17.07.2012 Paikallinen Elisaari

 

Grimstad- Stokken 24,3 mpk

 

Taisi jäädä kertomatta herkullinen hampurilaiskokemus Grimstad-päivien ajalta. Palasimme pyöräretkeltä mukavan nälän kanssa ja päädyimme ravintolaan, joka mainosti ”Apteekkarinpihan hampurilaistensa” olevan kuuluisia. Mainosta vahvisti silminnäkijähavaintomme pöytiin kannettavista annoksista.

 

Istuuduimme pöytään numero 16, kävin sitten sisältä ravintolasta tilaamassa ”Apteekkarinpihan hampurilaiset” molemmille. Ilmoitettiin, että annokset tuodaan pöytään. Yllättävän pian tilauksemme jälkeen tarjoilijatyttönen saapui kantaen herkullisen näköistä valtavaa hampurilaista, katseli ympärilleen ja suunnisti pöytäämme todeten, että tännehän oli tilattu hampurilainen. Juu, kyllä oli, kaksi sellaista, ottaisimme mielellämme myös sen toisen.

 

Tyttönen laski hampurilaisen eteeni ja ryhdyin siihen välittömästi. Iso pihvi, herkullista pekonia lisukkeena, hienot salaatit! Tyttö tuli takaisin, näytti kuitin vastakappaletta, jossa oli tilattu maksamallamme 300 euron summalla yksi hampurilainen. Vedin oman kuittikopioni esiin ja näytin tytölle, että kaksi hampurilaista muuten oli 300 euron edestä. Neitonen poistui päätään pyöritellen samalla kun viereisessä pöydässä istuva herrasmies alkoi isompaan ääneen ihmetellä, missä hänen annoksensa oikein viipyy.

 

Poistelin hampurilaisen poskeeni hyvällä halulla Förstin katsellessa päältä ja ihmetellessä kun hänen hampurilaisensa viipyy ja viipyy. Juuri nielaistuani viimeisen hampurilaispalan saapuu toinen tarjoilijaneitonen pöytäämme kahta hampurilaista kantaen. Hyvän näköisiä nämäkin, mutta pienempiä annoksia kuin aiemmin eteeni kannettu. Ilmoitti nyt tämä neitonen, että tännehän oli tilattu kaksi hampurilaista. Totesimme että kyllä, yksi jo tuotiin ja syötiinkin, joten ei tarvita kuin toinen noista hampurilaisista. Neitonen inttämään, että kun tänne oli tilattu kaksi hampurilaista. Ilmoitin, että kiitos vaan, mutta en nyt kyllä millään jaksaisi heti perään toista hampurilaista. Tarjoilijatar jätti hampurilaisen Förstille ja poistui yhden hampurilaisen kanssa keittiön suuntaan.

Kun viereisen pöydän herrasmies naama punaisena tiedusteli, missä hänen tilaamansa erikois-pekonihampurilainen viipyy, loksahtivat palaset kohdalleen ainakin meidän pöydässämme, ehkä jopa tarjoilupuolellakin. Olin tietenkin pistellyt poskeeni hyvällä halulla eteeni – siis väärään pöytään – kannetun naapuripöydän kaksi kertaa kalliimman annoksen. Mistäpä tyhmä merenkiertäjä nyt osaisi uudessa paikassa erottaa erikois-pekonihampurilaisen tavallisesta ”Aptekkarinpihan hampurilaisesta”. Förstin syötyä omansa nousimme poistuaksemme, nyökkäsimme ystävällisesti naapuripöytää kohti, jossa asiakas oli viimein saanut oman annoksensa eteensä ja poistuimme rannan suuntaan.

 

Aamulla lähtö satamasta oli aikaisin, kello kuudelta. Säätiedotuksessa oli ilmoitettu tuulen voimistuvan 10 m/s saakka iltapäivän alussa ja halusimme ehtiä määränpäähämme, Kristiansandiin ennen kuin keikutus ja vastatuuli kunnolla alkaa. Lähtö vain ei meinannut onnistua, kun naapurin köysi oli hirttänyt omamme poijulenkkiin kiinni niin, ettei sitä pystynytkään vetämään veneestä lenkin läpi. Nämä tilanteet ovat aina vähän ikäviä, koska peräpoijun päälle ajautumisessa on aina riski osua potkurilla poijukettinkiin, minkä jälkeen sillä potkurilla ei sitten paljon ajetakaan. Lopulta köysi saatiin irti vaurioitta veneelle tai poijulle.

 

Näytti siltä, että saadaan ajaa koko matka vastatuuleen koneella, mutta puoliväliä lähestyttäessä tarkistimme tuulen suunnan suhteessa reittiimme ja totesimme, että purjeillakin saattaisi päästä luovimatta kapeikoissa. Sepä onnistuikin ja saimme hyvät kyydit kohti Kristiansandia. Erään kapeikon jälkeen törmäsimme voimakkaampaan toistaiseksi tällä matkalla kokemaamme virtausilmiöön. Yhtäkkiä vesi edessä alkoi tehdä tavallisen aallon sijasta jyrkkää pystyaaltoa, joka ei näyttänyt tulevan mistään erityisestä suunnasta. Tunnistimme ilmiön Välimeren-purjehdukseltamme Bretagnen niemimaan vuorovesivirta-paikoista.

 

Aivan Kristiansandin nurkilla jo oltaessa näimme erään saaren takana mastometsän. Suosittu luonnonsatama siis. Tarkistimme asian kartasta ja havaitsimme erinomaisen satamapaikan isomman saaren ja kolmen luodon välissä. Sisäänajo luotojen välistä näytti tosi kapealta. Totesimme, ettei meillä oikeastaan mitään erityistä tarvetta ollutkaan päästä tänään nimenomaan Kristiansandiin, proviantit vielä riittäisivät. Käänsimme veneen 180 astetta, palasimme luonnonsataman sisäänajopaikkaan ja hiivimme varovasti sisään. Laguunissa oli reilut parikymmentä venettä, isoin osa kiinnittyneenä kallioseinään pultattuun laituriin, tyyppiä ”Elisaari”. Saimme hyvän paikan purjeveneen ja moottoriveneen välistä ja kiinnityimme.

 

Satamapaikkamme ”Stokken” on muutenkin kuin Elisaari, tuttu satamapaikkamme Barösundista Inkoosta. Myös tämän saaren omistaa kunta ja saari on tarkoitettu kuntalaisten yhteiseksi ulkoilu- ja virkistysalueeksi. Stokken oli yksityisomistuksessa aina vuoteen 1962 saakka, jolloin Kristiansandin kaupunki osti sen paikallisen myllyn johtajalta, jonka kesä- ja edustuspaikkana saari oli toiminut.

 

Aikaisen illallisen jälkeen lähdimme vielä kävellen tutustumaan saareen. Aika mielenkiintoista maastonmuodostusta: korkeita jyrkkiä mäenseinämiä ja niiden välisissä laaksoissa tasaisia, vehmaita niittyjä, entistä maanviljelysmaata ilmeisesti. Joitakin rakennuksia 1800-luvun lopulta, jolloin saaressa vielä asui karjatilallisia, oli jäljellä, mutta hieno päärakennus oli korjauskelvottomana poltettu saaren tultua kunnan omistukseen.

 

Veneelle palattua kuuntelimme säätiedotuksen, joka sisälsi yllätyksen. Luoteesta lähestyvä matalapaine oli kiihdyttänyt vauhtiaan ja tekisi suunnittelemallemme Skagerrakin ylitykselle torstaina ikävän voimakkaan ja vastaisen itätuulen. Huomenna keskiviikkona sen sijaan tuuli olisi otollinen, eli sopiva ylityskeli olikin tulossa päivää ennustettua aikaisemmin. Kuten niin monta kertaa aiemminkin olemme todenneet, purjehtiessa on oltava valmiutta muuttaa suunnitelmia sään muuttuessa. Niinpä Vestervikingissä tehtiin nopea päätös lähtemisestä kohti Skagenia reilun 90 mpk:n päässä Tanskassa heti aamuvarhaisella ja sen edellyttämästä aikaisesta nukkumaanmenosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: