Archive for kesäkuu 2012

16.06.2012 Kanavasuulle

28 kesäkuun, 2012

Oxelösund- Mem

Yöllä maininki keikutti kovasti ja taivaalta tulvi vettä. Aamulla tuuli oli liki 15 m/s ja satoi edelleen, joten pikainen matkaan lähtö ei juuri kiinnostanut. Päätettiin tehdä välttämättömyydestä hyve ja hyödynnettiin rannan upouutta pesutupaa: kaksi tuliterää pesukonetta, yksi kuivausrumpu ja yksi kuivauskaappi. Puhdasta ja kuivaa syntyi nopeasti. Ja kaikki sisältyi satamamaksuun! Muutenkin hyväksyimme suosiolla sen, että tästä saattaisi tulla matkamme välipäivä. Iltapäivän alkua kohti sade loppui ja tuuli alkoi laantua, joten toiveet matkaan pääsemisestä kohosivat. Niinpä kello 15 aikoihin päästiin kuin päästiinkin sitten irrottautumaan viimeiselle etapille ennen Götan kanavan alkua.

Yön ja aamun myräkästä oli jäljellä maininki ja heikko tuuli, joka tietenkin oli vastainen. Ajeltiin koneella ulkoreittiä kohti Arkösundia ja pujahdettiin sitten yhä kapenevalle reitille kohti Mem-nimistä paikkaa, josta Götan kanava lähtee. Luoteeseeen suuntaava pitkä lahti kapeni välillä ahtaaksi ränniksi. Ohitettiin hieno Stegeborgin linna vierassatamineen. Olisi ollut kiinnostava paikka tutkia tarkemmin, mutta eteenpäin oli päästävä. Välillä päivittelimme valtavia merimetsoparvia ja niiden tuhoamia saaria. Kun tuollaisen saaren ohittaa, tietää kuvottavasta löyhkästä mistä on kyse, vaikka saarta ei muuten havaitsisikaan. Ja parissakin kohdassa tällainen saari oli aivan jonkun kesämökkisaaren vieressä! Jos noilla linnuilla ei ole luontaista vihollista, joka pitäisi kannat kurissa, pitäisiköhän sellainen keksiä…

Kahdeksan aikaan illalla saavuttiin Mem’in satamaan ja jäätiin yöksi odotuslaituriin sulun eteen. Aamuksi oli taas ennustettu sadetta, joten päätin vielä illalla suorittaa tuuli/vesigeneraattorimme suojausoperaation kanavaosuutta varten, jos sopivaa materiaalia sattuisi rannalta löytymään. Mainittu laitteemme sijaitsee veneen perässä paapuurin puolella ulos työntyvässä telineessään.  (Suippoperäiseen veneeseen, jossa on lisäksi tuuliperäsin perässä, sen asentaminen veneen laitojen sisäpuolelle ei ollut mahdollista). Ongelmana on vain se, että jos veneen paapuurisivu sattuu perästä nojaamaan kanavan seinään, generaattoria kannattava alumiinivalettu y-haara melkoisella varmuudella tuhoutuu. Nyt etsin siis puunkappaletta, joka mahdollisimman likeisesti muistuttaisi metrin pituista kakkosnelosta. Voisin sitoa tämän generaattoritelineeseen y-haaraa suojaamaan. Kuinka ollakaan, löytyi ohuen tukin metrin mittainen pätkä. Tällaisia tukkeja käyttävät sisävesi-matkustajalaivat lepuuttajien halvempina versioina. Ei kun kirves käteen, hiukan tukinpätkän muotoilua ja sitten erilaisilla nauhoilla ja köydenpätkillä parrunpätkää telineeseen kiinni sitomaan. Lopputulos ei ollut kaunis, mutta toimiva.

Kellon käydessä jo pitkälti yli kymmenen, tuli paikallinen veneenomistaja Vestervikingin tykö jutustelemaan. Mies omisti itse 50-luvulla rakennetun Iversenin piirtämän ketsin, jota hän kunnostaa. Puuvenemiehillä riitti turinoitavaa sen verran, että täksi illaksi suunniteltu perheen Scrabble-mestaruuskisa päätettiin siirtää seuraavaan iltaan.

Laitanpa tähän lopuksi pikajohdatuksen Götan kanavaan:

Kanava rakennettiin kreivi Balzar von Platenin aloitteesta ja johtamana vuosina 1810-1832. Apunaan suunnittelussa hänellä oli Euroopan johtava kanavarakentamisen asiantuntija, skotti Thomas Telford. Kanava on kaikkiaan 190 kilometriä pitkä ja siinä on 58 sulkua. Tästä 87 kilometriä kaivettiin käsivoimin, eli lapiotyönä. Rakennustyövoimana oli 58.000 ruotsalaista sotilasta ja jonkin verran venäläisiä sotavankeja, joiden yhteenlaskettu työpanos oli 7 miljoonaa miestyöpäivää (12-tuntisia muuten). Kanava ulottuu Vänernin Itärannalta Sjötorpista Mem’iin Itämeren rannalla ja nousee korkeimmillaan Viken-järvellä 91,8 metrin korkeuteen merenpinnasta. Yhdessä Trollhättan kanavan kanssa, Göteborgin ja Vänernin välillä, nämä kaksi kanavaa yhdistävät Göteborgin ja Tukholman vesitse.

Götan kanava muodosti tärkeän tavarankuljetusreitin aina 1800-luvun lopulle asti. Seuraavan vuosisadan alussa ensin rautatiekuljetukset ja sitten myös maantiekuljetukset kuitenkin syrjäyttivät kanavan tästä tehtävästä.  Nykyään kanava on eräs Ruotsin suosituimmista turistikohteista.

 

 

25.06.2012 Lyhyt päivitys Kungälvistä

25 kesäkuun, 2012

Olemme tällä hetkellä turvallisesti Kungälvissä, 20 km Göteborgista koilliseen.  Götan kanavan varrella ei juuri ollut mahdollisuuksia päivittää blogiamme. Teen sen koko kanavaosuudelta parin päivän sisällä Göteborgista, kunhan pääsemme kunnon nettiyhteyden päähän. Kiitokset juhannusterveisistä, perille tulivat.

Jaska

 

Jaska

15.06.2010 Heja Sverige tai sitten ei

16 kesäkuun, 2012

Nynäshamn – Oxelösund

Alun perin havittelimme pääsevämme yhden päivän aikana jo Göta kanavan suulle, mutta karttaa tarkemmin tutkittuamme totesimme 65 meripeninkulman matkan turhan uuvuttavaksi, varsinkin, kun kolmen hengen miehistöllämme ei nyt sinänsä ole minkään maailman kiirettä. ( Kunhan vain kanavan läpi ehditään ennen ruotsalaisten lomakauden alkua). Päätettiin siis suunnata Öxelösundiin, hiukan yli puolenvälin tuosta matkasta. Ennen matkaan lähtöä rannan veneilyliikkeestä tarttui hihaan kaikenlaista pikku tärkeää (kuten aina) ja kenkäkaupasta Ilelle  sikahalvalla Suomen hintoihin verrattuna uudet lenkkarit.

Lähtövalmisteluja tehtäessä huomiota kiinnitti saksalaisen Hallberg-Rassyn erikoinen sisäänajoreitti satamaan, joka päättyikin komeaan karilleajoon. Väylää on ilmeisesti äskettäin siirretty, koska oman vanhan merikarttamme merkit eivät nekään täsmänneet nykyiseen järjestelyyn. Plotterin sähköisessä kartassa reitti kyllä vastaa todellista reittiä. No, rannan merivartiostovene apuun, toinen pienempi vene ottamaan kiinni isonpurjeen nostimesta ja vetämään karilla oleva kallelleen, isomman veneen nykäistessa hinausköydestä. Niin olivat saksalaispurjehtijat selvillä vesillä taas. Tuskinpa tuli lyijykölinaarmuja suurempia vaurioita.

Ensin koneajoa, sitten Öjan saaren kohdalla (jonka päässä on upea majakka mansikka-kermavaahtovohvelimyymälöineen, nimim. aiemmin paikalla käynyt) väylän kääntyessä suoraan länteen päästiin taas purjehtimaan liki kolmen tunnin väli, kunnes saavuttiin kapealle saaristoreitille. Välillä tuntui, että Vesterviking piti auttaa kenkälusikalla kapeikoista, mutta niin vaan kaikuluotain näytti joka paikassa vähintään kolme metriä vettä kölin alla.  Aurinko paistoi, mikäs oli matkatessa.

Oxelösundissakin oli marinan palveluja parannettu, oli uusi toimistorakennus ja uudet hienot suihku- ja pyykkitupatilat. Alle kaksitoistametriseltä alukselta (jollainen Vesterviking näissä tilanteissa aina on, virallinen runkopituus 11,95, kokonaispituus puksprööti ja tuuliperäsin mukaan lukien 13,00 metriä….) satamamaksu 280 kruunua, mutta sisältäen kaikki palvelut, mukaan lukien venesähkön ja mainiosti toimivan internetin. Savusiika – illallisen (Nynäshamnin Rökeriestä tietty) jälkeen tarjoutui rantaravintolassa mahdollisuus seurata ruotsalaisten jalkapallofanien huumaa, kun suurelta screeniltä näytettiin Ruotsin ja Englannin EM- jalkapallo-ottelu. Kyllä olikin väellä koko tunteiden kirjo pelissä ja mölinä hirmuinen. Meikäläisen itsesuojeluvaisto kehotti välttämään suurempia riemunpurkauksia Englannin tehdessä maalin. Mutta voi sitä väen Sverige-uhoa kun Ruotsi tuli ensin tasoihin ja sitten maalilla ohi. Kun Englanti sitten lopuksi tasoitti ja vielä hyökkääjänsä teki ihmeellisellä kantapääkikalla voittomaalin, latistui uho silmiinpistävästi. Meikäläinen poistui sisäänpäin hymyillen yöpuulle. Tulossa oli rauhaton yö – muustakin syystä kuin jalkapallofanien edelleen jatkuvasta möykästä ravintolaterassilla – sillä huomiseksi luvattu kovempi tuuli pisti sataman vedet vellomaan oikein kunnolla. Ei betoniponttooni-aallonmurtajasta näköjään oikein ole aaltojen taltuttajaksi, kiinteä penger pitäisi olla.

14.06.2012 Venefestivaalin valmistelua

16 kesäkuun, 2012

Malma Kvarn- Nynäshamn

Edelleen tiukkaa vastatuulta aamupäivällä 5-6 m/s, mutta nousi iltapäivän alussa 9-10 m/s mikä nosti ikävän jyrkän aallon isoimpien aukkojen kohdalla. Koneella siis edelleen jyrättiin. Reitti kulki Dalarön ohi, joka näyttää olevan rikkaiden tukholmalaisten kesäpaikka. Kauniit talot ovat lähes toistensa päälle rinteeseen rakennetut, hyvällä tyylillä kuitenkin.

Vettä lensi veneen yli ja avotilaan sen verran, että piti välillä vaihtaa farkut keliin paremmin sopiviin purjehdushaalariin ja takkiin. Perillä oli hiukan vaikeuksia periaatteessa tutun sataman tunnistamisessa, koska pohjoissivulle oli ilmestynyt valtavan pitkä ponttooni – aallonmurtaja/laituri ja laiturien lukumäärää oli muutenkin lisätty. Satamassa näytti olevan monenmoista muutakin kunnostustyötä tekeillä. Myöhemmin selvisi, että kunnostukset tähtäsivät heinäkuussa pidettävään  Tukholman Olympialaisten 1912 purjehduskilpailujen 100-vuotis muistojuhlaan, johon osallistuu veneitä ja venekuntia kaikkialta maailmasta. Samassa yhteydessä pidetään ehkä suurin pohjoismaissa koskaan pidetty puuvenetapahtuma, johon Vestervikingkin alkutalvesta alustavasti ilmoitettiin.  Norjan-purjehduksemme aikataulut eivät kuitenkaan sitten lopulta sopineet yksiin tämän tapahtuman kanssa, joten jouduimme perumaan ilmoittautumisen. Mielenkiintoista nähtävää tulee joka tapauksessa olemaan varmasti paljon!

Illallisen valinnassa ei ollut vaikeuksia. Sataman Fiskrökeriet oli vielä auki ja sinnepä kapu riensi riemujalkaa ostamaan kilon savustettuja Räkoja ja tuoretta valkoista leipää. Kun listalle lisää voin, sitruunan ja pullollisen Elsassilaista Riesling/ Pinot Noir viiniä, olivatkin loistoaterian ainekset kasassa. Loppuillasta suihkuosaston uudessa saunassa törmättiin suomalaispurjehtijaan, joka oli liikkeellä 70-luvulla rakennetulla Trollö-betoniketsillä.  Näkyypä noita betonivene- rakennusbuumin aikaisia tuotoksia vielä siis purjehtivan, vaikka uusia ei nykyään taideta enää paljoa rakentaa.

 

13.06.2012 Villisian viiltelyä

16 kesäkuun, 2012

Tjockö – Malma Kvarn

Aamulla jälleen paksu sumu, joka pikkuhiljaa haihtui Tuuliennuste SW 0-4 m/s eli juuri Windexin osoittamaan suuntaan. Liikkeelle siis koneajolla, mutta väylän kääntyessä lounaaseen päästiin sittenkin nostamaan purjeet.  Kokeiltiin pitkästä aikaa tuuliperäsimenkin toimintaa – hyvin toimi. Malma Kvarnia lähestyttäessä jouduttiin taas koneajolle –Vestervikingillä ei kauheasti haluta lähteä kapeissa salmissa pystykryssimään. Muutama vene liikkeellä, nekin pääosin ulkomaalaisia, valtaosa saksalaispurjehtijoita, joukossa muutama hollantilainenkin. Nähtiinpä yksi ruotsalaispurjehtija, joka hinasi perässään isolla ruotsin lipulla varustettua puujollaa. Toisi isänmaallista!

Malma Kvarnissa oli hyvin tilaa. Kiinnityttäessä kävi sellainenkin moka, että kiinnitysköysi oli sidottu kiinnityskoukun (”Handy Duck”) laukaisureikään sillä seurauksella, että kun Kapu alkoi jarrutella köydestä, koko hoito tietenkin irtosi poijusta. Onneksi tuulta oli vain nimeksi ja ”Handy Duck” korvattiin perinteisellä poijuhaalla, kun ennen heti huomanneet, mistä irtoaminen aiheutui.  Toisissa olosuhteissa köyden irtoaminen poijusta olisi voinut olla hyvinkin fataalia. Nytpä sitten tiedetään, että kannattaa jatkossa pitää Handy Duck pysyvästi ja oikein poijuköyteen sidottuna.

Rantaravintola oli vasta valmistautumassa kesäkauteen, tarkoitti purkki – bortskeittoateriaa veneessä. Ensin käytiin kuitenkin rannalla ihmettelemässä käynnissä olevaa villisian nylkemis-ja paloitteluoperaatiota. Ravintolan isäntä oli aiemmin päivällä ampunut villisian ja nyt ruho oli nostettu takajaloistaan ravintolaterassin pylvääseen. Siinä ravintoloitsijapariskunta sitten valmisteli pakkaseen raaka aineita jälkeemme tulevien veneilijöiden herkkuaterioihin.

Iltakävelyllä käytiin ihastelemassa läheistä sisäjärveä ja härnäämässä aitauksen hölmöä lammaslaumaa. Lammas on laakea eläin, totesi Aleksis Kivikin Seitsemässä Veljeksessä.

12.06.2012 Lättyjä lahdessa

16 kesäkuun, 2012

Maarianhamina –  Tjockö

Aamulla vallitsi Maarianhaminassa tiheä sumu. Ruotsinlaivat soittivat sumutorviaan. Auringon ehdittyä korkeammalle sumu alkoi vähitellen hälvetä. Kymmeneltä käytiin tankkaamassa 45 litraa dieseliä ja suunnattiin Ahvenanmerelle. Olimme toivoneet kunnon purjehdustuulta, mutta vielä mitä. Se vähäinenkin tuuli laantui avomerelle päästyä ja pian vallitsi täydellinen plägä. Koneajoa siis taas.  Laitettiin automaatti ohjaamaan, keitettiin kahvit ja katseltiin horisonttiin. Välillä väisteltiin vastaantulevia ruotsinlaivoja. Iltaa kohti keli muuttui leppeämmäksi. Ruotsin puolella asetuttiin yöksi luonnonsatamaan Tjockön saaren eteläpuolelle. Ankkuri upposi aivan rannan läheisyydessä liki 30 metriin, mutta saatiin kuitenkin pitämään hyvin.

Illansuussa matkan ensimmäinen päivällinen avotilassa! Listalla uusia perunoita, kylmäsavulohta ja  silliä – perinteistä kesäruokaa siis. Jälkiruoaksi enempi creppejä muistuttavia lättyjä saksalaisesta valmisjauhosta. Maistuivat silti. Yöpymispaikkaamme kutsutaan purjehtijatuttavien piirissä nimellä ”Lättylahti”, koska jo vuosien takaa on alkanut perinne, että tässä lahdessa paistetaan lättyjä.

11.06.2012 Kuvagalleria 2012 avattu!

11 kesäkuun, 2012

Norjan-purjehduksemme kuvagalleria on avattu. Se löytyy blogisivun oikean laidan valikosta, ei tosin jostain syystä ole gallerialuettelossa aivan päällimmäisenä.

Vanhaan tapaan, kun kursorin siirtää kuvan päälle tulee kuvateksti esiin. Ja jos haluat tarkastella jotain yksityiskohtaa kuvan saa suurennettua näpäyttämällä  sitä. Takaisin galleriasivulle pääset suurennetusta kuvasta vasemman yläkulman nuolella.

Meni taas kuvien laitto hiukan harjoitteluksi, ovat nimittäin järjestyksessä vanhin päällä, uusin alimmaisena. Juuri kun olin oppinut laittamaan blogiartikkelit päinvastaiseen järjestykseen. Ehkäpä jo seuraava kuvakokoelma saadaan samaan järjestykseen tekstin kanssa.

Jaska

09.06 2012 Palkintopihveillä

10 kesäkuun, 2012

Aamulla Rödhamnissa herättiin sateeseen, mielessä tuoreilla sämpylöillä höystetty aamiainen. Vaan eipä kuulunut sämpylöitä luvattuun kello yhdeksään mennessä. Puoli kymmeneltä försti lähti viemään roskia ja tutkimaan tilannetta. Rouva satamamestari tuli polulla vastaan ja oli hyvin yllättyneen näköinen, ilmeisesti ihan aidosti, kun försti kysäisi puuttuvista, jo eilen maksetuista sämpylöistä. Seurasi vuolaat anteeksipyynnöt ja lupaus toimittaa heti kohta puuttuvat leipäset veneelle. Sämpylät saapuivat ja hyvityksenä iso viipale raparperihillo-pullaa, suussa sulavaa tietenkin. Unohdus oli sillä anteeksi annettu.

Lähtöön mennessä sade oli muuttunut tihkusateeksi, josta ei oikein tiennyt oliko se sadetta vai sumua. Heikko tuuli oli taas täysin vastainen, joten koneajoksi meni. Perillä Maarianhaminan länsisatamassa oli vierasvenepaikoista ehkä 10 prosenttia käytössä, jos sitäkään.

Olimme päättäneet juhlistaa tämän etapin saavuttamista syömällä kunnon punalihaiset pihvit ÅSS:n ravintolassa. Yllättäen ravintola olikin illaksi täyteen varattu. Syykin selvisi: Ahvenanmaan maakuntapäivät olivat kokoontuneet ensimmäiseen istuntoonsa 9. kesäkuuta 1922, eli tarkalleen 90 vuotta sitten. Kesäkuun 9. on Ahvenanmaalla eräänlainen itsenäisyyspäivän vastine ja kun nyt oli kysymys vielä pyöreistä vuosista, ei ihme, että ravintoloissa oli tungosta. Toivoa pöydän löytymisestä myöhemmin illalla kuitenkin annettiin.

Niinpä vaan kävi, että kun tulimme tarkistamaan tilannetta hyvissä ajoin ennen keittiön sulkemista, vapaa pöytä löytyi heti ja ehdimme saada nuo itsellemme matkan vaivoista myöntämämme palkinnot. Pihvit olivat erinomaiset ja ne nautittiin Côte du Rhonen seudun punaviinin kanssa, jota emme muistaneet aikoihin nauttineemme. Toimiva yhdistelmä joka tapauksessa. Jälkiruoassa keittiö oli ylittänyt itsensä: suklaafondant, leivos, jonka sydän on kuumaa juoksevaa suklaata, tarjoiltiin raparperihillon ja jäätelön kera, ja oli lievästi ilmaistuna taivaallista. Huolenpito ravintolavieraista oli pääosin ylitsevuotavaa, osin varmasti tahattomastikin. Ravintola taisi olla aivan äskettäin kesäkautta varten avattu ja henkilökunta alan opiskelijoita kesätyöpaikassa. Tilaustamme kävi nimittäin ottamassa peräkkäin kolme eri tarjoilijaa, samoin halukkuuttamme laskun maksamiseen kävi kysymässä kolme eri tarjoilijaa. Tilattuja viinejä pihvien kanssa sen sijaan ei tuonut ensimmäinenkään tarjoilija ennen kuin asiasta piti itse kysäistä. Mutta positiivinen asenne ja ystävällinen hymy kyllä aika hyvin kompensoivat nämä alkukauden pikku kommellukset.

Nyt on edessä kolme Maarianhamina-päivää. Försti lentää huomenna Helsinkiin hakemaan  poikamme Ilkan gastiksi Ruotsin kanavaosuudelle. Kapun aika kulunee taas alkumatkan aikana syntyneen ”to do” – listan parissa.. Kohti Ruotsia lähdemme tiistaina 12. kesäkuuta, mikäli sää sallii. Toistaiseksi säätiedotukset lupaavat kelpo keliä.

10.06.2012 Nyt pelittää blogimme järjestys

10 kesäkuun, 2012

Blogimme seuraajan Mikko Honkasen osaavien neuvojen avulla näyttäisi siltä, että saamme Vestervikingin blogin jatkossa lukijaystävällisempään kuosiin. Nyt ovat tarinat oikeassa päiväjärjestyksessä, aina uusin ylimpänä. Tämä koskee artikkeleita päivämäärästä 3.6. eteenpäin, sitä edeltävät ovat edelleen aiemman ei-ihan-helposti-seurattavan järjestyksen mukaisesti. Jihaa!

Jaska

08.06.2012 Fridolin

10 kesäkuun, 2012

Kaunis, pilvetön aamu. Tuulta 2-5m/s etelästä, ainakin osa matkasta päästäisiin siis purjein. Sottungan eteläpuolella jouduttiin ajamaan kapeaa 1,9 m ränniä koneella ( kaikuluotaimen välillä hälytellessä madaltuvasta vedestä), mutta Degerbyn pohjoispuolelta päästiin taas jatkamaan purjein. Kun aikataulu antoi myöten, päätettiin nyt edetä kunnon purjehtijoiden tavoin vastatuuleen kryssimällä viimeiset toistakymmentä meripeninkulmaa Rödhamniin. Ja mikäs oli kryssiessä, kun ainoa tarvittava toimenpide halssia vaihdettaessa oli tuulen puolelle tulevan barduunan kiristäminen ja tuulen alapuolelle jäävän löysääminen. Puomifokka hoiteli itse itsensä.

 

Rantautumiseen valmistauduttaessa onnistuttiin hässäköimään yksi lepuuttaja mereen. Onneksi vapaata vettä oli saarten välissä tarpeeksi pelastusmanöövereja varten.

 

Eipä ollut Rödhamnissakaan kuin neljä muuta venettä. Ystävällinen saaren emäntä tuli perimään 16 euron satamamaksun ja lupasi toimittaa sämpylöitä veneelle aamulla klo 9 mennessä.

 

Illallisen jälkeen lähdimme vielä kiertelemään saarelle. Korkeimmalla kohdalla sijaitsi entinen luotsitupa, johon lähdimme tutustumaan. Lähemmäksi tultuamme tuvasta purkautui juuri hyvällä tuulella oleva päivällisseurue. Jäimme kurkkimaan ovelta sisään ja astioita pois korjaava nainen viittilöi meitä käymään sisään.  Noudatimme kehotusta, lähinnä kysyäksemme rakennuksen historiasta. Kävikin ilmi, että rakennus on vasta pari vuotta sitten valmistunut replika, joka on ÅSS:n ( paikallinen pursiseura) käytössä nyt juhlahuoneistona. Vanha, 1800-luvulla rakennettu luotsitupa oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sen korjaaminen kuulemma ollut enää mahdollista. Seinällä olikin valokuvia alkuperäisen rakennuksen polttajaisista.

 

Paikalle oli jäänyt vielä yksi hyvällä tuulella oleva ÅSS:n jäsen, jonka kanssa heittäydyimme juttusille. Pian kävi ilmi, että hän kuuluu erään puu – kuutosen kilpailumiehistöön. Kyseinen vene on nimeltään Fridolin, rakennettu 1930-luvulla Ruotsissa. Kaveri kertoi veneen historiasta ja osallistumisista kilpapurjehduksiin ( myöhemmin löysimme netistä paljonkin tietoa kyseisestä veneestä osoitteista  http://www.6mr.fi/vene.php?vene=FIN-12&k=22120 ja http://www.fridolin.fi/  Selvisi netin kuvista päätellen myös, että tapaamamme henkilö oli ilmeisesti ahvenanmaalainen Henrik Lundberg, veneen ruorimies.)

 

Fridolin oli osallistunut kuutosten maailmanmestaruuskilpailuihin Newportissa USA:ssa.  Lundberg kertoi, että hyvin sujuneen kilpailun jälkeen oli alkanut kuulua protesteja Fridolinin kölin muodosta. Veneessä oli nimittäin alunperin ollut lyijyköli, jonka profiili jatkui jokseenkin suorana linjana keulasta. Kun vene oli jo sodan aikana suomalaisessa omistuksessa ja Suomessa, se menetti monien muiden suomalaisten purjeveneiden tavoin lyijykölinsä sotateollisuutemme tarpeisiin. Sodan jälkeen siihen asennettiin valurautaköli. Kun veneellä myöhemmin ryhdyttiin taas tosissaan kilpailemaan, vene sai uuden lyijykölin, mutta nyt modernimman ja purjehdusominaisuuksien kannalta paremman, sellaisen, jossa kölin etureuna kaartuu jyrkästi taaksepäin, lähennellen etuosastaan eväkölin muotoa.

 

Virallista protestia alkuperäisestä säännöstä poikkeavasta kölistä ei tehty, mutta Lundberg katsoi parhaaksi itse kuitata asian kiitospuheessaan kilpailujen juhlabanketissa todeten, että on totta, että Fridolinissa ei ole alkuperäistä köliä, mutta se johtuu vain siitä, että alkuperäinen köli siirtyi sodan aikana pääosin Karjalan mäntyihin. Oli saanut puheestaan valtavat aplodit eikä köliasiaan enää sitten palattu.

 

Kävimme vielä saaren toisessa päässä olevassa mielenkiintoisessa Rödhamn – museossa. Saarella oli 30-luvulla Suomen ensimmäinen radiomajakka, edustaen tuon ajan uusinta teknologiaa. Rödhamnin seudulla on useita voimakkaiden magneettisten häiriöiden alueita, eivätkä merenkulkijat voineet luottaa kompassiin. ( Havaitsimme tämän itse seuraavana päivänä Rödhamnin ja Maarianhaminan välillä kun veneemme kompassi alkoi yhtäkkiä näyttää suuntia 30 astetta oikean suunnan molemmin puolin.) Kaksi isoa dieselmoottoria vastasi radiolähettimen tarvitsemasta sähkövirrasta. Radiomajakka toimi suunnilleen niin, että kun alus oli mereltä Rödhamniin tulevan väylän väylän keskilinjan vasemmalla puolella, kuului radiosta voimakkaimmin morsekirjain L ja oikealla puolella oltaessa vastaavasti morsekirjain R. Keskellä väylää kuljettaessa nämä sitten kuuluivat yhtä voimakkaina. (Näin ainakin muistelen systeemin olleen.) Majakka oli toiminnassa aina vuoteen 1970 asti, jolloin uudempi teknologia teki radiomajakat vanhanaikaisiksi. Museo on siis vanha radiomajakkarakennus, jossa vanhat koneistot ovat edelleen paikoillaan. Visiitin arvoinen paikka.