Gråvika- Arendal 12 mpk
Aamulla onnistuttiin nukkumaan ohi säätiedotuksen. Navtexista saatiin toki tiedotus, mutta se on koko Skagerrakin alueelle ja keli voi vaihdella alueen pohjois- ja eteläosassa rannikolla paljonkin.
Aamiaiselta lähdettiin liikkeelle. Tuulta oli enemmän kuin oletettiin, 12m/s ja suoraan vastaan. Luulimme, että joudutaan ajamaan osa matkasta kohti Arendalia avomeren kautta, mutta kun tultiin väylälle, nähtiin samaan suuntaan menevien purjeveneiden puikahtavan saarten väliin. Suurennuslasilla karttaa tutkimalla sieltä löytyikin väylä, joten ohjasimme perään. Reitti oli todella kapea, jossakin kohdassa luodot olivat vain muutaman metrin päässä laidoista, tai siltä ainakin veneestä katsoen näytti. Lopulta reitti aukeni leveämmäksi lähestyttäessä Arendalia.
Jossakin vaiheessa havaitsimme vastaantulevan valtavan pyöreäkeulaisen laivan ja varustauduimme siirtymään aivan väylän reunaan. Vaan eipäs ollutkaan laiva, vaan korjaustelakalla oleva öljynporauslautta nimeltä ”Voyager” (outo nimi öljynporauslautalle, joka yleensä istuu paikallaan merellä kuin tatti).
Purjehdusoppaamme kertoi Arendalissa olevan kolme vaihtoehtoista satamaa vierasveneille, yksi aivan kaupungin keskustassa ja toiset kaksi hieman sivummalla. Olimme jo kiinnittymässä kylkikiinnitykseen toiseen jälkimmäisistä satamista, nimeltään Arendal Gjesthavn, kun paikalle juoksee satamanhoitaja -neitonen ja huutaa paikan olevan varattu. Jälleen kerran: eikö varattuihin paikkoihin voisi laittaa jotakin ilmoitusta varauksesta. Tällä kertaa satamanhoitaja kuitenkin opasti meidät sisemmällä olevaan hyvään aisapaikkaan, auttoipa vielä kiinnittymisessäkin. Paikan erinomaisuutta häiritsi ainoastaan laiturille aivan vieressä johtavan sillan kitinä laiturinkantta vasten, mikä merkitsisi huonosti nukuttua yötä. Aikansa kitinää kuunneltuaan Kapu sukelsi ”miljoonalaatikkoon”, nousi sieltä kädessään vaseliiniputkilo, josta liukastetta käytiin levittämässä laiturisillan aisojen päissä olevien kumikappaleiden ja niitä laiturilla vastaavan rosterilevyn väliin. Problem solved! (Kuinkahan monta kesää tuonkin nitinän on annettu häiritä laiturirauhaa ilman että kukaan on viitsinyt miettiä pätkääkään nitinän poistamista?)
Arendal on EteläNorjan toiseksi suurin kaupunki, jolla on merkittävä laivanrakennus- ja kauppapaikkahistoria takanaan. Muistona näistä ajoista rannalla patsastelee nelikerroksinen puurakenteinen kaupungintalo, eräs hienoimmista puurakenteisista pytingeistä mitä olemme nähneet.
Norjan hintataso paljastui heti täälläkin, Taisi olla yksi kalleimmista satamista matkamme varrella, yöpyminen 300 kruunua eli hiukan vajaat 40 euroa yö. Lisäksi suihkusta joutuisi maksamaan 35 kruunua eli 4,60 euroa! (Illemmalla kaupungilla kävellessämme näimme yhden todella edullisen tarjouksen: SUB’in tarjous-täytetty patonki maksoi 29 euroa, jopa vähemmän kuin Suomessa ja selvästi suihkussa käyntiä vähemmän!) Yleisesti ottaen hinnat ovat 1,5-2 kertaiset Suomen hintatasoon nähden, joten välillä luonnonsatamissa yöpyminen on kyllä varteenotettava vaihtoehto.
Syötiin pasta-ateria veneessä. Kesken aterian veneen keulaan kolkutettiin, siellä oli paikallisen Maritim-venetarvikeliikkeen lähetti, joka jakeli mittavaa venetarvikeluetteloa veneisiin. Jakelu oli kuitenkin vain osa ovelaa markkinointistrategiaa. Kaveri ilmoitti, että tunnin päästä lähtee satamasta ilmainen edestakainen taksikuljetus kauempana keskustasta sijaitsevaan liikkeeseen. Veneilijöille annettiin näin vajaa tunti aikaa tarttua syöttiin luetteloa selaillen. Strategia näytti toimivan hyvin, määräaikana oli satamarakennuksen edustalle kokoontunut tilataksillinen kiiluvasilmäisiä veneilijöitä, Kapu ja Försti joukoissa mukana.
Taksikuljetus antoi myös hyvän mahdollisuuden nähdä kaupunkia laajemmin kiertoajelulla. Perillä oli sitten valtava veneilytarvikeliike ja kaupankäyntiin oli tunti aikaa ennen kuin paluukuljetus lähtisi. Se tunti meni muuten aika nopeasti. Vestervikingin kuusi kohtaa käsittävästä ostoslistasta löytyi kolme kohdetta: uudet alkuperäisten kaltaiset sulkijasalvat kaappien oviin (samanlaisia emme ole löytäneet Suomesta), 40 sentin pätkä rosteri-törmäyslistaa asennettavaksi keulakaiteen suojaksi kohtaan, josta ankkuriketju ankkuria laskettaessa riipii lakat mukanaan, sekä moottorin öljysyuodatin. Esitteessä ollut hieno rosterinen kaasu-venegrilli valitettavasti osoittautui liian kookkaaksi Vestervikingin tiloissa kuljetettavaksi.
Illemmalla lähdimme vielä kaupunkikävelylle. Keli oli aurinkoinen, mutta merkillisen kylmä (milloinkahan se kesä oikein tulee tänne?), joten päädyimme lämmittelemään paikallisen kuvataideyhdistyksen ylläpitämään kahvilaan pittoreskissa puutalossa, Oikein hyvät cappucinot saatiin, ja isot palat raparperi-omenakakkua kermavaahdolla. Nam! Seinillä mielenkiintoinen valokuvanäyttely, niin hyviä otoksia, että jonkin olisi saattanut ostaakin, mikäli kuljetustilat veneessä antaisivat myötä.
Kaduilla raikui country-musiikki, joka voimistui, mitä lähemmäksi keskustaa tultiin. Norjalaisethan ovat vielä ruotsalaisia hullumpana amerikkalaiseen countryyn. Letkeää musiikkia, mikäs siinä. Musiikki tuli konserttilavalta, jossa joku amerikoista tuotettu alan taiteilija esitteli ahdistustaan. Hetken kuunneltiin ja jatkettiin matkaa keskustan satamaa kohti. Olipa hyvä, ettei valittu purjehdusoppaan valikosta tätä satamaa, näytti nimittäin olevan paikallinen ravintoloilla reunustettu party-satama, johon nuoriso ja vanhemmat samanmieliset parkkeerasivat muskeliveneensä ämyrit täysillä suoraan ravintoloiden eteen. Ei paikalla näkynytkään varsinaisia vierasveneitä. Paluumatkalla löysimme satama-altaan toiselta reunalta kalakaupan, joka nyt oli jo tietysti kiinni, mutta jonka ikkunajulisteesta opiskelimme kalalajien nimiä. Huomenna paikka pitäisi tsekata tarkemmin.
Vestervikingin nettiloki 
Vastaa