Archive for elokuu 2012

15.08.2012 No niin…

15 elokuun, 2012

Nyt on sitten loput matkakuvat ladattu ”Kuvagalleria 2012″:een”.  Uusimmat päällimmäisenä. Nyt ladattu erä alkaa Göteborgista.

Kun laittaa kursorin kuvan päälle, aukeaa kuvateksti. Ja kun kuvaa napauttaa, sen saa suuremmaksi.

Hyvää loppukesää toivottelee nettilokia seuranneille Kapu

14.08.2012 Jälkilöylyt

14 elokuun, 2012

 

Ennen kuin Vestervikingin blogi tältä erää sulkeutuu, laitamme tähän hieman yhteenvedon yritystä matkastamme, enimmäkseen tajunnanvirtatekniikalla. Kiitokset mielenkiinnosta kaikille matkaamme seuranneille,

Försti Inkku ja Kapu Jaska

 

Matkaa tehtiin yhteensä 1880 mpk 72 päivässä. Moottori kävi 254 t 45 min.

 

Götan kanava oli mielenkiintoinen kokemus, mutta taisi jäädä meiltä ainutkertaiseksi sellaiseksi. Vaihtelevat maisemat upeita, mutta sulutukset välillä aika stressaavia, kun venettä piti varjella kolhiutumasta ja myöskin fyysisesti aika raskaita.

 

Vätternillä ja Vänernillä huiman isoja selkiä Suomen järviin verrattuina.

 

Ensimmäinen matkakuukausi oli kylmää ja sateista, sitten lämpeni.

 

Ruotsissa on AGA:n nestekaasusysteemit, eikä suomalaisia pulloja voi täyttää. Norjassa sama Kosan -systeemi kuin Suomessa

 

Ruotsin länsirannikon saaristo Göteborgista pohjoiseen on mainiota purjehdusaluetta, loma-aikaan tosin myös aika ruuhkaista norjalaisten täyttäessä satamat (olut on Ruotsissa halvempaa kuin Norjassa).

 

Meduusat koko Skagerrakin alueella ovat todellinen veneilyhaitta. Ilman niitä olisi tullut uitua paljon useammin luonnonsatamissa.

 

Valitettavan moni entinen aito kalastussatama on muutettu kaupalliseksi vierasvenesatamaksi. Tällä hetkellä on käynnissä alan rakennemuutos, erityisesti Ruotsissa, mutta varmaan muissakin pohjoismaissa. Ylikansalliset yhtiöt ostavat satamien pito-oikeudet kunnilta ja muokkaavat niistä konseptinsa mukaisia palvelusatamia. Palvelut ehkä paranevat, mutta aitous katoaa. Smögen oli pahin esimerkki satamasta, jossa laiturialueen täyttivät merkkivaatteiden myyntikojut ja disconjytke kaikui läpi yön. Varmasti tällaisellekin veneilylle löytyy kysyntää, mutta ei meidän veneestä.

 

Norjan merikarttojen karimerkintöjä ei pidä pelästyä. Vaikka vedet näyttävät huiman karikkoisilta, ne ovat tosiasiassa huviveneilijälle ihan turvalliset ja selkeästi merkityt.

 

Norjan parasta huviveneilyaluetta on nimenomaan itärannikko aina eteläkärjen tienoille asti. Jos länsirannikolle aikoo, pitää matkaan olla varattu todella riittävästi aikaa, sillä kovia tuulia voi joutua pitämään satamassa viikonkin verran. Haastattelemamme norjalaiset ja muunmaalaiset  huviveneilijät eivät olleet mitenkään innostuneita länsirannikon olosuhteista.

 

Laitteet, joista meillä matkallamme oli paljon hyötyä: Navtex, josta saimme käyttökelpoiset sääennusteet. Hydrovane -tuuliperäsin joka ohjasi veneemme tarkasti monet pitkät legit. Samoin sähköinen autopilotti Helmsman 2000 ”Helminen” vapautti miehistön puuduttavasta ohjailusta pitkillä moottoriosuuksilla. Purjehdusosuuksilla Helmisen voimat eivät riitä, siksi tuuliperäsin.

Käsi VHF oli Götan ja Trollhättanin kanavilla kätevä silta- ja sulkuvahteja herätellessä.

 

Göteborgin jälkeen emme nähneet ensimmäistäkään suomalaista huvivenettä ennen kuin paluumatkalla Kööpenhaminassa.

 

Norjan hintataso oli tiedossa, mutta silti se tuntui. Suomen hintoihin saa käyttää kerrointa 1,5.

 

Kalaruoan ystäville Skagerrakin rannat, miksei Kattegatkin ja Ruotsin etelärannikko ovat paratiisi. Herkullista turskaa saatavissa joka paikasta!

 

 

 

 

14.08.2012 Kuvagalleriaan tulossa loput matkakuvat tuotapikaa!

14 elokuun, 2012

 

Anteeksipyyntö ja ilmoitus blogiamme seuranneille: tuo kuvien siirtäminen Kuvagalleria 2012:een matkan varrelta ei valitettavasti onnistunut suunnitellulla tavalla lähellekään reaaliaikaisesti. Se on vain niin hidasta puuhaa satamien usein kovin hitailla nettiyhteyksillä, että jätimme  lataamisyritykset sitten Göteborgin suosiolla toistaiseksi. Nyt kun olemme kunnon nettiyhteyden äärellä kotona, laitamme parin päivän sisällä Göteborgin jälkeen otettuja kuvia galleriaan. Kannattaa tsekata viimeistään torstaina 16. elokuuta, jos kiinnostaa.

 

Meillä työnjako matkakertomuksen suhteen on ollut, että Kapu kirjoittaa ja Försti kuvaa. Näin ollen tähänastinen osuus on ollut aikalailla Kapu-painotteinen, mutta tuota pikaa on asiaan tulossa korjaus, jossa kerrotaan matkasta monin verroin enemmän kuin Kapu tuhannella sanallaan on pystynyt.

13.08.2012 Siirtopurjehduksen makua

14 elokuun, 2012

Jussarö-Helsinki 60,6 mpk

 

Kuunneltiin aamulla säätiedotus, jossa luettiin huomautus veneilijöille, huomiseksi 13 m/s koillisesta. Nyt syntyi päätös jättää suunnittelemamme saunominen ja yöpyminen Grynnanilla, SMK:n saaressa Porkkalanniemen kärjessä väliin, ja suunnata jo tänään suoraan Helsinkiin. Emme halunneet paukutella ikävään 13 m/s vasta-aaltoon koko Porkkalanniemen ja Helsingin välistä matkaa. Sitä paitsi kieltämättä viime päivien legeissä on jo ollut jonkin verran siirtopurjehduksen makua.  Niin hauskaa kuin veneily voikin olla, liki kahden ja puolen kuukauden veneessä asumisen jälkeen alkaa myös kaupunkikoti tuntua tutustumisen arvoiselta paikalta. Sitä paitsi loppumatkan varrella olevat maisemat ovat aikalailla tuttuja liki 40 vuoden veneilyuran ajalta.

 

 

 

Tuuli oli pystyvastaista koko matkalle, kone käyntiin. Vaan eipäs lähtenytkään. Nyt kävi matkalla ensimmäisen kerran, että kun starttinappulaa painoi, ei kuulunut inahdustakaan. Alkaako tilanne käydä mielenkiintoiseksi? Löytyisikö Jussarön saaresta sähkömekaanikkoa jos sellaista tarvittaisiin? Hetken tuumaustauon ja namiskoiden painelun jälkeen uusi yritys. Nyt hyrähti. Todennäköinen syy koko episodille oli, että olin unohtanut edellisenä iltana moottorin virran päälle ja aamulla käynnistysyrityksessä painoinkin sen sitten pois päältä, kun luulin muuta tekeväni. Mutta pieni epäilys jäi mielen pohjaan, että kyse saattoi sittenkin olla todellisesta kontaktiviasta. Niin tai näin, tämäkin episodi antoi pientä lisävahvistusta suoraan Helsinkiin ajamiselle. Ei tarvitsisi aamulla Grynnanilla miettiä, että mahtaako käynnistyä ja mitä sitten, jos ei käynnisty.

 

Koneella ajettiin ”Helmisen” ohjaillessa pitkiä suoria ja mutkapaikoissa käsiohjaukseen vaihtaen. Porkkalanselällä aallokko oli pienempää kuin odotimme, hyvä niin. Grynnania ohitettaessa vilkutettiin siellä oleville venekerhomme jäsenille. Ehkä uusi sauna ehdittäisiin vielä ennen talvikautta piipahtaa tsekkaamassa. Kytön kohdalla alettiin sitten antaa tarkempia saapumis-aikataulutietoja paluuta odotteleville lapsillemme. Saataisiin ehkä vastaanottokomitea SMK:n Pohjoisrannan satamaan.

 

Viimeiset mailit ajettiin vaihteen vuoksi Merisataman kautta, vaikka hiukan suorempi reitti olisi ollut suoraan Harakan saaren salmesta. Haluttiin aistia viimeisten lämpimien kesäiltojen tunnelmaa Kaivopuiston rannassa ja ehkäpä myös demonstroida rantakahviloissa istuskeleville tuttaville paluustamme.

 

Pitkät kiinnitysköydet vaihtuivat lyhyisiin kumijoustimellisiin satamaköysiin, lepuuttajat ilmestyivät veneen laitoihin ja niin kurvasimme venepaikallemme 72 päivää lähtömme jälkeen.

12.08.2012 Kerran vielä kunnon kyydit

14 elokuun, 2012

 

Stora Hästskär – Jussarö  45,7 mpk

 

Stora Hästskär suljettiin takanamme kymmenen maissa aamulla. Sääennuste antoi odottaa purjehdusmahdollisuutta ja tällä kertaa ennuste myös piti paikkansa. Itätuuli oli yön aikana kääntynyt länteen ja voimistui sopivasti. Purjeet nostettiin heti Hiittisten suoralle päästyä ja laskettiin vasta Hangon sataman edessä. Eikä moottoria käynnistetty kertaakaan tällä välillä. Tuuli vaihteli 6-10 m/s välillä ja antoi Vestervikingille oivat vauhdit, välillä aina 7,5 solmuun asti. Mutkainen Hangon läntisen selän oikaisureittikin päästiin nousemaan välillä ihan maksiminousukulmassa 35 astetta lintallaan, reelinki veden alla, mutta päästiin kuitenkin. Kiva että saatiin vielä loppumatkalle tällaista juhlapurjehdusta!

 

Hangossa käytiin Classic Pizzassa syömässä ja S-Marketissa suorittamassa matkan viimeinen proviantin täydennys. Takaisin satamaan käveltiin rantabulevardin kautta ja tsekattiin sen varteen rakennetut uudet talot, joiden ulkoseinä-arkkitehtuuria voi mainita vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Eipä näyttänyt paljon olevan kesäasukkaita paikalla näissä varmasti ökyhintaisissa lukaaleissa. Hotelli Regatan kulmaan perustetussa uudessa kahvilassa espressot olivat tosi hyvät.

 

Kun tuulta näytti riittävän vielä myöhäiseen iltapäivään, ajateltiin jatkaa vielä jonkun matkaa eteenpäin, Jurssaröön asti, jonne päästäisiin ilman sisäväylän luotojen väistelyä. Ulkoväylälle päästyä olikin tuuli sitten jo melkein tyyntynyt ja siitä paitsi kääntynyt suoraan takatuuleksi. Jätettiin purjeet nostamatta ja painettiin koneen käynnistysnappia. Yhtä aikaa auringonlaskun kanssa saavuttiin Jussarön huvivenesatamaan, jossa meidän lisäksemme kaksi muuta venettä oli pitämässä huvia.

 

Syötiin matkan alusta asti mukana roikkunut bornholmilainen hummerikeitto, lasitölkkiin pakattuna oli säilynyt ihan hyvänä ja Hangosta ostettu hapankerma ryyditti annosta kummasti.

 

Vielä illalla sähköä oli laituritolpasta saatavilla, mutta jossakin vaiheessa yöllä oli koko laiturilta katkaistu sähköt. Kun asiaa selvitin, kertoi toisen veneen kippari, että rannassa on lappu että satamakioski (johon satamamaksut  maksetaan) on elokuun 10. päivän jälkeen auki vain viikonloppuisin. Ei siis enää sähköä, mutta ei myöskään satamamaksua.

 

11.08.2012 Stora Hästskär

13 elokuun, 2012

Loistava ilta vaihtui pettymyksen aamuun. Illalla lasketuista neljästä verkosta saatiin yksi kuoreensintti. Jäivät herkulliset savukampelat siis tältä erää saamatta ja syömättä. No, maistuuhan se nötköttikin. Kaunis päivä meni puhdetöissä, aina tällaisesta saaresta löytyy jotain korjattavaa, tai halonhakkuuta ainakin syksyn varalle. Ja tietysti piti kiertää läänitykset ympäri, jos vaikka myrsky olisi tuonut rannoille jotakin mielenkiintoista. Ei ollut.

10.08.2012 Kohteliaisuuslippu laskeutuu

13 elokuun, 2012

Bänö-Ö – Stora Hästskär  66,1 mpk

Toiveissa oli purjehdustuuli, mutta pystyvastaista annettiin. Tosin matkakin oli sen verran pitkä, että kolmen-neljän solmun lilluttelu kevyessä myötätuulessa ei tähän saumaan olisi sopinutkaan.  Halusimme ehtiä perille kimppasaareemme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, pitihän vielä ehtiä laskea verkot ja lämmittää kerran omakin sauna!

Kökarin jälkeen kapu kävi tekemässä matkamme viimeisen kohteliaisuuslippu – manööverin, eli Ahvenanmaan lippu laskettiin styyrpuurin saalingista alas ja pari kuukautta paapuurin saalingissa liehuneet SMK:n ja Helsingin Urheilusukeltajien viirit siirrettiin vakiopaikalleen styyrpuurin saalingin alle. Sekin merkki kotivesille saapumisesta.

Jurmon suoralla nähtiin sentään jokunen suomalainenkin vene, ilmeisesti perjantai-ilta oli jo tuonut viikonlopunviettäjiä maisemaan.

Ai että maistuivat hyviltä oman saunan löylyt. Eikä Hästskärin lahdessa näkynyt ensimmäistäkään sinilevälauttaa, tuskin edes hippusia. Loistava ilta!

09.08.2012 Tapahtumaköyhää

13 elokuun, 2012

Maarianhamina-Bänö-Ö 33,5 mpk

Kiireettä matkaan. Kevyttä tuulta pohjoisesta, joten pääosalle matkaa saataisiin tuuli vastaan. Lähdettiin siis suosiolla koneella liikkeelle. Degerön ja Rödhamnin välisellä selällä joku yritti kryssiä, yhdeksän kymmenestä veneestä eteni koneella. Spinnulla vastaantulevalta ruotsalaisveneltä oli keulapurjeen liesma  tippunut huomaamattaan veteen, mistä ohittaessamme huomautin. Kiittivät ilmoituksesta ja riensivät korjaamaan tilanteen ennen kuin purje tempautuisi kokonaan veteen.

Bänö-Ön lahdessa oli meitä yhteensä neljä venettä, kun viikkoa aikaisemmin oli varmaankin ollut vielä neljäkymmentä.  Kaksi suomalaista, yksi ruotsalainen, yksi venäläinen purjevene. Lahden pohjukasta löytyi hyvä suojainen paikka, vettä kolme metriä ja sellainen savipohja, ettei ankkuria meinannut aamulla saada vinssilläkään siitä irti. Ehkä vähempikin k0neella vedättäminen olisi riittänyt pidon varmistamiseksi…  Rauhallinen, hyvin nukuttu yö.

08.08.2012 Maarianhamina

13 elokuun, 2012

Pyykinpesu- ja proviantin täydennyspäivä. Satamassa oli vielä ihan kohtalaisesti veneitä, ruotsalaisveneet enemmistönä. Aamiainen ilman odotettua Helsingin Sanomien lukuhetkeä, koska satamatoimiston mukaan ”kausi loppui tänään, eikä  lehteä enää tule”. Se on syksyä sitten vai? Ei vielä meidän mielestämme, vaan kaunista loppukesää.

 

07.08.2010 Kotisuomeen!

13 elokuun, 2012

Arholma-Maarianhamina 35 mpk

Lyhyiden aamuyön unien jälkeen kuunneltiin uusin säätiedotus. Se lupasi 8-12m/s tuulta Ahvenenmerelle, mutta ylityksen kannalta ihanteellisesta suunnasta, luoteesta. Siispä matkaan! Kohtalaisen navakkaan tuuleen varustauduttiin laittamalla isopurjeeseen reivi jo satamassa. Tuo isonpurjeen reivaaminen on meillä Vestervikingissä harvemmin käytetty järjestely, venehän on alunperin suunniteltu toimivaksi eri sääolosuhteissa kokonaan ilman reivejä vain purjeita vaihtamalla. Aikanaan teetimme uuteen isopurjeeseen yhden reivin, vaikka edellisessä purjeessa sellaista ei ollutkaan. Joissakin tuuliolosuhteissa, yleensä navakassa myötätuulessa, kun pelkkä mesaani- genoa – yhdistelmä tuntuu antavan liian vähän vauhtia ja reivaamaton iso voi olla jo liikaa, sitä käytämme.

Saaren suojasta päästyä huomasimme, että purjevalinta oli ollut juuri oikea. Tuuli oli navakkaa ja aallot kasvoivat ulapalle päästyä kohtalaisen isoksi, mutta Vesterviking kiisi turvallisesti vauhdin vaihdellessa kuuden ja seitsemän solmun välillä. Tuuliperäsin hoiteli taas ohjausta tarkasti, kunhan olimme ensin sovittaneet sen säädöt keliin sopiviksi.

Pikkuhiljaa tummat pilvet väistyivät taivaalta ja aurinko alkoi pilkahdella. Kyllä tällaisessa kelissä kelpaa kotisuomeen takaisin lasketella! Maarianhaminaa lähestyttäessä tuuli sitten alkoi laantua ja kääntyi enemmän takatuuleksi pysyen kuitenkin sen verran sivulla, ettei enää tarvinnut ryhtyä puominlaittosulkeisiin. Nostettiin mesaanikin ja hetken päästä kapu kävi purkamassa myös isonpurjeen reivin. Sellainenkin huomio ehdittiin tehdä, että koko Ahvenanmeren ylityksen aikana emme nähneet merkkiäkään sinilevästä. Hyvä merkki!  Loppusuora aina Maarianhaminan länsisataman altaaseen asti kiidettiin sitten käsiohjauksella kaikki purjeet ylhäällä.

Laituriin kiinnityttyä oli ohjelma selvä: ensin saunaan, sitten ÅSS:n rantaravintolaan Suomeentulo – illalliselle.  No nyt alkoi saunan lämpötila olla siinä, missä sen pitääkin. Kaksi ruotsalaispurjehtijaa istui lauteilla halliten löylyämpäriä, samalla keskustellen vilkkaasti. Kun löylynheiton suhteen ei ensimmäiseen viiteen minuuttiin tapahtunut mitään, kysäisin saisinko heittää vähän löylyä. Lupa annettiin ja löylyä paiskottiin. Ei näyttänyt ruotsalaisillakaan olevan mitään reipasta löylynheittoa vastaan.

Saunakeskustelu suuntautui suomalaisten ja ruotsalaisten kulttuurieroihin silloin kun on kysymys jokamiehen oikeudesta. Ruotsalaisten mielestä Suomessa on laajempi jokamiehenoikeus kuin Ruotsissa, esimerkiksi saarten rantoihin kiinnittymisen suhteen. Tiedä häntä. Kysyttynä vastasin näistä kulttuurieroista, että ruotsalaiset näyttävät aina hakeutuvan toistensa seuraan, yleensä veneet ovat rannalla ryhmissä eikä siroteltuna eri poukamiin. Ruotsalaisilla pitää olla ”mysigt”. Lisäksi ruotsalaiset näyttävät harrastavan ryhmäpurjehdusta suomalaisia enemmän. Suomalaiset viihtyvät purjehtiessa kyllä yksinkin. Nyökyteltiin vastaukseksi.

Loistava purjehduspäivä ja loistava tunnelma kruunattiin sitten loistoillallisella, ihaillen elokuun auringonlaskua ÅSS:n hienon ravintolasalin ikkunoista.