24.06.2012 Se isompi kanava

Vänersborg-Kungsälven

Aamulla satoi. Herättiin, kun innokas satamavahti koputteli kaiteeseen maksua pyytäen. Kysyin yöpuvussa pöpperöisenä voisinko tulla maksamaan konttoriin hiukan myöhemmin. Ei tullut kuuloonkaan, niin kuulemma monet sanovat ja sitten lähtevät maksamatta. Sillälailla!  Sadetakki vaan yöpuvun päälle, crocsit jalkaan ja laiturille kuvetta kaivamaan.

Aamiaisen jälkeen siirrettiin vene kauppalaituriin. Täältä sitten viimeinkin saatiin tankattua dieseliä 85 litraa. Laskelmieni mukaan meillä oli vähimmillään ollut tankissa 60 litraa, millä olisi vielä jolkotellut toistakymmentä tuntia. Löytyipä kaupasta tarvittavat moottoriöljytkin sekä pari hyvältä vaikuttavaa satamakirjaa Ruotsin länsirannikosta.

Muutos Trollhättanin 42 mpk pitkälle kanavalle tultaessa oli aikamoinen Götan kanavaan verrattuna. Oli kuin olisi tullut kapealta kylätieltä moottoritielle. Kanava vaikutti Saimaan kanavaakin leveämmältä ja sulkujen korkeuserot olivat samaa luokkaa tai suuremmat kuin Saimaalla. Vestervikingin 15,5 metrin korkeudessa oleva mastonhuippu ylsi juuri ja juuri sulun reunalle pohjalla oltaessa. Kymmenen kilometrin osa kanavasta on räjäyttämällä rakennettu luonnonrotkoon, jyrkät kiviseinät kohoavat korkeuksiin kanavan reunoilla. Muu osa onkin sitten Göta-jokea. Sulkuja kanavassa on  kuusi ja ne on rakennettu kaksoispohjaisiksi, millä estetään pyörteiden syntyminen vettä sulussa nostettaessa tai laskettaessa. Ainakin alaspäin mentäessä sulutus oli ns. helppo nakki. Köysiä ei tarvittu lainkaan, vaan puoshaoilla pideltiin kiinni kanavan laidan tikapuista ja pollareista. Ensimmäinen sulku oli kokemus myös siinä suhteessa, että juuri kun ajoimme sulkuun sisään, taivaat aukenivat ja vettä tuli kuin ämpäristä kaatamalla.

Vaikuttavin kanavan kohta on Trollhättanissa, missä on kolme sulkuporrasta ja alaspäin mennään hyvän matkaa neljättäkymmenettä metriä. Tungosta ei ollut täälläkään suluissa, meidän lisäksemme yksi pienehkö moottorivene alaspäin menemässä. Pientä jännitystä saatiin kun vastaan tuli sulussa matkustaja-alus Wilhelm Tham, jonka tapasimme edellisen kerran Götan kanavan suulla Mem’issä. Piti ajella sulusta ulos samaan aikaan kun Tham ajoi sulkuun sisään. Ongelmitta mahduttiin rinnakkain, eikä tehnyt tiukkaakaan. Eipä olisi onnistunut Götan kanavalla.

Seurasi pitkä ja yksitoikkonen jokiosuuus. Alkupäästä vielä jylhiä vuoristoseinämiä, mutta rannikkoa lähestyttäessä yhä enemmän peltomaisemaa. Kanava oli joelle merkitty paaluin noin kolmensadan metrin välein.  Paalujen päistä lähtivät päälle 5 metriä pitkät vaakasuorat tangot joitakin metrejä vedenpinnan yläpuolella kohti kanavan keskilinjaa, osoittaen laivoille mitä lähemmäksi rantaa ei voinut mennä. Tankojen päässä oli katuvalon tapainen valo ja sen alla numeroitu kyltti osoittamassa missä kohtaa joella oltiin menossa. Eipä ollut vaaraa eksyä, mutta tarkkana piti tässäkin olla, tuollainen tanko olisi hyvinkin vienyt purjeveneen mastot mukanaan kun siihen olisi liki seitsemän solmun nopeudella pamauttanut.

Tarkoituksemme oli jäädä 18 mpk Vänerborgista olevaan Lilla Edetin satamaan yöksi, mutta paikalle saavuttuamme totesimme sataman niin pieneksi ja ahtaaksi, ettei Vestervikingin kääntely siellä houkuttanut, semminkin kun satamaoppaassa varoitettiin 2-3 solmun virtauksesta sataman suulla. Päätimme siis jatkaa saman tien toiset 18 mpk Kungälviin asti, mistä olisikin sitten enää 11 mpk Göteborgiin.

Eräässä kanavan mutkassa törmäsimme aikamoiseen näkyyn. Aivan kanavan rannassa joen mutkassa olevan ison varastorakennuksen seinään oli joskus törmännyt reitiltä eksynyt iso laiva, työntäen rakennuksen kymmenkunta metriä korkeaa seinää koko korkeudelta muutaman metrin sisäänpäin. Liekö tuon seurauksena mutkaan oli asetettu 5 solmun nopeusrajoitus, kun kanavalla muuten on sallittu 10 solmun vauhti.

Kungsälviä lähestyttäessä alkoi maatalousmaisema muuttua teollisuusmaisemaksi, jokseenkin rähjäiseksi sellaiseksi. Ajoimme Lödöse nimisen kaupungin – tai kylän, mikä lie – ohi, samanlaista teollisuusmaisemaa, mutta myöhemmin luimme Kungälvin esitteestä, että kyseinen paikka oli aikanaan joskus ennen keskiaikaa ollut Etelä-Ruotsin tärkeimpiä keskuksia. Tietty analogia Vantaanjokisuun kanssa Koti-Suomessa.

Saavuimme Götajoen ja Pohjoisemman joen (Nordre älvet) yhtymäkohtaan ja kurvasimme lyhyen pätkän Nordre älvetiä Kungälvin kapeaan satamaan. Lokin näyttäessä välillä 0,2 m vettä kölin alla aloimme jo ihmetellä, pystyisimmekö jäämään tähänkään paikkaan. Onneksi oli täysin tyyntä eikä joenhaarassa vaikuttanut olevan virtausta, joten pystyimme kapeassa rännissä kääntämään Vestervikingin keula tulosuuntaan betonilaiturin päähän. Paikka oli sinänsä hieno, aivan Bohusin linnanraunioin (Bohus fästning) alapuolella. Pian laituriin saapui kaksi ruotsalaista moottorivenettä. Toisen kapteeni kysyi, olimmeko kuunnelleet säätiedotusta. Emme olleet, ja kapteeni kertoi, että huomiseksi oli tälle alueelle luvattu 32 mm sadetta yhtenä päivänä, mikä vastaa normaalikuukauden koko sademäärää tähän aikaan vuodesta. Totesimme, että taitaa olla hyvä varautua ylimääräiseen satamapäivään täällä. Aikataulumme antaisi siihen nyt jo hyvin mahdollisuuden. Sitä paitsi illalla annettiin vielä Göteborgin edustan merialueille kovan tuulen varoitus 15 m/s. Täällähän olisimme kuin herran kukkarossa ainakin myrskyltä suojassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: