Kööpenhaminassa 29.06.2014

 

Ylihuomenna alkaa sitten matkamme varsinainen Tanska-osuus. Purjehdus Visbystä Kööpenhaminaan sujui ilman suurempia ongelmia, reitti-eteppeina Byxelkrog, Bornholm, Kalmar, Utklippan, Simrishamn ja Falsterbon kanavasatama. Bornholmiin jouduttiin pysähtymään, kun 12 m/s pysty vasta-aalto pudotti matkanopeuden Kalmarin salmessa pariin solmuun illan jo hämärtyessä. Kalmarista Utklippanille päästiin sitten hyvää kyytiä purjein tuulen käännyttyä 180 astetta. Hydrovane hoiteli taas ohjaamisen luotettavasti. Aika paljon on tullut koneajoa, useampana päivänä on toistunut sama kaava: lähtiessä tuulta tuskin nimeksi, sitten puolimatkan tienoilla alkaa vastainen tuuli nousta, joka loppumatkasta voimistuu liki 10 m/s ja nostaa ikävän, lyhyen ja jyrkän vasta-aallon. Juuri näin kävi kahdella viimeisellä legillä. Simrishamnista siirryimme suoraan Falsterbohon, pysähtymättä Ystadissa, koska sääennusteessa oli tiedossa vastatuulta 16 m/s viimeiselle osuudelle Kööpenhaminaan, jos olisimme viipyneet päivän pitempään matkalla. Nyt saimme sen sijaan Falsterbosta Kööpenhaminaan mahtavan purjehduksen 8 m/s laitavastaisessa.

Satamissa on ollut vielä hyvin tilaa, jonkin verran saksalaisveneitä jo liikkeellä. Kalmarissa sataman venekorjaamossa VHF-ongelmia selvittäessäni törmäsin taas Gugi Kokljuskiniin, jonka olin ohimennen tavanneet jo Visbyssä. Finngulfissaan oli pieni polttoainevuoto, jota hän oli selvittelemässä. Olivat purjehtineet veneen miesporukassa pikavauhtia Visbyyn, paluumatka oli tarkoitus purjehtia rauhallisempaan tahtiin vaimon kanssa. Vaihdoimme tietoja Ruotsin rannikon satamapaikoista.

Kööpenhaminassa saimme ensin vähän kyseenalaisen vinokiinnitys-paikan Vestervikingille Christianshavenin satamasta, täsmälleen samasta paikasta, jossa kaksi vuotta sitten Norjan-matkallamme olimme olleet. Iltapäivällä tutustuimme Vuosaaren venekerhon suomalaisveneen pariskuntaan, joiden venepaikan viereinen paalupaikka oli vapaa. Kävimme koettamassa onneamme satamakonttorissa ja kuinka ollakaan, saimme siitä hyvän paikan veneelle koko Kööpenhaminassa-olomme ajaksi. Mukava pariskunta, hekin liikkeellä Finngulfilla ( liikkuukos näillä vasillä muita suomalaisveneitä kuin Finngulfeja?). Kutsuivat iltateelle veneeseensä turisemaan. Itse asiassa olivat semi-puuveneilijöitä, heillä on Turussa ”torivene”, kuusimetrinen kalastajatyyppinen keskimoottorivene. Sitä paitsi kapteenilla oli paljonkin kokemusta puuveneistä, oli mm. toiminut kaljaasi ”Viborg”in kapteenina Helsingissä, joten juttua riitti. vasta Kööpenhaminaan lentäen Suomesta saapunut rouva oli tuonut mukanaan uusimman Vene-lehden ”Klassikkonumeron”, josta saimme lukea nyt ensimmäisen kerran laajan kertomuksen Vestervikingistä.

Matkan ongelmalistan johtopaikalla on sitten viisi vuotta vanha Ray49e DSC-VHF, jonka squelch-toiminto sanoi sopimuksen irti.Tarkoittaa, että laite kyllä lähettää mm. hätäsanomat, mutta ottaa vastaan vain kun kohinasalpa ei ole päällä, eli kovan taustakohinan kanssa, eikä juurikaan yhtään kauempaa. Sinänsä meillä ei ole asiasta akuuttia huolta, koska veneessä on varalaitteena edelleen toimiva, liki neljännesvuosisadan ikäinen Shipmate-VHF, jonka antenni on tosin peräpulpetissa, kun RAY.n antenni on mesaanin huipussa. Joten tiukassa paikassa kuuluvuus Shimatella ei ole samaa luokkaa kuin sa Ray:lla olisi. Keksin testata Ray:n kuntoa vaihtamalla siihen Shipmaten antennin, mutta sama ongelma jatkui. Joten vika ei siis ole antennissa, (missä se vika yleensä on) tai splitterissä. Raymarine huolto Suomessa ilmoitti korjauksen maksavan 200e plus lähetyskulut Matkahuollolla. Marinealla laitetta myytiin 289 euron hintaan, joten korjaus ei paljon kannata –eikä se meille tällä matkalla olekaan mikään vaihtoehto.

Kööpenhaminasta olisi löytynyt Raymarine-liike joka lupasi tulla asentamaan uuden laitteen veneelle hintaan 3000 kruunua, eli päälle 400 euroa. Lopputulema on, että Försti, joka tätä kirjoitettaessa on Suomessa ja palaa sunnuntai-iltana poikamme Ilen kanssa, kävi ostamassa Marineasta uuden laitteen hintaan tingittyyn hintaan 230 e ( jossa huomioitiin sieltä hankitun rikkoutuneen laitteen lyhyeksi jäänyt käyttöikä). Hän tuo laitteen mukanaan ja asennan se sitten parin viikon päästä, kun Försti palaa Suomeen Ilen kanssa.

Kapulla on siis vierähtänyt viikko ”kesälesken” Kööpenhamina-päiviä. Osa ajasta on kulunut erilaisissa veneen pikkukorjauksissa ja siistimisissä, sekä perehtymisessä Dahon- venepolkupyörämme takarummun anatomiaan. Pyörä putosi jo toistamiseen laiturilta merivereen, ensin Välimeren-matkallamme Ranskassa ja nyt tällä reissulla Visbyssä. Molemmilla kerroilla se oli onneksi kiinni vaijerilukolla laiturissa. Suolavesikylvyt vain aiheuttivat sen, että takarummusta alkoi nyt kuulua epäterveitä ääniä. Pura ja kokoa (yrityksen ja erehdyksen kautta) –menetelmällä ja Harkenin vinssirasvaa runsaasti käyttämällä ruosteesta johtuneet häiriöäänet poistuivat ja nyt pyörä toimii taas paremmin kuin uutena. Tällaisissa kaupunkisatamissa tuollainen venepolkupyörä on aivan oivallinen kulkuväline, kuten on tainnut tulla aiemminkin täällä nettilokissa mainostettua.

Tivoliin on sentään ehditty käydä tutustumassa, samoin merimuseoon aivan satamapaikkamme vieressä. Ja tietenkin kulinarismia on harrastettu muutamat kerrat aivan satamamme vieressä sijaitsevissa ravintoloissa. Niin ja tietenkin illat on katseltu veneessä mm-jalkapalloa, kiitos tietsikan Hauppauge-merkkisen TV-systeemin, joka löytyi Visbyn Claes Ohlssonilta mahtavaan 39 kruunun hintaan, edellisen kadotetun laitteen ( = muistitikkua muistuttava kytkin, johon liitetään DVBT-koaksiaalikaapelin tilalle).

Maanantaina 1.7. käymme junalla tutustumassa Roskilden kaupunkiin, jossa pitäisi olla paljon mielenkiintoista historiallista nähtävää. Tiistaina lähdetään sitten kiertämään Sjellandin saarta vastapäivään, eli ensin kohti Helsingöriä ja siellä olevaa Hamletin linnaa ja sitten pikkuhiljaa Samsön saaren kautta kohti Nyborgia Fyn-saarella, mistä Ile sitten palaa Suomeen. Jatkoreittiä vielä mietimme. Menemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan Limfjordin kanavan kautta Pohjanmerelle ja Helgolandiin vai kiertelemmekö enemmän näiden Tanskan saarien satamissa ja käymmekö sitten mennen tullen Kielin kanavan kautta piipahtamassa Helgolandissa? Kolmas vaihtoehto on jättää Helgoland ja Pohjanmeri kokonaan väliin jotta ehditään tutustua useampaan mielenkiintoiseen paikkaan näillä tienoilla. Jää nähtäväksi.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: