7-8.5.2010

7.5.    Vauhdilla Belgiaan

Jaska:

Lähtö oli suunniteltu vuorovesitaulukoiden mukaan. Korkea vesi Vlissingenissä olisi klo 9.40 ja sopiva hetki lähteä kohti Oostendea olisi  tunti korkean veden jälkeen. Näin saataisiin alkuun hiukan vastavirtaa, mutta jo tunnin päästä päästäisiin nauttimaan myötävirrasta. Edellisenä iltana olin tallentanut plotterille reittipisteet ja reitin Oostendeen. Nyt, kun reittisuunnitteluun liittyvät keskeisenä osana vuorovesilaskelman, on vanhan plotterin RC 435 vuorovesivirtaustiedoista todella paljon apua. ( Se uudempi plotterimme ei muuten olekaan Raymarine A50, kuten muistelin, vaan vähän suuremmalla näytöllä varustettu A70.).

Edessä olisi  vajaan 35 mailin purjehdus. Oltiin katsottu reitit myös varasatamiin Zeebrugge ja Nieuwpoort, jos jostakin syystä Oostendeen pääsyn kanssa tulisi ongelmia.

Vuorovesivaihe 7. toukokuuta 2010 on neaps eli vajaavuoksi, jolloin virtaukset eivät ole kaikista voimakkaimpia. Laskimme, että saisimme virtauksesta keskimäärin solmun lisävauhdin matkalle. Eli jos nopeutemme purjeilla olisi 5 solmua veden suhteen, nopeus pohjan suhteen olisi kuusi solmua. Näin laskien arvioimme olevamme perillä hyvissä ajoin vielä valoisana aikana, klo 16.25, jos lähdemme klo 10.40.

Vlissingenin sisäsataman ja meren välisen sulun avautumista jouduttiin odottelemaan parikymmentä minuuttia, sitten pääsimme kahden muun veneen kanssa sulkuun. Vesi nousi sulussa metrin verran, sitten portit avautuivat ja olimme taas merellä, ja tasan suunniteltuun aikaan klo 10.40. Tuulta oli koillisesta reippaanlaisesti vajaat 9 m/s, mutta takaviistosta kaakosta, eli saataisiin hyvät kyydit.  Säätiedotuksessa oli tosin myös varoitus kuudesta beaufortista eli 11-14m/s tuulesta. Nostettiin rullagenoa ja mesaani, tällä tuulella Vesterviking kulkisi parhaiten  juuri tällä varustuksella, ison nostaminen ei paljon vauhtia lisäisi, mutta kallistusta kylläkin.

Antwerpeniin menevä vilkkaasti liikennöity liikennejakovyöhyke ylitettiin ”by the book” kohtisuoraan ja sitten käännettiin rannikon suuntaisesti lounaaseen. Emme vielä olleet ottaneet tuuliperäsintä käyttöön, ajattelimme harjoitella vuorovesipurjehdusta pari ensimmäistä legiä käsiohjauksella.

Vlissingenin niemen jälkeen aallot kasvoivat ja meno kääntyi kuoppaisemmaksi. Kauniisti Vesterviking kuitenkin otti tällaisenkin allokon. Ylitettiin Hollannin ja Belgian raja ja ohitettiin laulufestivaaleistaan aikanaan tunnetuksi tullut Knokke ja Bruggen pitsikaupungin merisatama eli Zeebrugge. Rantamaisema oli suhteellisen yksitoikkoinen: hiekkarantaa ja aina välillä joku pikkukylä. Aurinko paistoi, vene kiisi 7,7 solmua pohjan suhteen, vähän päälle kuusi lokin mukaan. Totesimme, että voisi sitä ihminen huonomminkin aikaansa viettää.

Ja heti tuli huomautus turhasta korskeudesta: menin sisälle laittamaan kuppikuumat ja tarvikkeita alakaapista kyyristeltyäni alkoi olo yhtäkkiä tuntua epämiellyttävältä. Ei voi olla totta, meritauti! Nopeasti pää ulos kajuutan ovesta ja katse tiukasti horisonttiin, se ehkä vielä ehtisi estää olon kehittymisen huonommaksi. Inkku peräsimestä huolestui tilanteestani ja kysyi, olenko yleensä toimintakykyinen. Vastasin olevani, mutta että mieluummin en juuri nyt kyllä toimisi.

Jonkin aikaa huohoteltuani kuvottavin tunne alkoi helpottaa. Ehkä tästä selvittäisiin säikähdyksellä. Kuppikuumat pysyivät kyllä sisällä ja tunnin kuluttua tilanne olikin ohi. Niin se vaan meritauti  pidempiaikaisen purjehdustauon jälkeen iskee tottuneeseenkin merenkulkijaan.

Väistelimme hiekkasärkkiä plotterin reittipisteitä noudattaen. Me ajoimme ulompaa reittiä, aivan rannikon läheisyydessä näkyi muutama purjevene matkalla vastakkaiseen suuntaan. Olivat ilmeisesti paikallisia, koska uskaltautuivat hiekkasärkkien sisäpuolelle matalille vesille. Kello  15.45 eli selvästi arvioimaamme aikaisemmin tultiin Oostenden sataman edustalle. Olimme juuri laskeneet purjeet ja ajaneet sisään ulompien aallonmurtajien aukosta, kun sisään satamaan mereltä tulossa oleva poliisivene suuntasi kohti. Varustauduimme  tarkastukseen, mutta vene ajoikin parinkymmenen metrin päähän rinnalle, ulos kannelle tuli kaksi poliisia kameroineen ja alkoivat kuvata Vestervikingiä. Aikansa räpsittyään heilauttivat hyväksyvästi kättään ja kurvasivat pois. Varmaankin paikallisen poliisien puuveneyhdistyksen kantavia voimia….

Oostendessä on ainakin kaksi huvivenesatamaa. Ulompi on vuorovesisatama, jossa veneet kiinnittyvät kelluviin ponttoonilaitureihion ja poijuihin. Kovemmalla tuulella olo tällaisessa vuorovesisatamassa saattaa käydä aika vellovaksi. Sisäsatama on sulkujen takia ja siksi rauhallisempi. Kysyimme VHF:llä satamakapteenilta, mistä löytyisi paikka ja hän vastasi, että ajakaa vain sulkuun, sisäsatamassa on tilaa. Sitten ei puoleen tuntiin mitään tapahtunutkaan. Olimme jo suuntaamassa kohti vuorovesisatamaa,  kun sulun portit alkoivat avautua ja valo sululla vaihtui punaisesta vihreään. Ajoimme sisään, portit sulkeutuivat ja vesi nousi parisen metriä. Yläpuolellemme kanavan reunalle ilmestyi satamakapteeni, joka laski kepin kärjestä narussa meille satamaohjeet ja opastuksen vapaalle paikalle. Kiinnityimme laituripuomien väliin.

Venesatama sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja jalkakäytävä kulkee parin metrin korkeudella veneen keulojen yläpuolella. Olimme samassa paikassa, josta kymmenen vuotta sitten Oostendessa käydessämme olimme ihastelleet paikallisten veneitä. Nyt olivat asiat toisin päin.

Vasta perille päästyämme huomasimme unohtaneemme erään tärkeän muodollisuuden, joka olisi pitänyt tehdä merellä Hollannin ja Belgian rajaa ylitettäessä. Kysymys oli tietenkin Hollannin kohteliaisuuslipun vaihtamisesta Belgian lippuun. Onneksi ei tullut huomauttamista, valitettavasti vain tämä lippuetiketin loukkaamisemme tuli ikuistettua muutamaan belgialaispoliisin valokuva-albumiin.

Vuorossa oli veneillallinen eineksenä Middelburghista hankitut turska- ja sellvisfileet. Mikä viimeksi mainitun kalan suomenkielinen nimi on, en tiedä, mutta kovasti turskan näköistä ja makuista liha oli, ehkä hiukan kiinteämpää.

Juuri kun olimme lopettelemassa ruokailua ja jälkiruokajuustot vielä pöydässä, veneen kanteen koputettiin. Belgian tulli ja poliisihan ne siellä halusivat tehdä lähempää tuttavuutta. Kutsuimme veneeseen. Tarkastus kesti puolisen tuntia ja siinä käytiin läpi veneen normaalit paperit. Erityisen kiinnostuneita olivat veneemme erilaisista laitteista, merkki ja malli kirjattiin tarkasti ylös.

Poliisien lähdettyä teimme vielä keskustassa pienen iltakävelyn. Kovin oli autiota Oostenden keskustassa perjantai-iltana. Turistikauteen on vielä aikaa ja kolea ilma näyttää pitävän ihmiset poissa terasseilta ja aukioilta.

Purjehduksemme Vlissingenistä Oostendeen kesti 5t 5 min, matkaa kertyi 34,3 mpk, eli keskinopeudeksemme tuli 6,7 solmua.

8.5.Välietapin juhlaa

Jaska:

Säätiedotus lupasi edelleen suotuisaa tuulta, joten Belgian-vierailumme jäisi tällä erää lyhyeksi. Vuorovesilaskelmat olimme tehneet jo edellisenä iltana siltä varalta, että päättäisimme jatkaa matkaa aamulla. Korkea vesi Oostendessa olisi klo 10.30. Kun lähtisimme pari tuntia sen jälkeen, saisimme myötävirran käytännössä koko matkalle seuraavaan etappikohteeseen, eli Ranskan Dunkerqueen. Kävin satamakonttorissa maksamassa 24 euroa yöstä, toistaiseksi kalleinta hintaryhmää tähän asti ja vedestä ja suihkusta sai vielä maksaa erikseen!

Ajoimme sulun eteen kärkkymään avautumista, joka tapahtui yllätykseksemme jo 5 minuutin kuluttua. Vielä meitä yllättyneemmältä näytti sulun vieressä laituripaikassaan olevan suurehkon purjeveneen miehistö, joka vasta puomikellon pärinästä tajusi, että sulussa pitäisi olla muutaman minuutin päästä. Tulipa pojille vipinää ja juuri ja juuri ehtivät mukaan tähän sulutukseen. Sulussa oli kolme venettä ja vedenpintaa laskettiin nyt metrin verran. Sulku sijaitsee Oostenden pää-rautatieaseman edessä ja veneiden liikkuminen sulussa katkaisee autoliikenteen rautatieasemalle. Aika polleata siis tulla Suomesta sekoittamaan veneellä ainakin hetkeksi Oostenden keskustan liikennevirrat.

Veden laskeutumista odotellessamme tuli sulun reunalta rekkakuskilta vaikuttava suomalaismies heittämään tervehdyksen – oli havainnut mesaanissa liehuvan lippumme..

Huvivenesatamasta emme päässeetkään suoraan jatkamaan merelle. Punaiset liikennevalot ilmoittivat matkustaja-aluksen olevan saapumassa satamaan. Hetki odottelua, autolautta ohitti huvivenesataman portin, valo vaihtui vihreäksi ja olimme taas merellä.

Tuuli oli kevyttä, 3-4 m/s ja nopeutemme 4-4,5 solmua. Aluksi yritimme samalla purjeyhdistelmällä kuin eilen, mutta sitten totesimme, että lisää purjealaa tarvitaan ja nostimme isopurjeen, mikä lisäsikin vauhtia solmulla. Matkalla ihmeteltiin viitoitetun väylän punaisten ja vihreiden poijujen sijaintia, eivät nimittäin olleet oikein niissä paikoissa joissa plotterin mukaan piti oleman tai sitten puuttuivat kokonaan kartoistamme. Onneksi emme olleet aivan hiekkasärkkien vieressä, joten mahdollinen poijun väärältä puolelta ajo sujui vaurioitta. Kauempana merellä näimme upeita kuohurivistöjä –siellä ne ulommat hiekkasärkät vaanivat huolimatonta purjehtijaa…

Viimeistä suurempaa Belgian satamaa, Nieuwpoortia ohittaessamme saatoimme seurata rannikon tuntumassa pidettävää purjehduskilpailua. Nyt oli kaiken kaikkiaan enemmän veneitä liikkeellä, lauantain vapaapäivällä ja aurinkoisella kelillä lienee vaikutuksensa (vaikka kylmää on edelleen!).

Kello 15.18 kuultiin peräsimen tienoilta Marseljeesia ja styyrpuurin saalingin alla Belgian lippu vaihtui Ranskan kohteliaisuuslipuksi. Olimme saapuneet Ranskaan!

Kello 16.45 saavuttiin Dunkerquen sataman edustalle ja laskettiin purjeet. Satamaa reunustavat isot aallonmurtajat, jotka lienee rakennettu joskus sodan jälkeen ja ovat jo aikansa eläneen näköisiäkin, osin sortuneitakin. Ulkosatamassa näkyi vielä joitakin saksalaisten rakentamia sodanaikaisia bunkkereita. Kaiken kaikkiaan ensivaikutelma satamasta oli aika rujo.

Ajettiin Y.C. Mer du Nord sisäsatamaan jonka vierasvenelaituri oli yllättäen täynnä, mutta saatoimme kiinnittyä 50-jalkaisen ruotsalaisen Beneteaun viereen. Kolmen miehen porukka oli purjehtimassa venettä takaisin Malagalta Tukholmaan. Kertoivat, että satamakapteeni oli jo mennyt kotiin, kun oli ranskalainen vapaapäivä, mikä lie. Emme siis lähteneet tarjoamaan satamamaksua.

Laitoimme veneen ”shipshape” ja ryhdyimme juhlistamaan tärkeän välietapin, eli Ranskan saavuttamista. Tässä maassa tulisimme viettämään varmaankin seuraavat pari kuukautta.

Juhlistuksen välineeksi olimme varanneet Numansdorpista ostettua Canard-Duchene –samppanjaa.

Nautimme lasilliset veneessä ja lähdimme etsimään iltaeinestä kaupungilta. Pursiseuran avoinna oleva ravintola ei tässä vaiheessa kiinnostanut, vaikka siellä näyttikin aterioivan useita seurueita. Reilun puolisen tuntia sopivaa ravintolaa kaupungilta etsittyämme nielimme ylpeytemme ja käännyimme takaisin kohti pursiseuran ravintolaa. Vastaan tuli kolme toivorikasta ruotsalaispurjehtijaa matkalla kaupungin ravintoloiden illallistarjontaan tutustumaan.

Pöytä löytyi klubn ravintolasta ja herkulliselta tuntuva menu kannettiin eteen. Inkku valitsi aluksi Salade Savoyarden, jossa salaatin lisäksi oli ardennien kinkkua, paahtoleipää ja sulatettua maalaisjuustoa. Minä tietysti lautasellisen mereneläviä marinadissa ja ilman. Pääruoaksi kummallekin tuhti bouillabaise ( siis nimenomaan näin listassa kirjoitettuna), joka sisälsi neljää kalalajia ja enemmän perunaa kuin olemme tottuneet tässä kalakeitoksessa kohtaamaan. Alkupalojen ja keiton kyytipoikana Langued’oc seudun kuiva valkoviini, oikein kelpo. Jälkiruoaksi Inkulle calvadosilla maustettu jäätelökohokas, meikäläiselle suklaamousse.

Hyvällä halulla aterioimme, joskaan emme nyt aivan hihkuneet huippumakuelämyksistä. Good, not great. Hintataso sitten vastasikin ihan Suomen tasoa, mikä oli pikku yllätys. Eikös Ranskassa pitänyt syömisen olla halvempaa? No, ehkä jahtiklubien ravintolat ovat oma lukunsa, nähtäväksi jää.

Ruotsalaiset palasivat veneelleen yhdentoista aikaan ja kertoivat syöneensä erinomaisen huonon illallisen. Veneensä keittiössä on kuulemma parempi taso. Sovittiin, että olemme valmiina siirtämään venettämme, kun he aamulla klo 7.30 lähtevät kohti pohjoista.

Matkaa kertyi Oostendestä Dunkerqueen 23,5 mpk, aikaa meni 4 tuntia 33 min, eli keskinopeudeksi tuli 5,2 solmua.

P.S. Taisin luvata, että blogin järjestys olisi tällä kaudella se, että viimeisimmän päivän jutut ovat aina ylimpämä jolloin koko blogi olisi siististi  aikajärjestyksessä. No, eihän tuo onnistunut. Jossakin vaiheessa jo kauan sitten lipsahti vanhaan moodiin, eli kirjoittelen jaksot  aina siinä järjestyksessä kuin asiat ovat tapahtuneet.  On siinäkin ainakin jakson sisällä looginen järjestys, mutta jaksojen välillä järjestys aina vaihtuu. Koettakaa kestää, näin tämä kirjoittelu vain onnistuu paremmin. (toim. huom.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: