Nyt ollaan oltu kotona jo kaksi kuukautta Tanskan-purjehdukselta palattua, mutta niin on vaan pitänyt kiirettä että yhteenvedon tekeminen, samoin kuin loppujen matkakuvien lataaminen blogiimme on kestänyt tänne asti. Nyt loput kuvat on kuitenkin ladattu ja yritänpä tässä tehdä jonkinlaista yhteenvetoa purjehduksestamme:
Tanska on lähellä, mutta kaukana. Asiaa kuvaa hyvin Sjöbyn satamakapteenin kertoma, että hän on ollut kahdeksan vuotta satamakapteenina ja Vesterviking on neljäs suomalaisvene jonka hän näki satamassa. Normaali neljän viikon kesäloma ei millään oikein riitä Tanskan saarten kiertelyyn, hyvä kun Kööpenhaminassa ehtii käydä kääntymässä. Lienevät nuo muutkin kolme venekuntaa olleet eläkeläisiä, joilla aikataulujen kanssa ei ole niin tarkkaa…
Yleinen käsitys Tanskasta lienee että siellä on Jyllanti ja sitten ne kolme saarta, Sjellanti, Mön ja Fyn. Katin kontit. Saaria on paljon enemmän ja erityisesti Fyn saaren eteläpuoleinen saaristo ovat mitä maininointa purjehdusaluetta. Vaikka vedet ovat paikoin matalanpuoleisia, ovat väylät hyvin merkityt. Toinen toistaan parempia satamia on hyvällä päiväpurjehdusetäisyydellä. Satamamaksut ovat keskimäärin hieman halvempia kuin Suomessa, ehkäpä 18 euroa per yö on hyvä keskiverto.
Satamissa kiinnittyminen on yleensä peräpaaluihin, tai sataman ollessa täynnä, kylkikiinnityksellä sopivimman veneen kylkeen. Minkäänlaisia torjumisreaktioita emme tässä havainneet.
Suurimmissa salmissa ja niiden lähivesillä voi olla yllättävänkin kovia-2-4 solmun- virtauksia, joista on hyvä pitää itsensä tietoisena.
Venepolkupyörät ovat erinomaiset tutustuttaessa kauniisiin saariin vähän satamien ulkopuoleltakin. Monissa satamissa on toki pyöriä vuokrattavinakin.
Tanskan kristallinkirkkaat vedet Kattegatin puolella ilahduttivat. Paluumatkalla sinilevää alkoi näkyä vasta Ruotsin rannikkoa lähestyttäessä.
Etelärannikon Klintit ovat komeita, ruoat herkullisia, tanskalaiset nystävällisiä ja tanskalaiset oluet…no, tehän tiedätte.
Vestervikingin nettiloki 
Vastaa