20.07.2012 Entinen meduusa

Hirtshals-Skagen 31,4 mpk

Aamulla herättiin jokseenkin aikaisin, jotta Skageniinkin päästäisiin ajoissa. Oppaiden mukaan Skagen on se varsinainen Tanskan kesäsatama, mitä sitten tarkoittaneekin. Luultavasti ainakin sitä, että venepaikat täyttyvät sesongin aikana nopeasti. Kävin vielä aamutuimaan hankkimassa eilisestä veneily- ja kalastustarvikeliikkeestä uudet ilmat kolmeen osin tyhjentyneeseen lepuuttajaan, vaihtamassa ne tyhjät Camping Gaz-pullot täysiin ja kiepaisinpa myöskin sataman kalakaupassa ostamassa meille ”rödspätta” -fileet päivän ateriaksi. Merianturaakin olisi ollut kaupan, mutta asiantunteva myyjä sanoi, ettei siitä kannattaisi tehdä fileitä, niistä tulisi liian ohuita. Niinpä muistinkin, että sen kerran kun tuota olen syönyt ravintolassa se tuodaan eteen kokonaisena paistettuna. Emme kuitenkaan halunneet pilata herkkukalaa opettelemalla kokonaisena paistamista, vaan tyydyimme rödspätta-fileisiin. Erinomainen kala sekin.

Veneeseen ja keula kohti Skagenia. Satamaohjeissa kehotettiin kutsumaan satamakapteenia VHF:n kanavalla 16 Hirsthalsista lähtiessä. Näin teimme muutamaankin otteeseen, ilman vastausta. Ilmeisesti vastausta on odotettavissa vain silloin, kun autolauttoja on lähdössä tai tulossa samaan aikaan kun itse pyrkii ulos satamasta.

Sataman edestä poijulta nostettiin purjeet ja lähdettiin laskettelemaan Förstin käsiohjauksella sivumyötäiseen. Tuuli tietenkin kääntyi aika pian suoraan taakse, laitettiin rullagenoaan puomi ja ajettiin ns. ”virsikirjalla” myötäiseen. Jyllannin niemen kärkeä lähestyttäessä Kapu sai päähänsä yrittää oikaista poijun väärältä puolelta, kun sekä paperikartta että plotteri näyttivät, että siitä voisi puikahtaa. Mitä vielä, kaikuluotaimen lukemat alkoivat pienentyä sitä vauhtia, että palattiin päiväjärjestykseen alta aikayksikön. Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa, muistui mieleen.

Niemen kärjen kierrettyämme saatiinkin sitten tuuli vastaan ja ajettiin koneella loppumatka Skagenin satamaan. Ja millaiseen satamaan! Useampia satama-altaita, joissa veneitä kylkikiinnityksessä sen seitsemässä rivissä. Ensikatsomisella ei ensimmäistäkään vapaata paikkaa. Kaiken lisäksi kone alkoi kummallisesti yskiä, tyhjäkäyntikierrokset putosivat alle viidensadan niin, että kaasua sai olla heti lisäämässä ettei kone sammu. Sitten isommilla kierroksilla kävi taas OK, kunnes tyhjäkäynnillä jälleen ongelmia. Mistä ihmeestä nyt oli kyse?

Hätä ei lue lakia. Sammuneella moottorilla ei Vestervikingin kokoista alusta paljon ahtaassa satamassa asetella, joten huikkasin ensimmäiselle yhtään mahdolliselta näyttävälle kylkikiinnitysveneelle, että sopisikos kiinnittyä viereen, meillä on koneongelma. Hyväksyvä vastaus tuli ja auttoivatpa oikein hyvin kiinnittymisessäkin.

Kun vene oli turvallisesti paikallaan ja kone vielä käynnissä, alkoi käyntiääni muuttua kummallisen kumisevaksi. Tunsin tuon äänen syksyn moottorihuolloista, jolloin pakoputki ajetaan tyhjäksi veden ja glykolin seoksesta. Moottori ei saa jäähdytysvettä! Kiireesti moottori seis ja tutkimaan olisiko moottoriöljy vielä kirkasta vaiko harmaata, vedensekaista. Jälkimmäinen vaihtoehto kertoisi, että sylinterikannen tiiviste olisi palanut, mikä olisikin sitten aika huono ja kalliimpi juttu. Kirkasta oli, onneksi.

Hetken miettimisen jälkeen alkoi ongelman todennäköinen syy selvitä: ne sataman kirotut poltto- ja muut maneetit. Josko sellainen olisi nyt joutunut moottorin vedenoton imuun ja päätynyt tukkimaan jäähdytysjärjestelmän, niin kuin kolmisen viikkoa takaperin Ruotsin puolella luonnonsatamassa maneetti, eli meduusa, oli tukkinut vessan huuhteluveden sisäänoton.

Kiemurtelin moottoritilan taakse, missä sijaitsee jäähdytysveden suodatin. Avasin suodattimen kannen ja työnsin käteni limamassaan. Bingo! verkkomaisen suodatinosan pohjalla oli paksu kerros entistä meduusaa, joka tehokkaasti tukki suodattimen reiät. Loppujen lopuksi ongelma ratkesi aika helposti. Suodatinverkko pesuun, meduusanjämät viemäriin, käsipumpulla suodatinkuppiin tulevat putket vielä vedestä varmuuden vuoksi tyhjiksi. Koekäynnistys ja pakoputkesta kuului ihana pärskivän veden ääni. Kaikki kunnossa. Vaan millähän tällaisenkin ongelman voisi etukäteen välttää?

Försti oli tehnyt tuttavuutta viereisen veneen miehistön kanssa Kapun kiemurrellessa kerrosta alempana moottoritilassa. Osoittautui, että kapteeni, seitsemissäkymmenissä, olikin kotoisin Ahvenanmaalta, josta oli muuttanut Göteborgiin. Oli nyt matkalla vaimonsa, tyttärensä ja tyttärenpoikiensa kanssa. Mukavaa väkeä.

Jokseenkin samaan aikaan satamaan sisään tullut liki 50-jalkainen saksalaisvene ei vieläkään ollut löytänyt kiinnittymispaikkaa. Sitten ilmeisesti arvioivat mahtuvansa Vestervikingin keulan edessä olevaan tilaan sen rivin ulommaisen veneen kylkeen. Vauhdilla siis sisään. Muu osa veneestä mahtui juuri ja juuri, paitsi perän lipputanko, joka rapsahti poikki Vestervikingin keulapulpettiin. Olisi sekin mahtunut, jos kapteenilla olisi ollut malttia siirrellä venettään vähän vähemmällä vimmalla.

Saatiinpa mekin sitten vielä yksi vene kylkeemme, vaikka olimmekin jo seitsemäs vene laiturista lukien. Kahdeksan kolmekymppistä ruotsalaisnuorukaista saapui 45-jalkaisella veneellä, kiinnittyivät oikein ammattimaisesti ja käyttäytyivät muutenkin asiallisesti. Kapteenilta vaikuttava lupasi, etteivät sitten häiritse meitä. Jonkin ajan päästä kaverukset lähtivät limonadivehkeissä ylittämään seitsemän veneen esterataa ennen ravintolaosastolle pääsyä.

Lähdimme mekin tutustumaan paikkaan. Skagen näytii sitten olevan yksi yhteen tai ehkäpä kymmenen yhteen sen Länsirannikon Smögenin sataman kanssa, josta emme erityisesti pitäneet.

Liikaa veneitä, liikaa rantaravintoloihin hauskaa pitämään tulleita karavaanareita ja keski-ikäisiä moottoripyöräilijöitä meidän makuumme. Homman nimenä näytti olevan näyttäytyminen rantakaijalla. Pari satama-allasta oli tupaten täynnä ökyluokan ja vähän sitä pienempiä moottoriveneitä, joissa meno ja meteli oli kuin Hangon satamassa regatan aikana. Ponttoonilaiturin ilmoitustaululla oli tosin kyltti, jossa kerrottiin että meteliä ei saa pitää klo 23 jälkeen. Jos meno jatkuu, ensin tulee ystävällinen huomautus, sitten tiukka huomautus ja kolmanneksi poistaminen satamasta. Tiedä häntä. Mitenkähän poistetaan satamasta puolenyön aikaan vene, jonka ulkopuolelle ja poistumisreitille on kiinnittynyt parikymmentä muuta venettä? Tai sitten poistaminen koski melunpitäjää, ei venettä.

Totesimme, että nyt tämä on nähty, ja kun olimme jo ilta-aterioineet veneellä, ei ravintoloiden kala-annostarjontakaan enempää kiinnostanut. Palasimme veneelle omiamme puuhailemaan. Juteltiin vielä viereisen veneen kapteenin kanssa niitä näitä. Hän varotti biodieselin käytöstä veneessä, oli tankannut sitä jossakin ja saanut siitä tankkiin bakteerikasvuston, joka oli tukkinut suodattimet ja röörit. Oli pitänyt heittää pois 100 litraa polttoainetta, vaihtaa kaikki suodattimet ja irrottaa ja puhdistaa putket aina suuttimille asti. Kun hän oli kysynyt Volvon huollosta tekisivätkö he ko. työn oli vastaus ollut ” Sådana skitjobb gör vi inte!”

Yöllä sitten heräsimme tasaisin välein, kun meitä häiritsemättömät ruotsalaispurjehtijat palailivat veneelleen erilaisiin aikoihin. Viimeiset kuuden aikaan hyvässä juhlakunnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: