2.-4.8.

2.8. Villisian havainnoija

Jaska:

Inkku tuli 18.55 junalla. Oli nähnyt puolisen tuntia ennen asemaa junan ikkunasta kaksi isoa villisikaa ja kolme poikasta vilistämässä metsänrajassa. Myöhemmin, kun hän raportoi asiasta Mikolle, tuli tekstiviestivastaus: ”Näkyikö Obelixia?”

Käytiin syömässä hyvät pastat rannan italialaisravintolassa ja mentiin veneelle valmistautumaan aikaiseen lähtöön aamulla. Sääennuste oli lännestä, eli vastaista tuulta 4-5 beaufortia (Saksassa tuulet ilmoitetaan beauforteina), joten teimme strategisen ratkaisun: lähdettäisiin kiertämään Rugenin saarta myötäpäivään, etelän kautta, jolloin saataisiin alkumatkalle tuuli takaa ja vastatuuli tulisi sitten pääasiassa saaren yli, kun matkattaisiin kapeita rännejä, joissa tuskin pääsisi purjein etenemään. Tavoitteena Stralsundin satama noin 50 mailin päässä.

3.8. Rännissä

Jaska:

Herätys aamulla 5.30. Tuuli oli aika voimakasta, mietittiin, miten päästäisiin irti aallonmurtajasta, kun tuuli painoi koko ajan venettä sitä vastaan. Aamupuuron jälkeen purjehdushaalarit päälle ja purjepeitteitä riisumaan.

Hetken päästä paikalle pyyhälsivät kumiveneellään vielä Saksan rajavartijat tarkastamaan passit ja täyttämässä proopuskan. Mahtavat vesitse liikkujat olla lentomatkustajia huomattavasti epäilyttävämpää väkeä, kun lentokentällä tuubista kävellään Saksanmaalle Schengenin nimissä ilman sen kummempia tarkastuksia! Kysyivät aiommeko todella lähteä liikkeelle, kun lippukin on jo ylhäällä. Vastasimme, että kyllä aikomus olisi mennä Stralsundiin. Tulee aika ikävä keli, huomenna olisi parempi, sanoivat rajavartijat ja poistuivat rantaviivan suuntaan.

Siinä lähtöä touhutessani katsahdin itäiselle taivaalle ja havaitsin sen huomattavan tummanpuhuvaksi. Hetken päästä tuuli tyyntyi ja alkoi sataa, ensin tihuuttamalla, sitten ryöppyinä. Päätimme käyttää tyynen hetken hyväksi, irtauduimme laiturista ja jäimme satama-alueelle pyörimään ja odottamaan sateen loppumista. Irtautumistohinoissa pelastin veneemme vierestä aallonmurtajan päälle hieman aiemmin liikkeelle lähteneen saksalaisveneen lepuuttajan.

Nyt satoi jo todella rankasti. Aiemmin lähtenyt vene pyörsi takaisin satamaan ja kiinnittyi paikalle, josta olimme juuri lähteneet. Odottelin reaktiota, ja hetken päästä alkoi huitominen ensin menetetyksi luullun lepuuttajan suuntaan ja sitten kiitosmerkit satamassa pyöriskelevän Vestervikingin suuntaan. Päivän hyvä työ oli tullut tehdyksi.

RÄKS  – PAM: välähdys ja leimahdus aivan yhtäaikaisesti, ukkonen oli siis päällä. Totesimme, että nyt on tuumaustauon paikka ja kiinnityimme väliaikaisesti sataman kaupunginpuoleiseen kaijaan miettimään ukkosen poismenoa. Päätimme tehdä välttämättömyydestä hyveen ja kun kello oli jo ohittanut rantakauppojen avautumisajan, kävin ostamassa Rugenin saaren kiertämiseen tarvittavan karttakirjan. Kartathan meillä on kahdessakin plotterissa, mutta tälläkään reitillä ei olisi ilman paperikarttoja kovin hauskaa, jos ukkonen onnistuisi pimentämään sähköt veneestä. Venetarvikeliikkeen myyjä ei ollut kovin ihastunut myymälään jälkeeni jättämistä sadevesialtaista.

Totesimme että olisi kaffin paikka, mitä nautittiin hyvällä halulla seisoma-asennossa veneen doghousessa. Salonkia emme tohtineet vettä valuvissa haalareissamme kastella. Tuli vielä  toinenkin ukkonen samasta suunnasta ja meni yli samalla kaavalla. Tässä vaiheessa olimme jo suoriutuneet haalareista ja siirtyneet saloonkiin tappamaan aikaa lueskelemalla. Jossakin vaiheessa ihmeteltiin ulkoa kuuluvaa natinaa. Inkku katsoi ulos ja kiljaisi että ollaan irti laiturista, peräköysi oli päästänyt irti, keulaköysi edelleen kiinni laiturissa Ja meikäläinenhän sen väliaikaisen siansorkan oli väliaikaista kiinnittymistä varten peräpollariin sitonut. Kirosin. Onneksi mitään varsinaista vahinkoa ei ollut sattunut. Vai eikö?

Keulakulkuvalon sähköjohdon kuparit paistoivat kirkkaina esillä, vene oli kuitenkin päässyt hipaisemaan laiturin teräsputkea juuri tällä kohdalla. Keulakulkuvalo ei toiminut. Totesin, että ilman valojahan ei tuohon keliin lähdetä ja ryhdyin korjauspuuhiin.

Johtimet olivat kuitenkin ehjät –siis eivät poikki –  ja  valon palamattomuus korjaantui polttimoa kääntelemällä – hapettumisongelmia siis vain. Kuparinkiilto hoidettiin pois silmistä tilapäisesti Ditto erkalla, korjataan sitten paremmin kun on seuraava kuivempi hetki ( ei tarkoita kapteenia vaan säätä).

Pikkuhiljaa keli alkoi kuitenkin parantua ja puolelta päivin päästiin lopultakin matkaan. Ensimmäiset 15 mailia päästiin takatuulessa mukavasti purjein, mutta Rugenin kaakkoiskulman kierrettyämme suunta kääntyi länsilounaaseen ja samalla vesi madaltui niin, että kapean merkityn väylän ulkopuolella oli kohtia, joissa vettä oli 2 ja 3 metrin väliltä ja merkitty paljon kivikkoja. Totesimme, että maisema on kuin Saimaalta ja vedet kuin Vaasasta.

Tuuli yltyi – nyt puhalsi vastaan jo 11-12 metriä sekunnissa, mikä nostatti matalassa vedessä ikävän jyrkän vasta-aallon. Vauhti putosi kuudesta solmusta kolmeen solmuun. Vestervikingissä on 28 hevosvoiman moottori ja kaksilapainen kiinteä potkuri. Volvo Penta 2003 huippukierrokset ovat 3100 kierr/min ja ne kone ottaa tyhjäkäynnillä kevyesti. (En ole uskaltanut kokeilla paljonko enemmän lähtee…)   Kuormitettuna kone on tähän asti ottanut about vajaat 3000 kierrosta, joten potkuri on jotakuinkin oikean kokoinen ja -nousuinen, ehkä hiukan yläkanttiin. Ajamme normaalisti 2600 kierrosta/min, joka kevyessä kelissä vie 9 tonnin painoista Vestervikingiä 6,5 solmun vauhtia. Kovemmissa keleissä, vastatuuleen ajettaessa olen joutunut käyttämään 2900 kierrosta, ettei nopeus putoaisi aivan muutamaan solmuun. Mutta nyt, kun lisää tehoja tarvittiin, ei kone suostunut kiertämään kuin 2700 kierrosta minuutissa. Oliko meille kehittymässä koneongelma? Vai onko niin ( lainaus Georg Otsin laulusta ”muuttuvat päivät” ) että kun tuuli painaa kovaa vastaan ottaen kiinni ketsin kahteen mastoon ja kaikkiin staageihin, vantteihin ja nostimiin, niin kasvava kuorma vaikuttaa myös siihen, mitä moottori pystyy vispilää vedessä vääntämään? Eli kovemmassa kelissä ei niitä kierroksia saavuteta, mitä kevyemmässä kelissä saavutetaan. Asia saisi siis luonnollisen selityksensä.  (Tähän otetaan ilomielin vastaan asiantuntevia kommentteja asiantuntevilta tahoilta).

Välillä aallot olivat tosi jyrkkiä ja vettä lensi kunnolla kannelle (olin purjehdusosuudella käyttänyt aikaa ja energiaa pestäkseni Sassnizin hiekat kannelta..)

Näin jatkettiin, kuitenkin keskimäärin ihan hyvää 4,5 solmun nopeutta vastatuuleen. Pikkuhiljaa alkoi ranta tulla lähemmäksi ja nopeus kasvoi taas kuuteen solmuun ja yli. Välillä satoi, välillä ei.

Stralsundia lähestyttäessä ilta alkoi jo hämärtää. Vielä oli kuitenkin odotettava, että arvoisa siltavahti avaisi mantereen ja Rugenin saaren yhdistävän rautatiesillan klo 21.20. Tätä odottelimme puolisen tuntia sillan edessä, muistellen samanlaisia odottelu-pyörimisiä Olavinlinnan siltojen kohdalla Vestervikingillä viime kesinä. Odottelemassa oli toinen, 40-jalkainen purjevene, joka ajoi viereemme ja josta kerrottiin, että olivat selvittäneet satamamestarilta, missä kohtaa satamassa on vielä tähän aikaan vapaata tilaa, että heitä sopii seurata. Otimme tarjouksen kiitollisina vastaan

Rautatiesilta avautui ja suuntasimme peräkanaa kohti satamaa. Ihmettelimme, kun edellä ajanut vene ei jatkanutkaan huvivenesatamaa kohti, vaan kääntyi kohti tämän Hansakaupungin keskussatamaa. Siihen he kiinnittyivät, Helsingissä paikka vastaisi lähinnä Palacen edustaa. Me sitten perässä kiinnittymään kyljittäin sataman reunakaijaan kadun viereen, kadun, joka sijaitsi pitkälti toista metriä veneen kannen yläpuolella. Naapuriveneestä tulivat ystävällisesti auttamaan kiinnittymisessä.

Rantautumistouhussa moottori taas pääsi sammumaan. Oire on seuraava: kone käy muuten ihan OK, mutta jos on ajanut esim. viimeiset puoli tuntia maksimikierroksilla, on tyhjäkäynti tämän jälkeen epätasaista ( kone vaeltaa..) ja tuppaa joskus sammumaan. Ei suurempaa haittaa, koska käynnistyy välittömästi, mutta kiinnostaisipa kuitenkin tietää, mikä tämänkin aiheuttaa. Suodattimet on äskettäin vaihdettu, että niistä ei ainakaan pitäisi olla kysymys. Itse vähän epäilen ruiskutuspumppua.

Nautimme pikaiset keitot väsymyksestä ilkeyksiä toisillemme heitellen ja kaaduimme bunkkiin.

Inkku:

Tässä elokuisen kesäpäivän vaatetus eteläisellä Itämerellä: pitkät villahousut, lyhyet villahousut, verkkarit, pitkähihainen aluspaita, poolovillapaita, fleecetakki, purjehdushaalari, purjehdustakki jonka hupun alla pipo, paksut purjehdushanskat, samaa sorttia kuin talviset lasketteluhanskat tai moottoripyöräilijän hanskat. Eipä palellut enää! Moottorilla ajaminen sateessa vastatuuleen monta tuntia peräkkäin on yllättävän kylmää hommaa.

Loki 8674,7; kt 758 t 50 min

4.8. Pyöriäisiä näköpiirissä!

Jaska:

Aamulla usvapilviä.  Mietittiin, pidetäänkö Stralsund-päivä vai jatketaanko matkaa. Tuuliennuste oli pohjoisesta, joten suunta oli suosiollinen matkan jatkamiselle, vaikka lepopäiväkin olisi tehnyt hyvää. Päätettiin jatkaa kohti länttä, vaihtoehtoisina kohteina Varnemunde saksassa Rostockin suulla tai Gedser tanskassa Falsterin saaren kärjessä. Ensin kuitenkin pitäisi ajaa koneella 10 mailia ränniä avomerelle.

Tarkkana saikin olla, sillä ränni oli välillä tosi kapea, punaisten ja vihreiden poijujen väli varmaankin tuskin yli 30 metriä. Ja vastaan tulevaa liikennettä, pääasiassa tosin huviveneitä, riitti. Heti väylän ulkopuolella vesi madaltui alle metrin, sitten 0,5 metriin. Eli jos ajat sivuun väylältä , voitkin sitten kahlata pari kilometriä Rugeniin tai mantereelle hakemaan apua. Näkyi laajoja alueita, joilla matala vesi paistoi selvästi syvempää vettä vaaleampana ja joilla vesilintuparvet eivät uiskennelleet, vaan seisoivat pohjassa. Eräänlaista totuttelua tuleviin Hollannin kanava-ajoihin, vaikka kanavien reunat olivatkin täällä hieman vedenpinnan alapuolella.

Avoveden puolelle päästyämme piti vielä ajaa muutama maili suoraan pohjoiseen Hiddensee-saaren rannan suuntaisesti ja sitten voitiinkin jo kääntyä kohti länttä ja nostaa purjeet. Kun tuulen oli luvattu kääntyvän iltapäivällä enemmän kohti itää, päätimme tehdä päätöksen Varnemunden ja Gedserin välillä vasta Dasser Ort –majakan kohdalla, jossa länsi – itä suuntainen Saksan ranta kääntyy kohti lounasta  ja Rostockin kaupunkia.  Matkalla yritimme muistella missä kohtaa rannalla meni aikoinaan Itä- ja Länsi – Saksan raja, huonolla menestyksellä.

Pitkästä aikaa purjehduksen juhlaa! Nyt aurinko paistoi, tuuli oli 45 astetta takaviistosta, kaikki purjeet ylhäällä, Hydrovane ohjaamassa auringontarkasti ja mikä parasta, edellemme ehtineet isommat purjealukset tulossa perä edellä vastaan. Tuulta oli 6-7 m/s ja vauhtimme lähes samoissa solmulukemissa.

Dassert Ortin kohdalla päätimme , että tänään Tanska on houkuttelevampi maa ja jatkoimme samaan suuntaan, jotakuinkin suoraan länteen kohti Gedserin satamaa. Kaksi kolmannesta matkasta ajettuamme tuuli kuoli ja oli pakko siirtyä rautagenoa- kantaan. Olipa kuitenkin päästy taas maistamaan kunnon purjehdusta.

Muutaman kerran jouduttiin väistelemään Travemundesta tulevia ja sinne matkaavia matkustaja- ja rahtialuksia, Ei ongelmia, AIS toimi ja näkyvyys oli hyvä. Liikennekaistat ohitettuamme jatkettiin koneajoa automaatin –tällä kertaa Helmisen, eli Helmsman 2000:n ohjatessa. Meri alkoi olla täysin tyyni. Yhtäkkiä Inkku huudahti: ”Pyöriäinen näkyvissä”. Ryntäsin kajuutasta, jossa olin lukemassa Elisan lähettämää (ja ilmeisesti vastaanottajan maksettavaksi tulevaa) viidettätoista samansisältöistä tekstiviestiä matkapuhelujen uusista hinnoista Euroopassa. Niinpä pyöriäinen jäi minulta näkemättä. Todettiin, että nyt kannattaa pitää silmät auki jatkuvalla tähystyksellä, sillä myös pyöriäisillä voi uteliaina eläiminä olla taipumus seurata venettä.

Eikä aikaakaan kun runsaan  10 metrin päässä veneestä vilahti selvästi metrin verran selkää sekä kolmiomainen evä. Jos se oli lohi, sen täytyi sitten olla valtava. Teimme seuraavien parin kymmenen minuutin aikana puolentusinaa havaintoa, välillä näimme kaksi selkää ja selkäevää rinnakkain. Päätimme, että asiasta on kerrottava virallisille pyöriäistarkkailijoille, olimmehan ilmeisesti tehneet heidän päivän työnsä.

Gedseriin ajettiin taas samanlaista ruopattua ränniä myöten. Samaa ränniä kulkevat myös Rostockin ja Gedserin väliä ajavat autolautat, joita tuskin mahtuu kaksi kohtaamaan kapeimmissa kohdissa. merkityn väylän ulkopuolella vettä on sitten 1-2 metriä, joten pienemmälläkään aluksella ei ole syytä lähteä väylän ulkopuolelle seikkailemaan.

Gedserin satama sijaitsee lauttasatamasta puolisen mailia luoteeseen. Se on ikään kuin lomakylän satama, vaikuttaa samalla tavalla peltoon kaivetulta kuin Parattulan satama Kustavissa. Tilaa oli hyvin, suoritettiin onnistunut rantautumismanööveri ahtaasti aseteltujen laitureiden välissä.

Kun kello alkoi lähennellä puolta yhdeksää päätettiin yrittää vielä toiseen rannan ravintoloista. Siinä toisessa, joka tarjosi kalaruokaa olivat ovet jo kiinni, kun yritimme sisään, mutta toinen, liharuokiin keskittyvä oli näköjään vielä auki. Kyltissä ilmoitettiin, että keittiö sulkee klo 21. Asetuimme taloksi ja suomalaiseen käytäntöön tottuneena – eli että jos ehdit ravintolaan sisälle, niin että vielä ruokaa tarjoillaan, voit odottaa saavasi koko repertuaarin riippumatta siitä missä tahdissa suvaitset aterioida – huokaisimme helpotuksesta: tulisimme siis sittenkin ravituiksi.

Ravintola muistutti lasiakvaariota. Asiakkaita oli meidän lisäksemme yksi pieni pöytäseurue. Tarjoilijaneitonen otti tilaukset – tilasimme samat annokset – jotain lihaa, jonka koostumuksesta emme voineet olla varmoja. Jonkin ajan kuluttua saimme eteemme kunnon sipulipihvit. Tarjous ei mielestämme ihan vastannut sitä, mitä odotimme, mutta pihvi oli kyllä maittava ja riittoisa.  Aterioituamme odotimme 15 minuuttia että jotain tapahtuisi, sitten meni hermo ja kävin kolistelemassa keittiön ovella. Ovelle tuli pikkupoika, joka minut nähtyään kääntyi takaisin keittiön suuntaan huutaen jotain maksavista asiakkaista. Tarjoilijaneitonen tuli ovelle käsiään pyyheliinaan kuivaten ja selitti olevansa yksin paikalla. Kerroin huomanneemme, jos lapsityövoimaa ei oteta lukuun. Ilmoitin, että katsoisimme mielellämme jälkiruokalistaa, mihin tyttö nyökkäsi ja palasi hetken päästä pöytäämme lasku mukanaan. Ilmoitin, että emme nyt kuitenkaan ole vielä lopettaneet ja desserttilistaa haluttaisiin katsoa. Tyttö palasi listojen kanssa todeten niitä jakaessaan että keittiö on nyt kyllä sitten kiinni.

Tiedustelimme, että mitä se vaikutti saatavissa oleviin tarjoomuksiin. Kertoi voivansa tehdä Irish Coffeen ja lettuja ja jäätelöä, jotka myös tilasimme.

Jonkin ajan odottelu jälkeen annokset saapuivat. Irish Coffeesta päästyäni ilmoitin paikalle ilmaantuneelle tytölle ”bill, please, johon tämä ilahtuneena vastasi ”Yes, a bier” keittiötä kohti suunnistaen. Sain hänet pysäytettyä ja vakuuttuneeksi, että nyt ei todellakaan ollut enää oluen vaan laskun aika. Lasku saapui ja oli ihan kohtuullinen kahden hengen kahden ruokalajin ateriasta. Sitten ei taas mitään saapunutkaan. Nousimme laskun ja käteissumman kanssa ja saapastelimme keittiön ovelle. Keskenkasvuinen tuli taas informoimaan kädet saippuassa hääräilevää tarjoilijaamme, että maksua olisi saatavissa. Kiitimme ja poistuimme suupielissä nykien yöpuulle veneelle.

Loki 8729,7, kt. 764 t 20 min

3 vastausta to “2.-4.8.”

  1. Annis Says:

    Kiitoksia nopeasta päivitystahdista, on kiva lueskella näitä juttuja. Hupaisia noi teidän ravintolakommellukset, voin vaan kuvitella ilmeenne tuollakin saksalaisrestaurangissa!

  2. Tony Lammi Says:

    Koneen käyntiongelmasta: avaa pitkän moottorilegin jälkeen täyttöaukon korkki, jos kuuluu imua, eli alipainetta tankissa niin tankin huohotus on tukossa l. ei saa polttoainetta kunnolla. Ilmenee juurikin pitkän täyskaasuputken jälkeen.

    Vedenerottimessa on varmaan kirkas kuppi, katso ettei siellä ole kuplia, voi saada ilmaa jostain välistä. Tämäkin esiintyisi vain täyskaasulla, mutta välittömästi, ei vasta puolen tunnin jälkeen.

  3. Pertti Kotovuori Says:

    Hei Matkaajat

    Minulla on ollut koneen sammumisongelma joka vaikuttaa juuri samanlaiselta. Dieselin paluu putki oli tukossa. Itseasiassa paluuputken hanan oli joku kääntänyt kiinni. Kuka niitä hommia tekee veneessä??

    Nauttikaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: