30.5.-2.6.2010

30.5.2010  Brest-Douarnenez 29 mpk

Töks aaltoihin

Jaska:

Liikkeelle klo 10. Nostettiin purjeita suuren aallonmurtajan sisäpuolella. Jossakin vaiheessa alkoi kuulua jonkin aluksen tööttäilyä, mutta kun oltiin väylältä sivussa, en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Vasta kun purjeet oli nostettu ja käänsin alas tuuleen näin, että pilottialus se siellä tööttäili nimenomaan meille, merkiksi siitä, että olimme ajautuneet laivastosataman kielletylle alueelle. Heilautimme kättä tervehdykseksi, luotsi vastasi heilauttamalla nyrkkiä, ja purjehdimme ulos satamasta.

Tuuli oli luoteesta, eli joutuisimme kryssimään ulos Brestin lahdelta. Aluksi tuulta oli mukavasti ja avasimme jopa hieman genoaa fokan avuksi keulaan. Pian se piti kuitenkin rullata sisään tuulen yltyessä. Aallot kasvoivat yhtäkkiä ja tuulta oli jo 11 m/s. Nyt mentiin 35 astetta kallellaan ja vesi loiskui sivukannella. Vauhti vain putosi kahteen solmuun keulan pysähtyessä aina välillä isoon aaltoon. Vaihdoimme halssia toivossa, että lahden pohjoisrannan lähellä saisimme hieman vähemmän tuulta. Mielessä kävi myös palaaminen satamaan odottamaan suosiollisempaa keliä. Kovin hitaasti Vesterviking kääntyi tuulen silmästä, mutta kääntyipä kuitenkin ja pääsimme uudelle halssille. Liikkeellä oli muitakin purjeveneitä ja samalla lailla hidasta oli myös niiden matkanteko. Päätimme avustaa etenemistä lievällä konevoimalla ja purjeiden ja koneen yhteistyöllä saimmekin matkantekoon hieman enemmän vauhtia.

Brestin lahdella vuorovesivirtaukset muuttuvat hyvin nopeasti ja yhtäkkiä virta oli puolellamme. Vauhti nousi liki viiteen solmuun SOG, aallot loivenivat ja meno alkoi rauhoittua. Jonkin ajan päästä saatoimme sammuttaa moottorin ja edetä taas luonnonvoimilla. Kuppi kahvia maistui hyvältä.

Saavuimme Le Lionin hienojen merestä nousevien rosoisten kalliopaasien luo ja pääsimme muuttamaan kurssia hieman enemmän etelään. Nyt avasimme jälleen genoan ja kohta nostettiin myös mesaanipurje. Matka taittui nyt mukavasti ja tehokkaasti. Laitoimme vielä tuuliperäsimen ohjaamaan ja aloimme nauttia hienoista maisemista. Aurinkokin paistoi.

Parin tunnin päästä Douarnenezin edustalla näimme ensimmäisen kerran käytettävän sukeltajalippua. Matalikolla piili ilmeisesti jotain mielenkiintoista..

Laskimme purjeet ja suuntasimme satamaan. Juuri kun olimme aika kapean sisääntulon kohdalla, aallonmurtajan ohitettuamme, mies rannasta huusi kovalla äänellä ”En avant, en avant” eli ”eteenpäin, eteenpäin”. Ihmettelin, että mitähän tässä nyt tehdään väärin, eteenpäinhän tässä ollaan menossa. Heti perään kuului huuto ”Demi-tour” eli ”Käänny takaisin!” Heitin pakin päälle ja pysähdyimme ihmettelemään tilannetta. Sitten näimme miehen märkäpuvussa vedessä lähempänä rantaa ja koiran, joka ui miehen lähellä. Asia selvisi. Siellähän koulutettiin pelastajakoiraa ja komennot olivat sille, eikä meille tarkoitettuja.

Jatkoimme matkaa ja kiinnityimme vierasveneponttoonilaiturin päähän, lähelle sataman suuta, koska siinä oli karttaan merkittynä riittävästi vettä kaikissa vuoroveden vaiheissa.

Syötiin eilisen pastan loput ja lähdettiin iltakävelylle alkaneessa tihkusateessa. Kuten monessa muussakin jokisuistoon rakennetussa paikassa Ranskassa, alue käsittää eri kaupungit joen vastakkaisilla rannoilla. Satama, johon saavuimme oli Tréboul – kaupungin entinen kalastussatama, joka oli muutettu purjehduskeskukseksi. Vastarannalla sijaitsi isompi Douarnenezin kaupunki. Veneellä olisi päässyt jokea vielä jonkin verran ylöspäin. Siellä oli toinen satama, joka oli suljettu samanlaisella kynnyksellä kuin St. Peter Portissa. Se olisi ollut suojaisempi paikka, mutta tulot ja lähdöt oli taas siis rajoitettu vuoroveden sopiviin vaiheisiin.

Sataman reunassa oli maalle nostettuna hieno englantilainen puukuunari, arviolta 30-40 luvulta, kapea, pitkä, varmaankin noin 60-jalkainen ja todella syvä. Varalaitaa oli saman verran kuin Vestervikingissä, mutta syväys oli varmaankin lähelle kolmatta metriä. Aika hyvässä kunnossa muuten, mutta pitkän rautakölin ja kölipuun sauma irvisti ilkeästi ja sitä oli yritetty paikkailla kuparilistalla.  Korjausprojekti oli selvästi alkamassa, lautatavaraa varattu veneen viereen ja kun tarkemmin katselimme, niin viereinen rakennus olikin veneveistämö. Ammattimiehet siis asialla.

31.5.2010 Douarnenez

Purjehduskoulua seuraten

Jaska:

Yöllä tuuli nousi ja Vesterviking heilui ponttoonilaiturissa aikalailla, pitäen meitä valveilla. Aamuyötä kohti meno rauhoittui ja saatiin taas nukkua. Tänäkin yönä mukavuudestamme huolehti luotettava Eberspächer -lämmityslaite, joka on toiminut nikottelematta koko matkan ajan. Taitaa toistaiseksi olla takana vain pari sellaista yötä, jolloin lämppäriä ei ole tarvittu.

Pestiin pyykkejä rannan pyykkikoneissa ja tehtiin veneen huoltotöitä. Niiden lomassa saatettiin seurata lasten purjehdusopetusta.  Inkku selvitti koulun opettajalta systeemiä. Kyseessä oli eräänlainen 3-4 – päivänen purjehdus-leirikoulu ”Classes de Mer”, johon Pariisista oli tullut hieman toisella kymmenellä olevia oppilaita. Mukana oli myös vielä nuorempia paikallisia lapsia. Opetusohjelmassa oli purjehdusta, purjeiden käsittelyä, melontaa ja merimiestaitoja. Parasta asiassa oli, että koulu oli siis kunnallinen, eli Ranskassa yhteiskunta panostaa purjehdukseen siinä missä Suomessa jäähalleihin.

Opettajalla oli kumiveneessään samanlainen koira, jota rannalta oli tullessamme opetettu. Terre neuve –rotua, joka ilmeisesti on jostakin Alaskasta peräisin. Koira rakastaa uimista ja sopii siis hyvin koulutettavaksi pelastamaan veden varaan joutuneita.

Tréboulin satama on kuuluisa kilpapurjehdussatama. Nyt satamaan oli pakkautunut iso joukko Mini-Transat veneitä ja näimme julisteen, että 6. kesäkuuta alkaisi Marie-Agnes Peronin mukaan nimetty 200 mailin avomeri-purjehduskilpailu. Marie-Agnes Peron oli paikallinen nuori kilpapurjehtijatar, joka katosi merelle purjehduksellaan v. 1991. Satamasta löytyi myös hänen muistopatsaansa.

Toinen, vielä rajumpi tästä satamasta järjestettävä kilpailu on Douarnenez – Fastnet – Douarnenez Mini Transat – kilpailu, johon kuulemma kaikki kuuluisat ranskalaiset purjehtijat ovat ottaneet osaa.

Kun koko päivän vallitsi tihkusade, ja kun kunnon purjehduskeliä oli ennusteissa vasta ylihuomiseksi, päätettiin jäädä vielä kahdeksi yöksi. Iso osa päivästä vietettiinkin sitten sataman nettikahvilassa. Iltasella syötiin taas veneessä itse valmistettua turskaa. Nam!

1.6.2010    Douarnenez

Tule kesä!

Jaska

Kesäkuu! Tuuli oli kääntynyt eikä yöllä keikuttanut kovin pahasti. Aamulla tihkusade vielä jatkui, mutta keskipäivää lähestyttäessä selkeni. Kaivettiin pyörät esiin ja poljettiin taas ylämäkiä super-hyvin varustettuun supermarkettiin. Tehtiin myös pyöräretki jokirantaa pitkin ensin sisäsataman nostosillalle ja sen yli Douarnenezin puolelle. Kaupunki antaa hieman rähjäisen, mutta ei epäsiistin, ja ennen kaikkea viihtyisän vaikutelman. Yli kolmikerroksista rakennusta saa hakea. Löysimme jopa yhdet liikennevalot!

Illallinen syötiin huvivenesataman pizzeriassa, josta yllättäen löytyi myös muunlaista suuhunpantavaa. Inkku tilasi doradea purjopedillä, minä Tagliatelle Fruit de Mer, jossa pääosaa näyttelivät taas St. Jacques – nimiset, hyvänmakuiset molluskat. Tuo dorade on se kala, jota Atlantin ylipurjehtijat yleensä saavat veneen perässä hinattaviin uistimiinsa.  Oikein hyvää kuulemma oli.

Illalla arvioitiin tarkkaan seuraavan päivän lähdön aikatauluja. Tulisimme ohittamaan niemenkärjen, jonka kohdalla on Raz de Sein, ehkäpä kaikista pahin vuorovesivirtauskohta Ranskan rannikolla. Siitä on Reedsissä varoitus, että se täytyy ohittaa tasaveden aikaan, siis silloin kun vuorovesivirta muuttaa suuntaa 180 astetta tai sinnepäin. Reeds neuvoo etelään menijöitä ohittamaan kohta hetkellä Brestin korkeavesi miinus 1t 30 min ja pohjoiseen menijöitä hetkellä Brestin korkeavesi plus 5t 30 min. Me olimme menossa etelään, mutta jälkimmäinen ajankohta sopi paljon paremmin alku- ja loppumatkan vuorovesivirtoihin, vaikka jonkin aikaa Razin jälkeen saisimmekin vastavirtaa. Päättelimme, että samapa kai se on meneekö vaarallisen kohdan ohi aiemmassa vai myöhemmässä tasavirtakohdassa ja päätimme lähteä liikkeelle vasta kymmenen maissa aamupäivällä. Kirjaimellisesti Reedsin ohjeita noudattaen olisimme joutuneet lähtemään jo puoli viiden maissa aamuyöstä.

Kävimme vielä hakemassa varmistusta johtopäätöksellemme satamakonttorista, josta vastattiin, että nyt on neaps (eli vajaavuoksi), teillähän on iso vene, eikä huomenna ole kovaa tuulta, ei mitään hätää mennä läpi mihin aikaan vaan. Jaaha.

2.6.2010 Douarnenez- Ste Marin (Benodet) 60 mpk

Antikliimaksi ja kliimaksi

Jaska:

Yö nukuttiin tosi huonosti, maininki alkoi keikuttaa venettä jo illasta. Vaihdoin springiköysien tilalle joustimelliset, jotka tekivätkin veneen liikkeistä rauhallisemmat, mutta sisällä joustinköysien nitinä keskiklyysissä oli sitä luokkaa, että jonkin ajan päästä piti käydä laittamassa tavalliset köydet takaisin.

Huonosti nukutun yön jälkeen käynti aamusuihkussa vielä ennen lähtöä piristi. Liikkeelle lähdettiin klo 9.15 varman päälle. Sumut olivat hävinneet jas nyt aurinko paistoi. Matkaa Raziin olisi 18 mpk ja Reedsin mukaan hetki, joka olisi suosiollisin läpimenoon olisi klo 14.39. Aikaa oli siis runsaasti, ajeltiin hiljakseen 2 m/s tuulessa koneella.

Jonkin matkaa ajettuamme olimme sitten jo todellisissa Atlantin mainingeissa. Valtavan pitkiä, loivia, ehkäpä parin metrin korkuisia maininkeja, jotka aina välillä peittivät horisontin ja muut kohteet näkyvistä.

Välillä yritettiin purjehtia, kuten muutkin samaan aikaan lähteneet purjeveneet, mutta pian havaitsimme yrityksen toivottomaksi ja laskimme purjeet, kuten muutkin veneet. Automaatti ohjasi ja me ihailimme Pointe du Raz – niemen jyhkeitä kalliorantoja. Lähestyimme Razia reilun tunnin etuajassa, mutta kun näimme AISista muutaman purjeveneen olevan jo menossa salmen läpi päätimme jättää odottelut sikseen ja ajaa täysillä kohti salmea.

Loppujen lopuksi tämäkin salmi oli antikliimaksi  (ja hyvä niin) siinä mielessä, että pystysuuntaan nousevat aallot eivät olleet kovinkaan suuria. Virran nopeus tässä vaiheessa oli 1,2 solmua myötävirtaa. Se aaltojen pystyyn nouseminen tyynelläkin ilmalla johtuu siitä, että vuorovesivirta kohtaa syvällä pystysuoran esteen joka pakottaa veden liikkeen suoraan ylöspäin.

Puolessa tunnissa olimme ohittaneet pahimmat pyörteen ja saatoimme onnitella itseämme Ranskan rannikon kolmen pahimman vuorovesisalmen läpäisystä. Taisi siinä muutama tekstiviestikin aiheesta lähteä.

Tuuli oli nyt edullisesta suunnasta takaviistosta, mutta toistaiseksi edelleen niin heikkona, että koneajo jatkui.  Parin tunnin päästä, puoli neljän maissa tuuli kuitenkin virisi mukavasti, merituulta ilmeisesti, ja siirryttiin taas purjehtijoiksi. Sitten koimmekin yhden tähänastisen matkan kohokohdista.

Olin kajuutassa tekemässä merkintöjä lokikirjaan kun Inkku huusi kannelta: ”evä!”. Ryntäsin kannelle parahiksi näkemään kun ryhmä delfiinejä, ehkäpä puolen tusinan parvi, lähestyi sivusta ja alkoi tehdä tuttavuutta veneemme kanssa. Aivan kuin olisivat tulleet tervehtimään veneemme vedenalaisista muodoista päättelemäänsä isoa sukulaistaan. Tämähän on jotain, mistä jokainen kaukopurjehdus-haaveilija unelmoi. Vajaan kymmenen minuutin ajan tuijotimme lumoutuneina, kun delfiinit risteilivät aivan keulamme edessä, sukeltaen välillä veneen ali ja hypäten ilmaan toisella puolella. Yritimme vangita niiden liikkeitä kameralla ja saimmekin muutaman kuvan todistukseksi tapahtuneesta. Sitten yhtäkkiä ne lienee katsoivat esiintyneensä tarpeeksi ja olivat poissa.

Purjehdustuulta kesti parisen tuntia, sitten tyyntyi ja meni taas koneajoksi. Seuraava luontokappale saapui viihdyttämään meitä. Utelias lokki saapui, liiteli aivan veneen keulan edestä, otti korkeutta, kiersi veneen takaa ja kurvasi uudelleen aivan keulan alta. Tätä kierrosta se toisti liki kymmenen kertaa. Mistähän mahtoi olla kyse? Mieleen tuli erilaisia ajatuksia aina sielunvaelluksesta alkaen.

Perille Odet-joen suulle saavuimme puoli yhdeksän aikaan illalla, oltuamme merellä yksitoista tuntia. Jotkut samaan suuntaan kulkeneet veneet ilmeisesti tiesivät turvallisen reitin karikoiden läpi lähempänä rantaa, koska näimme muutaman nyt saapuvan perille kaukana edellämme. Mutta parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa, kuuluu sananlasku, jota meikäläinen muuten pikkupoikana kovasti ihmetteli, kun ei oikein ymmärtänyt mitä se virtsa tässä oikein tarkoittaa (nimin. 30 vuotta Rib Kriby-sarjakuvaa Hesarista lukenut lukihäiriöinen).

Saapuessamme Ste Marinen satamaan jouduimme heti vierasvenelaiturista kuuluvien aplodien, vilkutusten ja hurraahuutojen kohteeksi. Punaisessa purjeveneessä oli iloinen ranskalaisseurue – kuului haitarinsoittoakin – joka se sieltä tervehti myöhäisiä satamaan tulijoita.

Saimme hyvän paikan ponttonilaiturista, eikä sisään tuleva heikko vuorovesivirta tällä kertaa juuri haitannut kiinnittymistä. Hetken päästä kyseinen seurue tuli juttelemaan. Saimme, paitsi kehuja veneestämme, paljon hyödyllisiä purjehdusohjeita mm. Morbihanin sisälahdelle Lorientin jälkeen, johon olimmekin suunnitelleet tutustuvamme. Kertoivat myös, että seuraavasta parista päivästä on tulossa lämmin, 23-25 astetta. Kesä siis alkaa lopultakin!

On se vaan hienoa, että veneessä sattuu olemaan sujuvasti ranskaa puhuva henkilö. Olen useamman kerran miettinyt, miten paljon enemmän matkastamme täällä saamme irti, kun on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja saada neuvoja paikallisilta, jotka herkästi heittäytyvät keskusteluun. Jotakin siitä tosin minäkin jo alan ymmärtää.

Vaikka oli myöhä, oli vielä edessä kunnon ilta-aterian valmistaminen. Oli nimittäin tullut hankittua provianttiin parit pihvit ja hanhenmaksat, jotka olisivat menneet yliaikaisiksi jo huomenna. Nautimme siis nämä hyvän Guernseystä ostetun ”Oxford Landing”-nimisen australialaisen shiraz-punaviinin myötä. Pienet calvadosit aterian päätteeksi siivittivät mukavasti yöunille lämpimässä (ilman lämmityslaitetta!) ja heilumattomassa kajuutassa, kunhan ensin oli käyty puolelta öin hetken ihailemassa tähtitaivasta Bretagnen horisontista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: