asti olleet. Kävi miten kävi, kaikki ratkaisut tässä suhteessa ovat ihan OK. Matkaa jatketaan sitten seuraavalla purjehduskaudella.
  14. Valitamme, että veneemme käyntikorttiin on livahtanut blogi – osoitteeseemme virhe. Siinä ei ole www:tä osoitteen edessä. Mutta jos luet tämän, eipä tuolla virheellä enää liene suurempaa merkitystä.

Loki 8463,7 mpk, kt 735t 55min