25.06.2012 Sadetta uhmaten

Kungälv

Koko yön satoi ja aamusta sade vain yltyi. Nyt löytyisi käyttöä aikanaan Simrishamnista ostetuille pitkille kalastajien sadetakeille. Lähdin etsimään satamakonttoria, joka löytyikin sitten joltisenkin kävelymatkan päästä camping-alueen laidalta. Matkalla sinne ohitin kaksi upouutta suihku-toiletti konttiasemaa, jotka olivat kuitenkin tiukasti lukossa. Suihkumahdollisuutta konttorissa kysellessäni, ilmoitti neitonen, että valitettavasti suihkut ovat käytössä vasta ylihuomenna, kun asentaja tulee tekemään viimeisiä asennuksia. (Lomakausi, jolloin em.palveluja tarvittaisiin, ei siis ole vielä alkanut täällä…) Ilmoitti neitonen kuitenkin, että Vandrahemmetin suihkuja voisi käyttää ja hän alentaisi satamamaksua 160 kruunusta 100 kruunuun yöltä kun palvelut eivät olleet vielä käytössä. Joustavaa.

Veneelle palatessa kiinnitti huomiota iltapäivälehden lööppi, jossa päivän kelille oli jo löydetty osuva nimi: ”Mönsterregnet”. Viranomaiset olivat kehottaneet ihmisiä pysymään kotona, ellei ole välttämätöntä lähteä liikenteeseen.

Aamupäivä meni venettä siivoillessa ja järjestellessä. Puolelta päivin lähdettiin lounaalle Gatuköketiin, gastimme oli toivonut päästä peruspurilaisen ääreen. Taso oli juuri sitä, mitä Gatuköketistä voi odottaa. Päätimme uhmata sadetta (jossa jo tosin alkoi esiintyä pieniä taukoja ) ja käydä vilkaisemassa Bohusin linnoitusta. Aikamoinen historiapläjäys olikin. Linnan rakennutti Norjan kuningas Haakon V Magnusson Norjan etelärajan puolustamiseksi v. 1308. Se oli Norjan ja Tanskan hallinnassa  aina Roskilden rauhaan saakka v. 1658 jolloin se siirtyi, samoin kuin koko Bohusin lääni, Ruotsille. Linnoitusta on sen olemassaolon aikana piiritetty 14 kertaa, mutta koskaan se ei ole joutunut antautumaan. Viimeisen piirityksen järjestivät norjalaiset, jotka vielä Roskilden rauhansopimuksen jälkeen yrittivät vallata linnan takaisin, siinä onnistumatta. Joihinkin näistä kahakoista osallistui myös suomalainen joukko-osasto, mistä kertoi Suomen puolustusvoimien linnoitukseen lahjoittama pronssitaulu. Varuskunnan muutettua pari vuosisataa myöhemmin muualle, jäi linna rappiolle, jopa niin, että 1800-luvun jälkipuoliskolla kruunu myönsi kaupunkilaisille oikeuden ottaa linnoituksesta rakennuskiviä omiin rakennustarpeisiinsa. Vasta kun oli tultu pitkälle 1900-luvulle tajuttiin linnan kulttuurihistoriallinen arvo. Sitä on sitten viime vuosisadan puolivälistä restauroitu ja työt jatkuvat yhä.

Ilta meni veneellä tulevia reittejä suunniteltaessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: