s/y Vesterviking

(Résumé  en français en bas)

Avomeri-purjevene Vesterviking rakennettiin Erik Jonassonin veistämöllä Pirttisaaressa Helsingin edustalla vuosina 1953-1957 ja laskettiin vesille 19. kesäkuuta 1957.  Veneen rakensi Suomen arvostetuimpiin puuveneenveistäjiin kuulunut Henry Orrman, jonka työn laadusta kertoo hänen lempinimensä ”Emäsalon Stradivarius”. Veneen suunnitteli sen tilaajan Joachim Heldt’in isä Karl Heldt. Hän oli koulutukseltaan laivanrakennusinsinööri ja purjehtija koko ikänsä. Tehdessään Vestervikingin piirustukset hän oli jo 80-vuotias ja laittoi elinikäisen purjehduskokemuksensa peliin veneen suunnittelussa.

Rakennusaineet olivat parasta mahdollista laatua: Burman teakia, Grand Bassam-mahonkia, jugoslavialaista tammea ja saarnea. Köli ja emäpuut tehtiin teakinsukuisesta brasilialaisesta peroba-puusta, jota veneen rakennuttaja oli suhteidensa avulla saanut sotakorvauskuunareihin tarkoitetusta puuerästä. Sotakorvauskuunareihin tehtiin tuolloin ulkopuoliset jäävahvistukset mainitusta puulajista. Vesterviking on ensimmäinen suomalainen huvipurjevene, joka on rakennettu täyttämään kansainväliset Lloydsin tiukimmat + 100 A1 avomerivaatimukset. Erikoisuutena 13-metrisessä ja 9 tonnia painavassa veneessä on, että kansi ja kajuutta tehtiin alumiinista, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että 50-vuotiaan veneen rakenteet ovat edelleenkin uutta vastaavassa kunnossa. Veneestä ei ole jouduttu vaihtamaan ainuttakaan puuosaa.

Vestervikingin rakennutti siis Suomeen Saksasta muuttanut Heldt’in perhe, jonka hallussa vene sitten säilyikin aina vuoteen 1993, jolloin Jaakko ja Inkeri Toiviainen ostivat sen.  Veneen nimi, Vesterviking tarkoittaa muinaisten viikinkien purjehdusta länteen, Lofooteille ja Skotlantiin ( ”gå på vesterviking”). Heldt’in perhe ehti kiertää veneellä Itämeren kaikki kolkat, osallistua Kielin regattoihin Saksassa vuosina 1958 ja 1969 sekä vierailla Skotlannissa. Vuoden 1958 Kielin-vierailun yhteydessä teki die Yacht-lehti veneestä laajan artkkelin. Vuonna 1989 vene oli jo siirtynyt perheen pojalle, Richard Heldtille joka suuntasi kokan kaukaisia vesiä kohti. Veneen ollessa Brestissä, Ranskassa pojan kuolema kuitenkin muutti veneen kohtalon. Vene tuotiin myytäväksi Saksaan, josta Jaakko Toiviainen toi sen Suomeen kesällä 1993. Siitä lähtien Toiviaiset ovat jatkaneet kesäisin Itämeren-kiertämistä, ensin koko 5-henkisen perheen voimalla ja nykyään pääasiassa kahdestaan. Purjehtiessa työnjako on, että aivan pahimpia kelejä lukuun ottamatta Inkeri hoitaa veneen ohjailun ja Jaakko purjeet ja navigoinnin. Inkerillä on saaristo-, Jaakolla rannikkolaivurin tutkinto ja kansainvälisen huviveneen kuljettajan pätevyys.

Vestervikingin onnena on ollut olla puuveneen hoitoa ymmärtävissä käsissä. Huonolla hoidolla saa parhaankin puuveneen nimittäin kokkokuntoon jo liki 10 vuodessa, hyvällä hoidolla sama vene kestää yli 100 vuotta. Aina vuoteen 1989 saakka Vestervikingiä säilytettiin talvisin veneen rakentaneella veistämöllä, jossa ammattiväki myös hoiti kevätkunnostukset. Jaakko taas on vannoutunut puuvenefriikki, joka purjehtii ja hoitaa puuveneitä jo neljättäkymmenettä vuotta. Hyvä hoito merkitsee Vestervikingin kokoiselle alukselle keskimäärin 100-150 tunnin työpanosta keväisin. Keväällä 2007 oli vuorossa oli normaalia suurempi kunnostus: vene sai 50-vuotisjuhlan kunniaksi täysin uuden lakkapinnan. Ensin vanhojen lakkojen poisto ja pinnan hionta, sitten kaksi kertaa petsaus, kaksi kertaa pellavaöljy- käsittely ja lopuksi yhdeksän kerrosta hienointa italialaista öljylakkaa. Vastaava käsittely joudutaan lakatuissa puuveneissä tekemään 15-20 vuoden välein. Keväällä 2008 tehtiin mastojen täydellinen peruskunnostus: vanhat lakat pois, muutaman avautuneen sauman liimaus, kyllästäminen ja 8 kerrosta Rylard-lakkaa. ( Välimeren-purjehduksella osoittautui, ettei Rylard-lakka kestä kunnolla voimakasta UV-säteilyä. Loppukaudesta alkoi pinnoissa ilmetä voimakasta lakan hilseilemistä, jota kai krakleeksi kutsutaan. Vaihdoimme keväällä 2010 lakan hollantilaiseen Epifanes-lakkaan, eikä sen jälkeen vastaavia ongelmia ole ilmennyt. Nykyään vannomme siis Epifanes-öljylakan nimiin!)

Keväällä 2009 oli vuorossa ylärakenteiden kunnostus: vanhojen (alkuperäisten!) maailen poisto alumiinipinnoilta ja puurakenteista, alumiinin maalaus kaikkia taiteen sääntöjä noudattaen ja tiikkisten sisälaitojen epoksi-2-komponenttilakka-käsittely, galvanoitujen mantookitolppien kunnostus ja uuden peräpulpetin suunnittelu, teettäminen ja asennus.

Vesterviking on keväällä 2009 katsastettu 1-luokkaan

Moottori:

– Volvo Penta 2003 vm.1992; laajennettu huolto syksyllä 2007

Sähköt:

– 70 ah starttiakku, 2x 130 ah käyttöakut

– Duogen tuuli-vesigeneraattori

– 2xSolara 45 W aurinkopanelit

– Philippi maasähköjärjestelmä/laturi

– moottorissa 50A laturi

– invertteri

– suurimpaan osaan valoista vaihdettu led-polttimot, maston huipussa Lopolight led-trikolori

Mittaristo, navigointi, kommunikointi

– Raymarine kaiku

– Sumlog vaijeriloki

– Tacktick langaton tuulimittari

– Sestrel kompensoitava kompassi

– Sestrel suuntimakompassi

– Raytheon tutka

– Raymarine A75 karttaplotteri

– Raymarine RC435 karttaplotteri

– Garmin 76 GPS

– Garmin 45 GPS

– Furuno NX-30 navtex

– Raymarine Ray DSC-VHF

– Shipmate 2000 VHF

– Enhel kannettava VHF

– easyAIS

– easySplit

– easy DVB-T

– Glomex antenni ( DSC VHF/ AIS/ DVB-T)

– Furuno Navtexin ”sieniantenni”

– Raymarine 435 plotterin ulkoinen antenni

– Garmin 45 ulkoinen antenni

– Iridium satelliittipuhelin

– Epirb

– 2 läppäriä

– 3 kännykkää

Automaattiohjaus:

– Hydrovane tuuliperäsin

– Autohelm 2000 autopilotti

Muuta:

– Zodiac-kumivene

– Mariner 2 hv perämoottori

– Autoflug-4 h pelastuslautta

– Eberspächer-lämmitin

– Waeco-kompressorilla varustettu jääarkku pilssissä

– iso CQR-ankkuri, 55 m 8 mm ketjua

– 12 kg Danforth- ankkuri

– pienempi Bruce-ankkuri (kopio)

– 12 kg tukkiankkuri

– Baby Blake vene-wc (”Pyttyjen Rolls-Royce”, englantilaisen insinööritaidon mestariluomus)

yms.yms.

En français

Notre bateau “Vesterviking”, un “one off”, a été construit en 1957. Ses dimensions: longeur de la coque 11,95m, longeur hors tout 12,75m; largeur 3m; tirant d’eau 1,75m; poids 9 tonnes. La coque est en bois de “mahogany” et teak, le pont et la superstructure sont en aluminium peints en blanc. Le bateau est un ketch, deux mats donc: environ 17,5m et 12m. La quille est longue. Le bateau est en très bonne condition malgré son âge.

Nous sommes propriétaires du “Vesterviking” depuis 17 ans et nous l’entretenons nous-mêmes. Nous sommes des enthousiastes des bateaux en bois, c’est notre troisième bateau en bois “classique”

Advertisement