20-23.10.2010

20.10.2010    Burriana-Las Fuentes  28 mpk

 

Brittimöykkää

 

Jaska:

 

Burrianasta lähdettäessä tankattiin taas dieseliä, 69 litraa oli kulunut. Meillä on polttoainetankin täyttämisen suhteen vähän sama periaate, jota Kekkonen kuulemma noudatti vessan suhteen. Eli aina kun on mahdollista, käydään.

 

Tuuliennusteessa oli etelätuulta ja pieni toive oli, että päästäisiin purjehtimaan. Katin kontit. Heikkoa, suoraan vastaista tuulta ja koneajoa siis.  Passageweatherin kuuden päivän sääennusteessa oli todella kovia pohjoistuulia Golfe de Lionin alueelle, siis jonkin verran rannikolta ulospäin, mutta halusimme pelata varman päälle ja ehtiä niin pitkälle kohti Barcelonaa kuin mahdollista ennen myrskyn tuloa. Keli oli aurinkoinen ja suhteellisen lämminkin, t-paidassa tarkeni hyvin.

 

Lueskelin matkan aikana ruotsalaistuttaviemme Bjerkerien matkakirjeitä kahden vuoden takaiselta Välimeren-purjehdukseltaan. He valittivat useaan otteeseen tuulen puutetta, laskivat ajaneensa moottorilla yhden kauden aikana 400 tuntia. Meillä on nyt kone käynyt tällä kaudella liki 350 tuntia, joten samoissa lukemissa ollaan.

 

Las Fuentesin satama on suhteellisen pieni, mutta edeltäkäsin varaamamme venepaikka kyllä löytyi. Satama on rakennettu lomakeskuksen ympärille. Täältä olisi mahdollista ostaa rivitalonpätkä, johon saa oman veneen 10 metrin päähän olohuoneesta.

 

Capitaniassa rekisteröitymistä hoiteli jokseenkin hyvää englantia puhuva puhelias neitonen. Kertoi tämän syksyn olevan jotakuinkin normaalin, viime vuonna oli ollut kuulemma aivan kauhea syksy, sadetta koko ajan. Talvihinnoittelu puree täälläkin, yöpymismaksu 22 euroa. Internet ei kuulunut hintaan, mutta rantakadulla oli englantilais(!)pubi Cheers, jossa olisi Wi-Fi.

 

Etsittiin ruokapaikkaa, mutta koska oli keskiviikko, olivat rantakadun harvat ravintolat suljettuina. Näyttää vaihtelevan paikkakunnan mukaan tuo päivä, jolloin ravintolanpitäjät pitävät hengähdystauon. Päädyimme siis Cheers-pubiin, joka tarjosi 12,50, 15 ja 18 euron vaihtoehtoiset kolmen ruokalajin menyt. Valitsimme sieltä halvemmasta päästä ja ruoan laatu vastasi hintaa. Tarjoilijaneitonen oli kyllä ihan pihalla hommistaan. Netti toimi yhden euron velotuksella per tunti ja saatiin asioita hoidettua ruoka suussa. Pubi alkoi täyttyä pikkuhiljaa eriasteisia humalatiloja edustavista englantilaisturisteista, joiden möykkä täytti paikan ihan riittämiin. Mitähän mahtoivat olla etsimässä tästä pikkuisen eristyksissä olevasta pohjois-Espanjan pikkusatamasta tähän aikaan vuodesta, kun hiekkarannalla löhöämiseen ei enää ole riittävän lämmintä?

 

21.10.2010 Las Fuentes –  St. Carles de la Rapita 32mpk

 

Kalastusalusten kilpa-ajot

 

Jaska:

 

Aamulla taivas oli pilvessä, mutta myöhemmin kirkastui. Lämmityslaite oli taas ollut päällä koko yön. Tuuliennusteessa edelleen etelätuulta. Siis tuuli pohjoisesta ja heikonlaisesti. Genoalla mentiin, nimittäin peltigenoalla.

 

Tämä seuraava yöpymiskohteemme sijaitsikin espanjalaisittain ihan uudenlaisessa maisemassa. Ebro-joen suisto on todellakin matalaa suistomaata, veden syvyys vielä useiden mailien päässä rannasta on vain kuusi metriä. Lähtiessämme Las Fuentesta viereisen Hallberg-Rassyn espanjalaisrouva oli kysynyt, minne suuntaamme, ja kun kuuli, että St Carles de la Rapitaan, varotteli meitä vaarallisista vesistä. Reitti satamaan oli kuitenkin hyvin poijuilla viitotettu jo ulkomereltä, eikä syvyys missään vaiheessa satamaa ennen noussut alle viiden metrin. Ilmeisesti joki ja virrat siirtelevät kuitenkin hiekkasärkkiä sen verran, että tarkkana on syytä olla. Hollannin ja Saksan Pohjanmeren rannat tulivat mieleen.

 

Satamaa lähestyessämme näimme mereltä saapuvien kalastusalusten kilpa-ajot. Varmaankin yli parikymmentä kalastusalusta höyrysi dieselien nupit kaakossa kohti satamaa. Ilmeisesti ensimmäiseksi satamaan ehtivä saa kaloistaan parhaan hinnan, siitä kiire.

 

St Carles de la Rapitan satama teki heti sisään tullessamme hyvän vaikutuksen. Toisella puolen

laajaa satama-allasta oli iso kalastusalusten tukikohta, varmaankin isoimpia matkallamme näkemiämme. Huvivenesataman yhteydessä oli laaja telakointi- ja veneiden kunnostusalue maissa. Kolmannella sivulla näkyi risteilyalusten laituri. Kaiken lisäksi tässä satamassa tehtiin pohjanoteeraus (siis positiivisessa mielessä) yöpymishinnan suhteen, 14 euroa.

 

Rekisteröitymisen jälkeen syötiin venelounas, munakasta SPAM-täytteellä. Täytyy tässä perua aiemmat pahat puheet kyseisestä tuotteesta. Se tuote, jota arvostelin olikin Corned Beef-purkkilihaa. Tämä SPAM sen sijaan on ihan syötävää, vastaapa maultaan melkeinpä suomalaista nötköttiä, eli suhteellisen hyvää. Valitettavasti SPAM’ia on enää yksi purkki jäljellä ja Corned Beefiä kolme.

 

Käytiin vielä iltakävelyllä kaupungilla. Myös tämän kaupungin asemakaava, kuten Espanjan turistirannikon kaupunkien asemakaavat yleensäkin muodostuvat käytännössä kahdesta rannan suuntaisesta kadusta, rantabulevardista ja ”pääkadusta” ja niiden välissä kulkevista poikittaisista pikkukaduista. Eli kaupunki oli nopeasti nähty. Yksi ravintola oli auki, ja varustettu Wi-Fi:llä, jota käytiinkin sitten hyödyntämässä.

 

22.10.2010 St Carles de la Rapita – Tarragona 52 mpk

 

Aito nakki

 

Jaska:

 

Yllättäen yöllä ei tarvittukaan lämmityslaitetta. Aamukahvilla syntyi päätös tehdä tänään pidempi päivämatka kuin oli suunniteltu, ja mennä suoraan Tarragonaan. Alun perin suunnittelemamme seuraava yöpymissatama, Port Calafel oli nimittäin Rio Ebron suistoalueen kainalossa ja menemällä suoraan Tarragonaan kokonaismatka tuli liki kymmenen mailia lyhyemmäksi.

 

Tuuliennuste pysyi etelässä ja tuuli pohjoisessa. Matkaan päästiin puoli kymmeneltä. Purjehtimisesta ei sitä paitsi olisi rannikon läheisyydessä ollut muutenkaan puhetta, sillä vesialue aina 6-7 mailin päähän rannasta oli täynnä kalanpyydyksiä, joita piti väistellä tuon tuosta.

Suistoalueen kärjessä näimme samanlaisia suolakenttiä, joihin olimme tutustuneet Ranskassa. Kärjen ohitettuamme vesi syveni ja kalanpyydykset jäivät taakse. Autopilotti ohjasi ja aurinko paistoi, kevyt vastainen tuulenvire puhalteli.

 

Tarragonaan ehdittiin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa hieman kuuden jälkeen. Pimeä alkaa tähän aikaan vuodesta tulla puoli kahdeksan aikoihin. Capitania oli jo suljettu, mutta marinero paikalla avustamassa kiinnittymisessä. Asensin veneemme perään pari viikkoa sitten uudet klyysit, kun aloin kyllästyä merestä nostettavien hiekkaisten perä-kiinnitysköysien hankaumiin laidan päällä, mikä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Nyt peräköysiin kiinnittyminen sujuu sutjakammin.

 

Käytiin Capitaniassa tekemässä marineron avustuksella väliaikainen rekisteröinti, aamulla pitäisi sitten tulla yhdeksän aikaan passien ja muiden paperien kanssa uudelleen tekemään se virallinen paperi. Marinero antoi myös Tarragonan kartan, neuvoipa vielä miltä suunnalta löytyy mielenkiintoinen vanha kaupunginosa. Valitettavasti lähestyvä pohjoismyrsky ei anna mahdollisuuksia viipyä tässäkään kaupungissa yhtä yöpymistä pitempään.

 

Alamme selvästi lähestyä pohjoismaista ruokakulttuuria! Ilta-ateriaksi oli St. Carles de la Rapitan elintarvikeliikkeestä aamulla löytämiäni nakkeja, jotka olisivat menneet täydestä suomalaisellakin nakkikioskilla. Paikallinen sinappi vaan on vähän etikkaista. Kun nukkumaanmenoaika lähestyi, alkoi rantakadulta kuulua äänekäs rummutus. Aivan samanlainen, jonka tahtiin on joskus lapsena tullut marssittua partiopaidassa. Vahinko vaan, että rumpuharjoitusta, mitä lie, jatkui pitkälle yli puolenyön ja sen jälkeen äänimaailman täytti jostakin rave-paikasta kuuluva toisenlainen jumputus. Meikäläinen suhteellisen hyväunisena ei näitä kuullut, mutta Förstin raportoinnissa aamulla oli lievä närkästyksen sävy.

 

23.10.2010 Tarragona – Barcelona 48 mpk

 

Purjehdusta – parempi myöhään kuin ei milloinkaan

 

Jaska

 

Aamulla oli aikainen herätys, niin että capitanian avautuessa yhdeksältä matkan jatkamisvalmistelut olisivat jo tehdyt ja päästäisiin heti liikkeelle. Tänään siirtyisimme suoraan tähänastisen matkamme päätepisteeseen Barcelonaan, jossa Vestervikingin talvehtimispaikan pitäisi sitten ensi viikolla selvitä. Puolisen tuntia kuitenkin kului sitten Capitaniassa rekisteröitymispapereita täytellessä. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä tämä viranomaisten huoli ja huolehtiminen. Ok, laittomat maahanmuuttajat ovat täällä ongelma, mutta silti. Joka satamassa kirjataan ylös kaikki mahdolliset tiedot veneestä, miehistöstä ja matkasuunnitelmista. Kuinkahan Suomessa ja muualla pohjoismaissa yleensä pärjätään ilman moisia proseduureja.

 

Taas oli tuuliennuste etelästä 3 beaufortia, mutta täysi pläkähän lähtiessämme vallitsi. Rantamaisemat ovat pikkuhiljaa taas muuttuneet, jyrkkien vuorenseinämien sijasta on taas siirrytty tunturimaisemiin. Siellä täällä vuorten huipulla oli nähtävissä linnojakin. Kaiken kaikkiaan rantarakentaminen näillä alueilla alkaa olla jo hillitympää, välillä jopa tyylikästä. Ilmeisesti täällä espanjalaiset rakentavat itselleen asuntoja, etelämmässä turisteille apartementoksia mitä lie.

 

Puolimatkassa Vilanovan kaupungin kohdalla oli eniten tällä matkalla näkemiämme isoja purjeveneitä liikkeellä – oli purjehduskilpailu. Veneet vain eivät täysin tyynessä liikkuneet minnekään.

 

Mutta ihmeiden aika ei ole ohi! Hiukan matkaa vielä ajettuamme tuuli virisikin etelästä, ensin heikkona 2,5m/s suhteellista tuulta. Lausuin ääneen ”genaakkeri !”, mutta poikkeuksellisesti tuulilukema pysyi samana. Niinpä saatiin ensimmäisen kerran matkallamme genaakkerikin tositoimiin. Jonkin matkaa ajettiin genaakkerilla ja mesaanilla, sitten halusimme tuulen käännyttyä hieman enemmän sivulle lisää vauhtia ja nostimme myös isonpurjeen. Hienoa genmaakkeripurjehdusta kesti pitkälti toista tuntia. Välillä meri kävi käsittämättömän roskaiseksi. Oli puunoksia ja isompia tukkeja, muovisäkkejä ja kaikkea pienempää roinaa. Ilmeisesti jokin rannan joista tuo tätä tavaraa mereen ja virtaukset olivat sitten kasanneet roinan tälle alueelle. Roskaista aluetta kesti muutaman mailin, sitten vesi taas puhdistui.

 

Jossakin vaiheessa totesimme, ettemme ennättäisi purjein saavuttamallamme reilun neljän solmun vauhdilla (suhteellista tuulta 3,5-4 m/s) vauhdilla Barcelonaan ennen pimeän tuloa, laskimme genaakkerin ja mesaanin ja varustauduimme laskemaan isonpurjeen. Yhtäkkiä tuulta olikin jo reilusti enemmän. Ei muuta kuin peruttiin isonpurjeen lasku, genoa auki, ja hetken päästä

myös mesaani seuraksi. Saatiinpa vauhtia jo päälle kuuden solmun, ei siis olisikaan tarvetta siirtyä moottorikulkuun.

 

Barcelonan tutut rakennuksen, mm. se luodin muotoinen pilvenpiirtäjä ilmestyivät horisonttiin. Katselimme kuinka lentokoneet nousivat kentältä suoraan ylitsemme merelle. Viimeinen tunti ajettiin sitten koneella kohti Puerto Olympicia, josta meille oli luvattu venepaikka useammaksi päiväksi.

 

Hyvää englantia puhuva marinero otti meidät vastaan ilmoittautumislaiturissa, tehtiin rekisteröintipaperit capitaniassa ja siirryttiin hyvälle paikalle kahden moottoriveneen väliin aallonmurtajan taakse. Sähkösysteemit olivat täällä ainutlaatuiset. Marinero selitti, että heillä on täällä erikoiskoskettimet ja 80 euron depositiota vastaan saa sellaisen käyttöönsä. Erikoista oli vaan se, että tämä lainakosketin piti siis itse asentaa omaan sähköjohtoon. Marinero vielä opasti, että maajohto on sitten se keltavihreä. Ei taitaisi Suomen sähkötarkastusinstanssi hyväksyä moista oma-aloitteisuutta.

 

Olimme saapuneet toistaiseksi viimeiseen matkakohteeseemme ja sen kunniaksi poksautettiin pullo Portugalin Portosta ostamaamme erinomaista kuohuviiniä, minkä jälkeen siirryttiin valitsemaan illallispaikkaa huvivenesataman rannan monista ravintoloista. Väkeä oli paljon liikkeellä ja ravintoloiden ovilla kunnon sisäänheittosysteemit käytössä. Katselimme missä ravintolassa olisi väkeä sisällä ja kun eräs näytti hyvin miehitetyltä ja sisäänheittäjä kehui kolmen ruokalajin 17 euron hintaista menua per nenä sisältäen viinit, päätettiin ryhtyä asiakkaiksi.

 

Meidät ohjattiin ”talon parhaaseen pöytään juuri teille” ja eteen tuotiin ruokalista, oliiveja ja tomaattileipiä. Tarjoilija ryhtyi laajasti kuvailemaan keittiön suosittelemaa grillattua meribassia ja muita herkkuja, joiden hinnat alkoivat kolmosella tai vähintään kakkosella. Kun hän sitten palasi ottamaan tilausta, kysäisin sen 17 euron menyyn perään. Tarjoilija käännähti kannoillaan ja palasi hetken kuluttua vähemmän innostuneelta näyttäen mukanaan tämä, ilmeisesti vain asiakkaiden sisään houkuttelemiseksi tehty tarjous. Ilme kertoi suunnilleen, että mitä tänne tulette köyhäilemään. Mutta tarjottu mikä tarjottu, tilasimme tuon erikoistarjouksen sisältäen Förstille alkupalaksi simpukoita, kapulle grillattuja boquerrones, eli anjoviksia, ja pääruoaksi molemmille grillattua hake-kalaa. Jälkiruoaksi toistaiseksi parhaat syömämme creme catalanat (tältä poltetun sokerin pitää maistua). Ruoat olivat hyviä, ellei suorastaan erinomaisia, tarjottu talon viini taas vähemmän tasokasta.

 

Ruokamusiikista huolehti paikallinen hanuristi, jonka puuhia ei voinut seurata hymyilemättä. Jos hetkenkin annoit katsekontaktia, syttyi kasvoille aivan vastustamaton harvahampainen hymy Groucho-Marx-viiksien alle ja hemmo suunnisti välittömästi tunkemaan hanuriaan pöytädaamin korvaan. Myöhemmässä vaiheessa iltaa sitten kerättiin tietenkin palkkiota soitosta. Annoimme pari euroa, sillä mieshän oli itse asiassa oikein taitava hanuristi, ja pyysimme vielä saada ottaa valokuvan, tuo hymy oli pakko ikuistaa. Niin syntyi eräs matkamme parhaista henkilöotoksista, joita eri voi katsoa itsekään hymyilemättä. Laitamme sen galleriaan heti kun saamme nopean yhteyden käyttöön, kuten muitakin kuvia viimeiseltä kuukaudelta.

 

Olemme nyt siis joitakin päiviä Barcelonassa ja selvitämme talvitelakointiasioita. Aiomme myös sivistää itseämme tämän kaupungin upealla kulttuuritarjonnalla, mm. käymällä oopperassa. Kun talvehtimissuunnitelmamme selviävät laitamme tänne blogiin sitten tietoa niistä. Muuten s/y Vestervikingin blogi vaimenee nyt joksikin aikaa (luvattua kuvagallerian päivitystä lukuun ottamatta).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: