13.08.2012 Siirtopurjehduksen makua

Jussarö-Helsinki 60,6 mpk

 

Kuunneltiin aamulla säätiedotus, jossa luettiin huomautus veneilijöille, huomiseksi 13 m/s koillisesta. Nyt syntyi päätös jättää suunnittelemamme saunominen ja yöpyminen Grynnanilla, SMK:n saaressa Porkkalanniemen kärjessä väliin, ja suunnata jo tänään suoraan Helsinkiin. Emme halunneet paukutella ikävään 13 m/s vasta-aaltoon koko Porkkalanniemen ja Helsingin välistä matkaa. Sitä paitsi kieltämättä viime päivien legeissä on jo ollut jonkin verran siirtopurjehduksen makua.  Niin hauskaa kuin veneily voikin olla, liki kahden ja puolen kuukauden veneessä asumisen jälkeen alkaa myös kaupunkikoti tuntua tutustumisen arvoiselta paikalta. Sitä paitsi loppumatkan varrella olevat maisemat ovat aikalailla tuttuja liki 40 vuoden veneilyuran ajalta.

 

 

 

Tuuli oli pystyvastaista koko matkalle, kone käyntiin. Vaan eipäs lähtenytkään. Nyt kävi matkalla ensimmäisen kerran, että kun starttinappulaa painoi, ei kuulunut inahdustakaan. Alkaako tilanne käydä mielenkiintoiseksi? Löytyisikö Jussarön saaresta sähkömekaanikkoa jos sellaista tarvittaisiin? Hetken tuumaustauon ja namiskoiden painelun jälkeen uusi yritys. Nyt hyrähti. Todennäköinen syy koko episodille oli, että olin unohtanut edellisenä iltana moottorin virran päälle ja aamulla käynnistysyrityksessä painoinkin sen sitten pois päältä, kun luulin muuta tekeväni. Mutta pieni epäilys jäi mielen pohjaan, että kyse saattoi sittenkin olla todellisesta kontaktiviasta. Niin tai näin, tämäkin episodi antoi pientä lisävahvistusta suoraan Helsinkiin ajamiselle. Ei tarvitsisi aamulla Grynnanilla miettiä, että mahtaako käynnistyä ja mitä sitten, jos ei käynnisty.

 

Koneella ajettiin ”Helmisen” ohjaillessa pitkiä suoria ja mutkapaikoissa käsiohjaukseen vaihtaen. Porkkalanselällä aallokko oli pienempää kuin odotimme, hyvä niin. Grynnania ohitettaessa vilkutettiin siellä oleville venekerhomme jäsenille. Ehkä uusi sauna ehdittäisiin vielä ennen talvikautta piipahtaa tsekkaamassa. Kytön kohdalla alettiin sitten antaa tarkempia saapumis-aikataulutietoja paluuta odotteleville lapsillemme. Saataisiin ehkä vastaanottokomitea SMK:n Pohjoisrannan satamaan.

 

Viimeiset mailit ajettiin vaihteen vuoksi Merisataman kautta, vaikka hiukan suorempi reitti olisi ollut suoraan Harakan saaren salmesta. Haluttiin aistia viimeisten lämpimien kesäiltojen tunnelmaa Kaivopuiston rannassa ja ehkäpä myös demonstroida rantakahviloissa istuskeleville tuttaville paluustamme.

 

Pitkät kiinnitysköydet vaihtuivat lyhyisiin kumijoustimellisiin satamaköysiin, lepuuttajat ilmestyivät veneen laitoihin ja niin kurvasimme venepaikallemme 72 päivää lähtömme jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: