28.04.2010

28.04.2010  Purjehduskausi alkaa!

Jaska:

Tänään lähdimme siis Numansdorpista ja suuntasimme muutaman mailin matkan Willemstadin pittoreskiin pikkukaupunkiin.  Veneen kunnostusmoodi muuttui siis jälleen purjehdusmoodiksi.

Numansdorpissa viettämästämme ajasta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Hommat telakalla sujuivat juohevasti, eikä loppulaskukaan saamiimme palveluihin nähden ollut mitenkään ihmeellinen.

Hintaesimerkkeinä miehen nosto korissa mastonhuippuun asennuksia tekemään 50 e kerralta tai veneen nostaminen roikkumaan nosturin liinoista turpoamaan yli yön 180 e.  Rullagenoa pesetys ja huolto 330 e jne. Ei ainakaan kalliimpaa kuin Suomessa.

Päivät vesillelaskusta tähän lähtöpäivään ovat menneet kannen maalaus- ja lakkaustöiden viimeistelyssä ja veneen varustelussa purjehduskuntoon. Tacktick tuulimittarin anturikin saatiin hyvin asennettua takaisin mastonhuippuun. Taas kelpaa kauhistella tuulilukemia avotilassa…

Päivät ovat olleet jo varsin kesäisiä ja lämpötilat parinkymmenen asteen korvilla. Pari päivää sitten saatiin liki kolmeen viikkoon ensimmäiset sadepisarat, ja ne saatiinkin sitten tuttuun tapaan vastalakatuille pinnoille. Eli uusiksi meni se avotilan reunalautojen lakkaus. Vaan pientäpä kahden laudan lakkaaminen vielä kertaalleen on siihen verrattuna, millaiseksi veneenkunnostusperiodimme olisi oikein huonon sääonnen myötä voinut muodostua. Sitä vaihtoehtoa ei oikein viitsi ajatellakaan.

Eilen käytiin siis vielä kertaalleen De Passantissa käyttämässä heidän nettiyhteyttään. Saatiin rekisteröityä ostamamme paikallinen prepaid-mobiililiittymä Rebtel-puhelunvälityssysteemiin. Nyt kelpaa taas lörpötellä Hollannista (tai jatkossa Belgiasta ja Ranskasta jne.. ) Suomeen ja toisinpäin liki paikallispuhelun hinnalla ja monin verroin Elisan riistohintoja halvemmalla.

Tänään aamusta tein vielä viimeiset moottorihuollot – ja  jätin tekemättä tarpeettomat. Olen näet tähän asti tunnollisesti vaihtanut Volvo Pentan vaihteistoöljyt joka kevät. Nyt älysin kysyä telakan monttööreiltä, kuuluuko heidän tekemiinsä moottorien keväthuoltoihin säännönmukaisesti vaihteistoöljyn vaihto. Sanoivat ettei vuosittainen vaihtaminen ole tarpeen – vaihto parin-kolmen kauden välein riittää. Siispä laistoin tämän hiukan vaivalloisen homman hyvällä omallatunnolla

(varsinaiset moottoriöljythän on välttämätöntä vaihtaa kerran käyttökaudessa tai useamminkin ajotunneista riippuen.)

Puolelta päivin totesimme, että homma on valmis, joimme lähtökahvit ja kävimme hyvästelemässä telakan isännän ja emännän, Waldin ja Jeanneten. Tarkalleen klo 13.15. irrotimme köydet. Täytyy sanoa, että tunne oli aika mahtava, kun kevyessä tuulessa ajoimme ulos sataman suulta avoimelle lahdelle. Kevyt, lämmin tuulenvire puhalsi, vesi kimalteli ja olo t-paidassa tuntui enemmän kuin kesäiseltä. Aurinkovoide kaivettiin esiin. Mieleen tulivat myös ne tunnelmat, joissa reilut puoli vuotta aiemmin olimme iskiassäryssä suunnanneet samaisesta sataman aukosta sisään. Mielessä lähtivät kiitokset Mehiläisen sairaalan kirurgien suuntaan.

Ajoimme Willemstadin pieneen, mutta siistiin kunnalliseen venesatamaan ja ilmoittauduimme herra Havenmeisterille, joka ohjasi meidät kylkikiinnitykseen hyvälle paikalle.  Pikaisen salaattilounaan jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Willemstadia voisi verrata Suomenlinnaan. Linnoituskaupunki, joka puolelta veden ympäröimä, tosin vallihaudoissa olevan veden. Emme siis ole varsinaisella saarella. Kaupungin suojavallit ja vallihaudat muodostavat selkeän tähtikuvion, tähden läpimitan ollessa hädin tuskin kilometrin verran. Alueelle on kuitenkin saatu mahdutettua pari satamaa lukuisine rantaravintoloineen, korkeatorninen kaupungintalo ja muutamia idyllisiä katuja tyypillisine hollantilaisine taloineen. Asukkaita tuskin paria tuhatta enempää.

Satamasta löytyi hyvin varustettu venetarvikeliike, josta tietenkin teimme asiaankuuluvia hankintoja: uudet rullagenua skuuttiplokit ja ennen kaikkea kirjan Etelä-Hollannin ja Belgian vuorovesivirtauksista. Tuo kirja on välttämätön, jos aikoo purjehtia mieluummin myötä- kuin vastavirrassa. Päädyimme espressolle Het Vapen Van Willemstad-nimiseen ravintolaan. Tutkimme menun ja päätimme juhlistaa ensimmäisen purjehduspäivän iltaa ko. ravintolan parsa-annoksilla. Kiertelimme vielä kaupungin valleilla, joiden opastustauluista saimme perehtyä paikan sotaisaan historiaan. Willemstadilla on pitkä historia erilaisten sotahullujen suunnitelmissa aina Napoleonista vanhaan Aatuun. Viimeksi mainittu teki Willemstadista osan Atlantin valliaan, jolle sitten kävi niin kuin kävi.

Palailimme veneelle kirjallisiin harjoituksiin ja valmistautumaan kohtaamaan kevään ensi parsat.

Yksi vastaus to “28.04.2010”

  1. Roope Says:

    Hyvää jatkopurjehdusta, rauhaisia legejä laskuissa ja nousuissa.
    Spot’ti ei vielä näyttänyt toimivan.
    Hyvää Vapun alkua.
    Roope

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: