4-9.9

Jaska:

Päivät  Haarlemissa  vilistävät sellaista vauhtia, että en enää yritäkään pitää ”päiväkirjaa” tapahtumista, vaan kirjoittelen erilaisia huomioita tältä ajanjaksolta.

Ensin pitää vielä palata tuohon yöpurjehdukseen Amsterdamin läpi, jota emme siis tehneet.

Inkku toi Suomesta mukanaan ”På Kryss” –lehden, jossa eräs pimeässä veneellä liikkumisen asiantuntija kertoili aiheesta. Mainitsi kaikkein vaikeimpana kokemanaan pimeäpurjehduksena olleen juuri tuon Amsterdamin lävistyksen yöaikaan, kun suuren alusjoukon valoista ei millään pystynyt selvittämään kuka oli menossa mihinkin suuntaan. Taisi siis olla meiltä todella oikea päätös jättää tuo kokemus väliin.

Vietimme useamman päivän saamassamme hyvässä venepaikassa, kierrellen päivisin kaupungilla tutustumassa paikkoihin.  Amsterdamin kohdalla mainitsin polkupyörien paljouden, sama linja jatkuu täällä, mutta näiden ohella on silmiinpistävää skootterien runsaus. Jotenkin hauskalta näyttää, kun liikemiehet ajelevat töihinsä tummissa puvuissaan, tietokonelaukut olkapäältä riippuen ja puvun takin helmat liehuen. Moottoripyöriä ei juuri näy.

Päätin sitten mennä päivänä testata saunan, josta aiemmin mainitsin. Olipa positiivinen yllätys! Se siis oli todellinen suomalainen sauna, Suomesta kokonaistoimituksena hankittu jatkuva(puu)lämmitteinen sellainen. Löylyhuone oli osa kylpylämaista tilaa, ei niin kovin suurta, mutta siihen oli saatu mahtumaan suihkutila, jääkylmävesi-allas, poreallas, turkkilainen sauna, rentoutumistila lavereineen, baari, josta sai myös voileipiä ja keittoja, ja kattoterassilla auringonottomahdollisuus. Ja meikäläinenhän nautti! Ensimmäinen saunassakäynti yli kahteen kuukauteen. Jääkylmävesi-allas teki lisäksi eetvarttia selälle. Täkäläiseen saunakulttuuriin kuuluu, että miehet ja naiset saunovat samanaikaisesti, kuka mitenkin verhoiltuna tai ilman. Tuntuu täällä olevan maailman luonnollisin asia. Näinhän se oli ymmärtääkseni meilläkin entisaikana ilman sen suurempaa dramatiikkaa.

Jossakin vaiheessa tietoon tuli, että tulevana viikonloppuna 11-13.9 on Haarlemissa suuri kesäjuhla, kolme päivää jatkuva ”Taiteiden yö”, johon liittyy myös vanhojen alusten kokoontuminen juuri siihen kanavanosaa, jossa venepaikkamme oli.  Kolme siltaa (joiden välissä olimme) suljettaisiin perjantai-puolestapäivästä sunnuntai-iltaan. Kysyimme tilannetta siltavahdeilta ja vastaus oli tyly: meidän pitää vapauttaa paikkamme perjantaihin puoleenpääivään mennessä ja etsiä itsellemme venepaikka juhla-alueen ulkopuolelta, koska antiikkiveneet valtaavat suljettavan kanava-alueen.

Tyydyimme kohtaloomme ja siirsimme kolmistaan – Inkku ja Ile olivat juuri palanneet Suomesta matkallaan Puolaan – veneen pari siltaa eteenpäin kanavan varteen. Enää ei ollut tarjolla ilmaista sähköä ja vettä, mutta ihan käypä paikka veneelle kylläkin.

Keskiviikkona, kun olin jo majaillut yksinäni paikassa toista päivää, kannelle koputettiin. Asialla oli koko juhlaviikon pääkoordinaattori, joka järjestäjien puolesta tuli esittämään kutusun, että jos tämä hieno suomalainen vene voisi tulla kunniavieraaksi juhla-alueelle! Kerroin että sieltä alueeltahan meitä kehotettiin siirtymään pois ja siksi nyt ollaan tässä. Kertoi olevansa tietoinen tilanteesta ja pahoillaan, ajatus kutsumusesta oli syntynyt järjestäjien keskuudessa  vasta kun olimme jo siirtyneet uuteen paikkaan.

Kiitin kutsusta, sanoin keskustelevani asiasta vaimoni kanssa ja palaavani asiaan. Inkku tekstiviestillä ilmoitti, että ilman muuta mennään kutsuvieraiksi, jos pystyn yksinäni siirtämään veneen juhlapaikalle ja minä vastasin että onnistuuhan se.

Keskiviikko-ilta ja suuri osa torstaita menikin sitten veneen siistimisessä juhlakuntoon, kansi piti pestä ja lakkauksia parannella muutamasta kohdin. Siinä touhussa iskiassärytkin unohtuivat.

Torstai-iltapuolella siirsin sitten Vestervikingin paraatipaikalle keskussillan kupeeseen, kaupungin vanhimman museon eteen. Viereen tuli, kuinka ollakaan, ruotsalainen teräs- replikapursi Slocumin ”Spray” –veneestä. Kävimme juttusille ja osoittautui, että tämä juuri eläköitynyt ruotsalaispariskunta oli veneellään matkalla Espanjaan. Tulisivat tosin viettämään talven veneessä Hollannissa.

Perjantai-iltana testasin sitten Haarlemin ravintoloiden tasoa. Odotusarvo oli, että Belgian korkeatasoinen ruokakulttuuri siis heijastuisi täälläkin. ( Eri puolilla näkyi mm. ranskanperunakojuja, jossa myytiin tätä Echte Flaamse – tavaraa.) Eikä tarvinnut pettyä. Alkupalaetanat olivat ihan hyviä, mutta hyviä etanoita on saatu muuallakin. Mutta pääruoaksi tilaamani currypasta oli paras pasta-annos mitä olen koskaan syönyt. Isot katkaravut, korianteri, parsa ja maukas pasta muodostivat aivan huikean kokonaisuuden. Jälkiruoaksi tarjottu Creme Brulee jäätelön kera kruunasi tämän makuelämyksen.  Juomina lasilliset talon Chardonnayta ja Shirazia, jotka nekin hilasivat mielikuvaa ”talon viineista” monta pykälää aiempaa ylemmäksi.

Perjantai-aamuna oli sitten tarjolla järjestäjien yllätys –pussillinen tuoreita croissanteja  veneen kaiteeseen kiinnitettynä tervehdyskirjeen kera. Ja vielä parempaa: kutsu kaupungin järjestämille illallisille perjantai-iltana. Mihinkähän tämä kaikki johtaakaan!

Inkulta on tullut tekstiviesteillä positiivisia raportteja Puolasta: Mikon ja Ilen elokuvasta pidettiin kovasti ja heitä on pidettykaikin tavoin  hyvänä. Inkku varmaankin kirjoittelee tänne blogiin sitten tarkemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: