Helsingör 2-3.7.2014

7 heinäkuun, 2014

Rungstedista lähdettiin harmahtavassa kelissä. Tuuli oli lounaasta 6-8 m/s, joten saatiin hyvät kyydit, purjeina genoa ja mesaani. Helsingöriä lähestyttäessä jouduttiin väistelemään Helsingborgin ja Helsingörin välillä tiheästi liikennöiviä lauttoja. Kylläpä salmi onkin kapea tässä kohtaa. Aallonmurtajan portin kohdalla virta oli aika kova, arviolta 3 solmun luokkaa. Hyvin kuitenkin sisään puikahdettiin.

Satamassa vaikutti siltä, että kaikki sopivat paikat oli jo viety, joten kysyttiin kylkikiinnityksessä olevalta hollantilaiselta teräsveneeltä että sopiiko tulla kylkeen. Antoivat luvan ja päästiinpä taas vähän hollannin kielen taitoja muistelemaan.

Satamakonttori oli aivan ison satama-alueen toisessa nurkassa, joten taas tuli kiiteltyä, että otettiin venepyörät mukaan. Satamamaksu suoritettiin automaattiin, josta sai myös ns. Tally-kortin sähköä tms. varten. Tämä, sinänsä ihan kätevä systeemi, jos sähköstä halutaan laskuttaa erikseen, on kovasti yleistynyt näiden tienoiden satamissa. Eli pankkikortista ladataan rahaa Tally-korttiin, joka sitten työnnetään laiturilla olevaan sähkönjakotolppaan. Sähköä saa sen määrän, minkä on kruunuja korttiin ladannut. Pois lähtiessä kortti työnnetään uudelleen sähkötolppaan, joka nollaa sähköt. Sataman automaatti sitten palauttaa kolikoina Tally-kortilla vielä käyttämättä olevan kruunumäärän. Joissakin satamissa ko. kortti tarvitaan myös suihkuveden annosteluun, joissakin jopa veneeseen otettavan veden saamiseen.

Satamassa kiinnitti huomiota, että valtaosa venepaikoista, paalupaikkoja siis, oli leveydeltään 2,5 tai korkeintaan 3 metriä, mikä modernin venesuunnittelun näkökulmasta on aivan liian vähän. Näytti sataman systeemi vaikuttaneen myös paikallisten venehankintoihin, valtaosa veneistä oli pitkiä ja kapeita saaristoristeilijä-tyyppisiä veneitä.

Syötiin matkan ensimmäinen, runsas nötköttiateria veneessä ja lähdettiin sitten sen sulattelun edellyttämälle tutustumiskävelylle satamaan.

Torstaina 3.7. oli sitten kauppareissun jälkeen vuorossa tutustuminen Elsinoren linnaan, jossa Shakespearen Hamlet-näytelmä tapahtuu. Meikäläiselle valkeni vasta tuolla (hiukan avustettuna), että Helsingör tulee tietenkin sanasta Elsinore ! Linnahan oli todella hieno ja historian esittely oli tehty multimediatekniikalla kiinnostavasti. En ryhdy tässä kuitenkaan museo-oppaaksi, koska netistähän löytyy vaikka mitä tietoa linnasta kiinnostuneille. Se täytyy vain todeta, että pohjoismaiden suurin ritarisali, yli 60 metriä pitkä halli oli todella vaikuttava. Sitä saa kuulemma vuokrata yksityistilaisuuksiinkin. Niin että siitä vaan järjestämään sisäratojen 60 metrin sprintin mm-kilpailut tosi kultturellissa ympäristössä…

Linnan ikkunoista oli hieno näkymä Helsinborgin suuntaan, missä merellä nyt viilettivät kuohupäät liki 15 m/s tuulessa. Hienosti olivat juutit osanneet valita asuinpaikkansa Itämerelle kulun kapeimmassa kohdassa. Linnoitus Helsingörissä antoi nimittäin mahdollisuuden periä tullia kaikesta Itämerelle kulkevasta laivaliikenteestä jo Hansakauppiaitten aikaan, mikä vuosien ja vuosisatojen myötä toi Tanskalle suunnattomat rikkaudet. Jos Itämerelle matkalla ollut laiva ei pysähtynyt tullausta varten, sen matkan saattoi hyvin pysäyttää muutamalla tykinlaukauksella. Jossakin vaiheessa tullausarvon peruste muutettiin ovelasti määrästä arvoksi, sellaisella lausekkeella, että kuninkaalla oli rajoittamaton oikeus lunastaa lasti kapteenin sille ilmoittamasta arvosta. Eipä tainnut kapteenille tulla mieleen aliarvostaa lastiaan.

Tätä kiskomista jatkui aina 1800-luvun loppupuolelle, jolloin eräs amerikkalainen kauppa-alus kieltäytyi maksamasta tullia. Tanskalaisille tuli tenkka på. Jos he upottaisivat aluksen, voisivat joutua sotaan Yhdysvaltojen kanssa ja kuinkahan siinä kävisi? Tähän loppui siis tanskalaisten tullausoikeus, mutta kompensaationa he saivat vielä kertamaksuna arvioidut kymmenen vuoden tullimaksut, jotka merenkulkuvaltiot yhteisesti maksoivat. Ei mikään pieni summa.

Päivä oli ehtinyt jo niin myöhäiseksi, että suunniteltu, vanhaan kuivatelakkaan tehty merimuseo jäi tältä erää katsomatta. Ensi kerralla sitten..

 

01.07.2014 Kryssillä Rundestedtiin

2 heinäkuun, 2014

Vesterviking tuli viipyneeksi Köpiksessä siis itse asiassa vajaat kaksi viikkoa, kun saapuminen sinne aikaistui päivällä – parilla suunnitellusta. Muttta säiden mukaanhan tässä mennään. Försti Inkku ja Ile tulivat Suomesta Finskillä sunnuntai-iltana ja toivat mukanaan mm. uuden dsc-vhf-puhelimen  rikkinäisen tilalle. Sain sen asennettua vielä samana iltana, joten nyt kuullaan taas mitä meille puhutaan.

Maanantaina 1. heinäkuuta käytiin junalla Roskildessa. Emme vaan olleet tietoisia siitä, että samana päivänä alkoi Roskilden maailmankuulu rock-festivaali ja junat olivat turvollaan festivaalinuorisoa mitä erilaisimpien varustekassien kanssa. Perusvarustus näytti olevan 3-4 muovikassia, teltta ja 1-2 koria olutta, siideriä tms. Näitä sitten hinattiin pitkin junien käytäviä. Esiintymislavalla oli tiedossa mm. setiä, jotka vielä jaksavat heilua, nimittäin luurankojoukkue The Rolling Stones.

Kun meillä oli tarkoitus lähinnä katsastaa Roskilden viikinkilaivamuseo, emme odottaneet tästä joukosta isompaa tunkua siihen suuntaan.

Käytiin syömässä pizzat muka-italialaisravintolassa. Mättöruokaa, ei sen enempää. Kaupungin kävelykatu oli kiva ja sitä reunustavat vanhat talot mielenkiintoisia. Opasteet olisi voinut asetella hiukan selvemmin, sillä tulimme kävelleeksi liki puolen tunnin ylimääräisen mutkan viikinkilaivamuseolle.

Esillä museorakennuksessa oli viisi viikinkialusta 1000-luvun molemmilta puolilta. Ne oli löydettu 1950-luvulla Roskildeen johtavan vuonoin kapeimmasta kohdasta, johon en oli aikanaan upotettu tarkoituksella ja päällekkäin estämään väylän käyttö oletetulta viholliselta. Mitään todisteita siitä, että tällainen hyökkäys olisi joskus tapahtunut ei kuitenkaan ole löytynyt. Joku aluksista oli pelkkiä teräsrangan ympärille kiinnitettyjä laudankappaleita, jostakin taas erotti veneen muodot ja rakenteiden yksityiskohtia. Mielenkiintoisia kaikki tyynni ja antoivathan ne kuvan, miten jo tuolloin osattiin käyttää puuta taidokkaasti veneenrakennukseen.

Tiistaina 2.7. sitten lähdettiin aamutouhujen jälkeen kohti Rundstedtia reilun 15 mpk päässä Kööpenhaminasta pohjoiseen. Aurinko paistoi ja saimme hyvän kryssituulen, jota päätimme hyödyntää pitkästä aikaa fokalla. Nousukulmamme johti kohti Ven’in saarta jonka sataman vieressä olimme kesällä 2012 ankkurissa. Mikäs oli purjehtiessa, aurinko paistoi, aallokko ei kasvanut kovin suureksi ja tuulta riitti. Parin vendan jälkeen saavuttiin neljän maissa iltapäivällä Rundstedtiin ja saatiin hyvä kylkikiinnityspaikka aivan rannan kalansavustamon ja kalamyymälän vierestä. Sillä seurauksella että päivällinen muodostui savustetuista räkoista ja savustetusta valkosipulilohesta, herkullisia olivat molemmat.

Kööpenhaminassa 29.06.2014

29 kesäkuun, 2014

 

Ylihuomenna alkaa sitten matkamme varsinainen Tanska-osuus. Purjehdus Visbystä Kööpenhaminaan sujui ilman suurempia ongelmia, reitti-eteppeina Byxelkrog, Bornholm, Kalmar, Utklippan, Simrishamn ja Falsterbon kanavasatama. Bornholmiin jouduttiin pysähtymään, kun 12 m/s pysty vasta-aalto pudotti matkanopeuden Kalmarin salmessa pariin solmuun illan jo hämärtyessä. Kalmarista Utklippanille päästiin sitten hyvää kyytiä purjein tuulen käännyttyä 180 astetta. Hydrovane hoiteli taas ohjaamisen luotettavasti. Aika paljon on tullut koneajoa, useampana päivänä on toistunut sama kaava: lähtiessä tuulta tuskin nimeksi, sitten puolimatkan tienoilla alkaa vastainen tuuli nousta, joka loppumatkasta voimistuu liki 10 m/s ja nostaa ikävän, lyhyen ja jyrkän vasta-aallon. Juuri näin kävi kahdella viimeisellä legillä. Simrishamnista siirryimme suoraan Falsterbohon, pysähtymättä Ystadissa, koska sääennusteessa oli tiedossa vastatuulta 16 m/s viimeiselle osuudelle Kööpenhaminaan, jos olisimme viipyneet päivän pitempään matkalla. Nyt saimme sen sijaan Falsterbosta Kööpenhaminaan mahtavan purjehduksen 8 m/s laitavastaisessa.

Satamissa on ollut vielä hyvin tilaa, jonkin verran saksalaisveneitä jo liikkeellä. Kalmarissa sataman venekorjaamossa VHF-ongelmia selvittäessäni törmäsin taas Gugi Kokljuskiniin, jonka olin ohimennen tavanneet jo Visbyssä. Finngulfissaan oli pieni polttoainevuoto, jota hän oli selvittelemässä. Olivat purjehtineet veneen miesporukassa pikavauhtia Visbyyn, paluumatka oli tarkoitus purjehtia rauhallisempaan tahtiin vaimon kanssa. Vaihdoimme tietoja Ruotsin rannikon satamapaikoista.

Kööpenhaminassa saimme ensin vähän kyseenalaisen vinokiinnitys-paikan Vestervikingille Christianshavenin satamasta, täsmälleen samasta paikasta, jossa kaksi vuotta sitten Norjan-matkallamme olimme olleet. Iltapäivällä tutustuimme Vuosaaren venekerhon suomalaisveneen pariskuntaan, joiden venepaikan viereinen paalupaikka oli vapaa. Kävimme koettamassa onneamme satamakonttorissa ja kuinka ollakaan, saimme siitä hyvän paikan veneelle koko Kööpenhaminassa-olomme ajaksi. Mukava pariskunta, hekin liikkeellä Finngulfilla ( liikkuukos näillä vasillä muita suomalaisveneitä kuin Finngulfeja?). Kutsuivat iltateelle veneeseensä turisemaan. Itse asiassa olivat semi-puuveneilijöitä, heillä on Turussa ”torivene”, kuusimetrinen kalastajatyyppinen keskimoottorivene. Sitä paitsi kapteenilla oli paljonkin kokemusta puuveneistä, oli mm. toiminut kaljaasi ”Viborg”in kapteenina Helsingissä, joten juttua riitti. vasta Kööpenhaminaan lentäen Suomesta saapunut rouva oli tuonut mukanaan uusimman Vene-lehden ”Klassikkonumeron”, josta saimme lukea nyt ensimmäisen kerran laajan kertomuksen Vestervikingistä.

Matkan ongelmalistan johtopaikalla on sitten viisi vuotta vanha Ray49e DSC-VHF, jonka squelch-toiminto sanoi sopimuksen irti.Tarkoittaa, että laite kyllä lähettää mm. hätäsanomat, mutta ottaa vastaan vain kun kohinasalpa ei ole päällä, eli kovan taustakohinan kanssa, eikä juurikaan yhtään kauempaa. Sinänsä meillä ei ole asiasta akuuttia huolta, koska veneessä on varalaitteena edelleen toimiva, liki neljännesvuosisadan ikäinen Shipmate-VHF, jonka antenni on tosin peräpulpetissa, kun RAY.n antenni on mesaanin huipussa. Joten tiukassa paikassa kuuluvuus Shimatella ei ole samaa luokkaa kuin sa Ray:lla olisi. Keksin testata Ray:n kuntoa vaihtamalla siihen Shipmaten antennin, mutta sama ongelma jatkui. Joten vika ei siis ole antennissa, (missä se vika yleensä on) tai splitterissä. Raymarine huolto Suomessa ilmoitti korjauksen maksavan 200e plus lähetyskulut Matkahuollolla. Marinealla laitetta myytiin 289 euron hintaan, joten korjaus ei paljon kannata –eikä se meille tällä matkalla olekaan mikään vaihtoehto.

Kööpenhaminasta olisi löytynyt Raymarine-liike joka lupasi tulla asentamaan uuden laitteen veneelle hintaan 3000 kruunua, eli päälle 400 euroa. Lopputulema on, että Försti, joka tätä kirjoitettaessa on Suomessa ja palaa sunnuntai-iltana poikamme Ilen kanssa, kävi ostamassa Marineasta uuden laitteen hintaan tingittyyn hintaan 230 e ( jossa huomioitiin sieltä hankitun rikkoutuneen laitteen lyhyeksi jäänyt käyttöikä). Hän tuo laitteen mukanaan ja asennan se sitten parin viikon päästä, kun Försti palaa Suomeen Ilen kanssa.

Kapulla on siis vierähtänyt viikko ”kesälesken” Kööpenhamina-päiviä. Osa ajasta on kulunut erilaisissa veneen pikkukorjauksissa ja siistimisissä, sekä perehtymisessä Dahon- venepolkupyörämme takarummun anatomiaan. Pyörä putosi jo toistamiseen laiturilta merivereen, ensin Välimeren-matkallamme Ranskassa ja nyt tällä reissulla Visbyssä. Molemmilla kerroilla se oli onneksi kiinni vaijerilukolla laiturissa. Suolavesikylvyt vain aiheuttivat sen, että takarummusta alkoi nyt kuulua epäterveitä ääniä. Pura ja kokoa (yrityksen ja erehdyksen kautta) –menetelmällä ja Harkenin vinssirasvaa runsaasti käyttämällä ruosteesta johtuneet häiriöäänet poistuivat ja nyt pyörä toimii taas paremmin kuin uutena. Tällaisissa kaupunkisatamissa tuollainen venepolkupyörä on aivan oivallinen kulkuväline, kuten on tainnut tulla aiemminkin täällä nettilokissa mainostettua.

Tivoliin on sentään ehditty käydä tutustumassa, samoin merimuseoon aivan satamapaikkamme vieressä. Ja tietenkin kulinarismia on harrastettu muutamat kerrat aivan satamamme vieressä sijaitsevissa ravintoloissa. Niin ja tietenkin illat on katseltu veneessä mm-jalkapalloa, kiitos tietsikan Hauppauge-merkkisen TV-systeemin, joka löytyi Visbyn Claes Ohlssonilta mahtavaan 39 kruunun hintaan, edellisen kadotetun laitteen ( = muistitikkua muistuttava kytkin, johon liitetään DVBT-koaksiaalikaapelin tilalle).

Maanantaina 1.7. käymme junalla tutustumassa Roskilden kaupunkiin, jossa pitäisi olla paljon mielenkiintoista historiallista nähtävää. Tiistaina lähdetään sitten kiertämään Sjellandin saarta vastapäivään, eli ensin kohti Helsingöriä ja siellä olevaa Hamletin linnaa ja sitten pikkuhiljaa Samsön saaren kautta kohti Nyborgia Fyn-saarella, mistä Ile sitten palaa Suomeen. Jatkoreittiä vielä mietimme. Menemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan Limfjordin kanavan kautta Pohjanmerelle ja Helgolandiin vai kiertelemmekö enemmän näiden Tanskan saarien satamissa ja käymmekö sitten mennen tullen Kielin kanavan kautta piipahtamassa Helgolandissa? Kolmas vaihtoehto on jättää Helgoland ja Pohjanmeri kokonaan väliin jotta ehditään tutustua useampaan mielenkiintoiseen paikkaan näillä tienoilla. Jää nähtäväksi.

 

Vuosi 2014

8 kesäkuun, 2014

Vesterviking matkalla Tanskan-kierrokselle

8.6.Visbyssä

Vesterviking lähti Helsingistä 31. toukokuuta kohti Gotlantia. Gastina oli tällä kertaa Kauppisen Markku, monivuotinen kapun työtoveri ja kokenut purjehtija. Inkku-Försti jäi vielä viikoksi Helsinkiin asioita hoitelemaan. Matka Visbyyn kulki Jussarön ja Eestin Kärdlan kautta, josta sitten suunnattiin suoraan kohti Gotlantia. Kärdlan satama on kokonaan uudelleen rakennettuna avattu tänä keväänä ja sitä voi kaikin puolin suositella. Hienot, Marinetekin toimittamat laiturit, hyvät aallonmurtajat ja kaikki tarvittavat satamapalvelut uusissa tai kunnostetuissa rakennuksissa, mm. hyvä sauna. Satamasta vastaa erittäin ystävällinen ja palvelualtis pariskunta. Mies tuntee purjehtijoiden tarpeet, koska on kiertänyt kaksi kertaa pallon Colin Archer -tyyppisellä veneellään.
Hiiumaalla on sitä paitsi – ainakin esitteiden mukaan – vaikka kuinka paljon mielenkiintoista nähtävää.

Kärdlasta saimme hyvän, reippaan myötätuulen kohti Gotlantia. Ristnan kohdalla päästiin nostamaan purjeet, rullagenoa ja mesaani. Tällä varustuksella kaikki purjeiden säädöt voitaisiin hoitaa avotilasta, eikä yöllä ja myrskyssä olisi tarvetta mennä kannelle isopurjetta reivaamaan tai laskemaan. Tälläkin purjevarustuksella, josta vielä molempia purjeita jouduttiin välillä hieman pienentämään, nousi vauhti ajoittain 9 solmun pintaan 16m/s puuskissa. Heti kun purjeet oli saatu avattua, laitoimme Hydrovane-tuuliperäsimen ohjaamaan ja sen jälkeen ei ruoriin tarvinnutkaan koskea kuin vasta Gotlannin Kapellshamn- sataman edessä. Tuuliperäsin toimi loistavasti vaikka tuuli oli 10 astetta takaa, ja välillä suoraan takaa, mikä on yleisesti tuuliperäsimille se vaikein tuulen suunta. Gotlantia lähestyttäessä lankesi tiheä sumu, minkä vuoksi Gotska Sandö ja Gotlannin pohjoiskärjen rannat jäivät meiltä näkemättä.
Kapellshamn osoittautui täysin kuolleeksi satamaksi. Ketään ei ollut paikalla eikä mitään palveluja ollut. Kiinnityimme hetkeksi betoni-aallonmurtajan sisäpuolelle, mutta kun vettä oli kölin alla vain 10 cm, emme tunteneet oloa kovin turvalliseksi. Sitä paitsi saimme molemmat nokkaisuja päihimme aallonmurtajalla pesää pitävältä tiirapariskunnalta. Yhteinen päätös jatkaa vielä neljän tunnin matka koneajoa Visbyyn syntyi helposti. Visbyyn saavuimme tiistai-iltapäivällä 3.kesäkuuta 29 tunnin matkanteon jälkeen. Kapellshamniin poikkeamalla lisäaikaa tuli arviolta parisen tuntia, joten 186 mpk:n matkaan ( poistettu Kapellshamnin-kierros) meni noin 27 tuntia. Keskinopeudeksi tuli siis 6,9 solmua – ei paha.

Keskiviikkona 4- kesäkuuta gasti Markku lensi takaisin Helsinkiin ja tänään, 8. kesäkuuta Försti Inkku puolestaan lentää Visbyyn, josta matkamme sitten jatkuu kohti Kööpenhaminaa ja Tanskan – kierrosta.

Kun alkumatkasta ajelemme taas tuttuja vesiä, emme tule pitämään nettilokia toistaiseksi tästä matkasta tämän enempää. Jos kirjoittelun pakko kuitenkin käy sietämättömäksi, saatamme avata lokin uudestaan päästyämme Tanskan saaria kiertämään. Matkamme edistymistä voi joka tapauksessa seurata ”Missä Matkaamme”-osiossa oikeassa laidassa löytyvästä nettiosoitteesta. Tuolle sivustolle välitämme SPOT-lähettimen avulla kulloisenkin satamasijaintimme.

Lopuksi vielä ennakkotieto siitä, että juhannuksen jälkeen ilmestyvässä Vene-lehdessä on iso juttu K-merkinnän saaneesta s/y Vestervikingistä. Ja onhan siinä vähän juttua omistajapariskunnastakin…

15.08.2012 No niin…

15 elokuun, 2012

Nyt on sitten loput matkakuvat ladattu ”Kuvagalleria 2012″:een”.  Uusimmat päällimmäisenä. Nyt ladattu erä alkaa Göteborgista.

Kun laittaa kursorin kuvan päälle, aukeaa kuvateksti. Ja kun kuvaa napauttaa, sen saa suuremmaksi.

Hyvää loppukesää toivottelee nettilokia seuranneille Kapu

14.08.2012 Jälkilöylyt

14 elokuun, 2012

 

Ennen kuin Vestervikingin blogi tältä erää sulkeutuu, laitamme tähän hieman yhteenvedon yritystä matkastamme, enimmäkseen tajunnanvirtatekniikalla. Kiitokset mielenkiinnosta kaikille matkaamme seuranneille,

Försti Inkku ja Kapu Jaska

 

Matkaa tehtiin yhteensä 1880 mpk 72 päivässä. Moottori kävi 254 t 45 min.

 

Götan kanava oli mielenkiintoinen kokemus, mutta taisi jäädä meiltä ainutkertaiseksi sellaiseksi. Vaihtelevat maisemat upeita, mutta sulutukset välillä aika stressaavia, kun venettä piti varjella kolhiutumasta ja myöskin fyysisesti aika raskaita.

 

Vätternillä ja Vänernillä huiman isoja selkiä Suomen järviin verrattuina.

 

Ensimmäinen matkakuukausi oli kylmää ja sateista, sitten lämpeni.

 

Ruotsissa on AGA:n nestekaasusysteemit, eikä suomalaisia pulloja voi täyttää. Norjassa sama Kosan -systeemi kuin Suomessa

 

Ruotsin länsirannikon saaristo Göteborgista pohjoiseen on mainiota purjehdusaluetta, loma-aikaan tosin myös aika ruuhkaista norjalaisten täyttäessä satamat (olut on Ruotsissa halvempaa kuin Norjassa).

 

Meduusat koko Skagerrakin alueella ovat todellinen veneilyhaitta. Ilman niitä olisi tullut uitua paljon useammin luonnonsatamissa.

 

Valitettavan moni entinen aito kalastussatama on muutettu kaupalliseksi vierasvenesatamaksi. Tällä hetkellä on käynnissä alan rakennemuutos, erityisesti Ruotsissa, mutta varmaan muissakin pohjoismaissa. Ylikansalliset yhtiöt ostavat satamien pito-oikeudet kunnilta ja muokkaavat niistä konseptinsa mukaisia palvelusatamia. Palvelut ehkä paranevat, mutta aitous katoaa. Smögen oli pahin esimerkki satamasta, jossa laiturialueen täyttivät merkkivaatteiden myyntikojut ja disconjytke kaikui läpi yön. Varmasti tällaisellekin veneilylle löytyy kysyntää, mutta ei meidän veneestä.

 

Norjan merikarttojen karimerkintöjä ei pidä pelästyä. Vaikka vedet näyttävät huiman karikkoisilta, ne ovat tosiasiassa huviveneilijälle ihan turvalliset ja selkeästi merkityt.

 

Norjan parasta huviveneilyaluetta on nimenomaan itärannikko aina eteläkärjen tienoille asti. Jos länsirannikolle aikoo, pitää matkaan olla varattu todella riittävästi aikaa, sillä kovia tuulia voi joutua pitämään satamassa viikonkin verran. Haastattelemamme norjalaiset ja muunmaalaiset  huviveneilijät eivät olleet mitenkään innostuneita länsirannikon olosuhteista.

 

Laitteet, joista meillä matkallamme oli paljon hyötyä: Navtex, josta saimme käyttökelpoiset sääennusteet. Hydrovane -tuuliperäsin joka ohjasi veneemme tarkasti monet pitkät legit. Samoin sähköinen autopilotti Helmsman 2000 ”Helminen” vapautti miehistön puuduttavasta ohjailusta pitkillä moottoriosuuksilla. Purjehdusosuuksilla Helmisen voimat eivät riitä, siksi tuuliperäsin.

Käsi VHF oli Götan ja Trollhättanin kanavilla kätevä silta- ja sulkuvahteja herätellessä.

 

Göteborgin jälkeen emme nähneet ensimmäistäkään suomalaista huvivenettä ennen kuin paluumatkalla Kööpenhaminassa.

 

Norjan hintataso oli tiedossa, mutta silti se tuntui. Suomen hintoihin saa käyttää kerrointa 1,5.

 

Kalaruoan ystäville Skagerrakin rannat, miksei Kattegatkin ja Ruotsin etelärannikko ovat paratiisi. Herkullista turskaa saatavissa joka paikasta!

 

 

 

 

14.08.2012 Kuvagalleriaan tulossa loput matkakuvat tuotapikaa!

14 elokuun, 2012

 

Anteeksipyyntö ja ilmoitus blogiamme seuranneille: tuo kuvien siirtäminen Kuvagalleria 2012:een matkan varrelta ei valitettavasti onnistunut suunnitellulla tavalla lähellekään reaaliaikaisesti. Se on vain niin hidasta puuhaa satamien usein kovin hitailla nettiyhteyksillä, että jätimme  lataamisyritykset sitten Göteborgin suosiolla toistaiseksi. Nyt kun olemme kunnon nettiyhteyden äärellä kotona, laitamme parin päivän sisällä Göteborgin jälkeen otettuja kuvia galleriaan. Kannattaa tsekata viimeistään torstaina 16. elokuuta, jos kiinnostaa.

 

Meillä työnjako matkakertomuksen suhteen on ollut, että Kapu kirjoittaa ja Försti kuvaa. Näin ollen tähänastinen osuus on ollut aikalailla Kapu-painotteinen, mutta tuota pikaa on asiaan tulossa korjaus, jossa kerrotaan matkasta monin verroin enemmän kuin Kapu tuhannella sanallaan on pystynyt.

13.08.2012 Siirtopurjehduksen makua

14 elokuun, 2012

Jussarö-Helsinki 60,6 mpk

 

Kuunneltiin aamulla säätiedotus, jossa luettiin huomautus veneilijöille, huomiseksi 13 m/s koillisesta. Nyt syntyi päätös jättää suunnittelemamme saunominen ja yöpyminen Grynnanilla, SMK:n saaressa Porkkalanniemen kärjessä väliin, ja suunnata jo tänään suoraan Helsinkiin. Emme halunneet paukutella ikävään 13 m/s vasta-aaltoon koko Porkkalanniemen ja Helsingin välistä matkaa. Sitä paitsi kieltämättä viime päivien legeissä on jo ollut jonkin verran siirtopurjehduksen makua.  Niin hauskaa kuin veneily voikin olla, liki kahden ja puolen kuukauden veneessä asumisen jälkeen alkaa myös kaupunkikoti tuntua tutustumisen arvoiselta paikalta. Sitä paitsi loppumatkan varrella olevat maisemat ovat aikalailla tuttuja liki 40 vuoden veneilyuran ajalta.

 

 

 

Tuuli oli pystyvastaista koko matkalle, kone käyntiin. Vaan eipäs lähtenytkään. Nyt kävi matkalla ensimmäisen kerran, että kun starttinappulaa painoi, ei kuulunut inahdustakaan. Alkaako tilanne käydä mielenkiintoiseksi? Löytyisikö Jussarön saaresta sähkömekaanikkoa jos sellaista tarvittaisiin? Hetken tuumaustauon ja namiskoiden painelun jälkeen uusi yritys. Nyt hyrähti. Todennäköinen syy koko episodille oli, että olin unohtanut edellisenä iltana moottorin virran päälle ja aamulla käynnistysyrityksessä painoinkin sen sitten pois päältä, kun luulin muuta tekeväni. Mutta pieni epäilys jäi mielen pohjaan, että kyse saattoi sittenkin olla todellisesta kontaktiviasta. Niin tai näin, tämäkin episodi antoi pientä lisävahvistusta suoraan Helsinkiin ajamiselle. Ei tarvitsisi aamulla Grynnanilla miettiä, että mahtaako käynnistyä ja mitä sitten, jos ei käynnisty.

 

Koneella ajettiin ”Helmisen” ohjaillessa pitkiä suoria ja mutkapaikoissa käsiohjaukseen vaihtaen. Porkkalanselällä aallokko oli pienempää kuin odotimme, hyvä niin. Grynnania ohitettaessa vilkutettiin siellä oleville venekerhomme jäsenille. Ehkä uusi sauna ehdittäisiin vielä ennen talvikautta piipahtaa tsekkaamassa. Kytön kohdalla alettiin sitten antaa tarkempia saapumis-aikataulutietoja paluuta odotteleville lapsillemme. Saataisiin ehkä vastaanottokomitea SMK:n Pohjoisrannan satamaan.

 

Viimeiset mailit ajettiin vaihteen vuoksi Merisataman kautta, vaikka hiukan suorempi reitti olisi ollut suoraan Harakan saaren salmesta. Haluttiin aistia viimeisten lämpimien kesäiltojen tunnelmaa Kaivopuiston rannassa ja ehkäpä myös demonstroida rantakahviloissa istuskeleville tuttaville paluustamme.

 

Pitkät kiinnitysköydet vaihtuivat lyhyisiin kumijoustimellisiin satamaköysiin, lepuuttajat ilmestyivät veneen laitoihin ja niin kurvasimme venepaikallemme 72 päivää lähtömme jälkeen.

12.08.2012 Kerran vielä kunnon kyydit

14 elokuun, 2012

 

Stora Hästskär – Jussarö  45,7 mpk

 

Stora Hästskär suljettiin takanamme kymmenen maissa aamulla. Sääennuste antoi odottaa purjehdusmahdollisuutta ja tällä kertaa ennuste myös piti paikkansa. Itätuuli oli yön aikana kääntynyt länteen ja voimistui sopivasti. Purjeet nostettiin heti Hiittisten suoralle päästyä ja laskettiin vasta Hangon sataman edessä. Eikä moottoria käynnistetty kertaakaan tällä välillä. Tuuli vaihteli 6-10 m/s välillä ja antoi Vestervikingille oivat vauhdit, välillä aina 7,5 solmuun asti. Mutkainen Hangon läntisen selän oikaisureittikin päästiin nousemaan välillä ihan maksiminousukulmassa 35 astetta lintallaan, reelinki veden alla, mutta päästiin kuitenkin. Kiva että saatiin vielä loppumatkalle tällaista juhlapurjehdusta!

 

Hangossa käytiin Classic Pizzassa syömässä ja S-Marketissa suorittamassa matkan viimeinen proviantin täydennys. Takaisin satamaan käveltiin rantabulevardin kautta ja tsekattiin sen varteen rakennetut uudet talot, joiden ulkoseinä-arkkitehtuuria voi mainita vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Eipä näyttänyt paljon olevan kesäasukkaita paikalla näissä varmasti ökyhintaisissa lukaaleissa. Hotelli Regatan kulmaan perustetussa uudessa kahvilassa espressot olivat tosi hyvät.

 

Kun tuulta näytti riittävän vielä myöhäiseen iltapäivään, ajateltiin jatkaa vielä jonkun matkaa eteenpäin, Jurssaröön asti, jonne päästäisiin ilman sisäväylän luotojen väistelyä. Ulkoväylälle päästyä olikin tuuli sitten jo melkein tyyntynyt ja siitä paitsi kääntynyt suoraan takatuuleksi. Jätettiin purjeet nostamatta ja painettiin koneen käynnistysnappia. Yhtä aikaa auringonlaskun kanssa saavuttiin Jussarön huvivenesatamaan, jossa meidän lisäksemme kaksi muuta venettä oli pitämässä huvia.

 

Syötiin matkan alusta asti mukana roikkunut bornholmilainen hummerikeitto, lasitölkkiin pakattuna oli säilynyt ihan hyvänä ja Hangosta ostettu hapankerma ryyditti annosta kummasti.

 

Vielä illalla sähköä oli laituritolpasta saatavilla, mutta jossakin vaiheessa yöllä oli koko laiturilta katkaistu sähköt. Kun asiaa selvitin, kertoi toisen veneen kippari, että rannassa on lappu että satamakioski (johon satamamaksut  maksetaan) on elokuun 10. päivän jälkeen auki vain viikonloppuisin. Ei siis enää sähköä, mutta ei myöskään satamamaksua.

 

11.08.2012 Stora Hästskär

13 elokuun, 2012

Loistava ilta vaihtui pettymyksen aamuun. Illalla lasketuista neljästä verkosta saatiin yksi kuoreensintti. Jäivät herkulliset savukampelat siis tältä erää saamatta ja syömättä. No, maistuuhan se nötköttikin. Kaunis päivä meni puhdetöissä, aina tällaisesta saaresta löytyy jotain korjattavaa, tai halonhakkuuta ainakin syksyn varalle. Ja tietysti piti kiertää läänitykset ympäri, jos vaikka myrsky olisi tuonut rannoille jotakin mielenkiintoista. Ei ollut.