Klintholm 27.07.2014

Edessä oli 30 mpk:n purjehdus Klintholmiin, josta sitten sään suosiessa olisi tarkoitus siirtyä Ruotsin puolelle Ystadiin. Aamulla oli vain vähäistä tuulta ja pian sekin vähäinen kuoli. Ja nytpä paljastui ikävä asia: rasvatyyneen pintaan nousi oikein kunnolla sinilevää! Olimme kuvitelleet, että vedet Itämeren näillä kulmilla olisivat vielä vapaat sinilevästä, mutta mitä vielä. Ilmeisesti sentään Sjællandin pohjoispuolelle tämä ilmiö ei (vielä) ole siirtynyt.

 

Moottori kävi ja Helminen hoiti hommansa. Miehistö tähysti ja lueskeli. Pyöriäistarkkailijaa onnisti tälläkin kertaa: pari havaintoa. Jossakin vaiheessa, kun väistimme kalastajien verkkoja, huomio kiintyi aalloilla kelluvaan valkoiseen esineeseen. Päätimme käydä tarkistamassa. Esine oli joltakin karannut pienoispurjevene, itse tehty katamaraani, jossa näytti olevan sähköinen servo-ohjaussysteemikin. Tämän siis havaitsimme, kun ensin olimme nostaneet ylösalaisin kelluvan veneen oikein päin. Pienet purjeet olivat riekaleina ja pienoismalli näytti tehneen kunnon haaksirikon. Päästimme veneen jatkamaan matkaansa tyynellä merellä, nyt sentään masto kohti taivasta eikä pohjaa osoittaen.

 

Klintholmissa saimme  – tai otimme  -paikan hollantilaisveneen kyljestä. Tullessamme ei veneessä näkynyt ketään, jolta olisimme voineet kysyä lupaa kiinnittymiseen, mutta kun Försti kiinnitti keskiköytemme veneen keskipollariin, ilmestyi ikäisemme pariskunta veneen sisuksista kannelle.

Varsinkaan rouva ei näyttänyt kovin ilahtuneelta. Hetken jutustelun jälkeen tunnelmat jo leppyivät. Näillä kulmilla kun vaan on tapana, että toisen kylkeen kiinnittyminen on OK.

 

Satamamuodollisuudet hoidettuamme lähdimme etsimään ravintolaa ja kauppaa, tässä järjestyksessä. Sataman kalansavustamon yhteydessä (tämäkin on toimiva kalastussatama) olevassa ravintolassa oli herkullisen näköinen kalabuffet katettuna, mutta valitettavasti olimme paikalla liian myöhään. Buffetia oltiin juuri sulkemassa. Hiukan harmitellen jatkoimme matkaa italialaisravintolan suuntaan. Kaipa se pizzakin sitten kelpaisi.

 

Saimme pöydän ja katsoimme ruokalistaa. Oli toki pizzojakin, mutta myös herkulliselta vaikuttavia varsinaisia ruoka-annoksia. Päätimme käyttää mahdollisuuden kolikkokukkaron täydelliseen tyhjentämiseen Tanskan kolikoista ja tilasimme myöhäisen lounaan viimeisen päälle.  Enpä muista aikoihin syöneeni niin herkullista ja taidolla valmistettua vasikkaa rucolan ja parmesan-juuston kera. Förstin pasta marinara ei ehkä noussut aivan samoihin sfääreihin. Tämä ateria oli pakko kruunata panna cotalla, espressolla ja pikarillisella sambuccaa.

 

Kylläisinä ja tyytyväisinä siirryimme viereiseen kauppaan täydentämään provianttia. Löytyipä kaksikin tuotetta, joilla voi kokeilla kalkkikerrosten irrottamista veneen vessan pikkuhiljaa jäykistyvästä poistopumpusta, nimittäin etikkahappo ja kahvinkeitinten kalkinpoistoneste. Näitä kokeillaan vielä tänä iltana.

 

Ravintola- ja kauppareissun aikana viereemme oli kiinnittynyt saksalaisvene, huolimatta siitä, että kyljessämme oli ilmoitus, että lähtisimme aamulla kello 7. Kun maissa käyneet veneen kolme saksalaisnuorukaista ilmestyivät veneelle, tarkistin olivatko huomanneet lappumme. Vastaus oli että he lähtevät vielä aikaisemmin. Asia oli siis kaikin puolin OK.

 

Illalla yriteltiin nettiyhteyttä, mutta turhaan. Ilmeisesti piuhat olivat tukossa, kun muutama sata veneturistia yrittää yhtä aikaa päästä nettiin hoitelemaan kuka mitäkin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: