21-26.7

21.7. Muukalaisia tiskialtaassa

Jaska:

Inkku ryntäsi pesutupaan heti aamiaiselta, saatiin kolme koneellista puhdasta pyykkiä. Joku saksalainen oli tosin tyhjentänyt viimeiset pyykkimme kuivausrummusta kesken kuivauksen ja laittanut omansa tilalle, ilmeisesti hänellä oli suurempi kiire kuin meillä. Saatiin omatkin sittemmin kuivaksi.

Koska tuuliennuste oli vielä epäsuosiollinen, oli suunnitteilla Karlskronassa käynti, mutta taivas meni niin synkäksi, että päätettiin jättää toiseen kertaan. Aspön ICA:ssa käytiin sentään täydentämässä ruokavarastoja. Matkalla kokeiltiin sauvakävelyä – ihan totta, minullekin on nyt hankittu tällaiset –  ja saatiin hitaita katseita osaksemme. Ilmeisesti ei niin maailmanlaajuisesti tunnettu laji, kuin me suomalaiset kuvittelemme.

Veneelle palattuamme, järjestelypuuhissa Inkku avasi tiskialtaan kannen ja havaitsi kaksi muukalaista. Veneessä on pieni suunnitteluvirhe – pentryn tiskialtaan pohja on 3 cm vedenpintaa alempana, mistä johtuen sataman vesi säännöllisesti huuhtelee altaan – ellemme laita pohjahanaa kiinni. Nämä muukalaiset olivat sieviä meduusoja, jotka tulivat vierailulle viemäriputken kautta. Autoimme vieraat muovikipossa porstuan suuntaan.

Illansuussa pääsimme klubirakennuksen saunaan. Järjestely oli aika erikoinen. Rakennuksessa on yksi sauna, johon johtaa kaksi ovea, toinen naisten ja toinen miesten puku- ja suihkuhuoneeseen. Suihkuhuoneet ovat siis koko ajan rannan kaikkien veneilijöiden käytössä. Sauna on kyllä mahdollista varata ns. perhesaunaksi, kuten teimme. Tämä hoidetaan siten, että kumpaankin saunan oveen ripustetaan upptagen-kyltit. Sitten herra ja rouva saunanvaranneet siirtyvät kumpikin omasta suihkuhuoneestaan nauttimaan saunasta, ilmoittaen samalla muille omilla puolillaan  pesulla oleville, että förlåt vaan, saunon nyt tuolla puolisoni kanssa, enkä oikein mielelläni ota seuraan muita saunojia….

Kiukaassa vastukset loistivat reunoilla paljaina, keskellä oli puolen tusinaa nyrkinkokoista murikkaa luomassa saunaoloa. Mutta hiki saatiin pintaan, mikä oli tärkeintä. Suihkupuolella oli samaa sukupuolta oleville yhteinen kahden suihkun kaappi, arvatenkin edistämään kansojen välistä vuorovaikutusta purjehdusasioissa. Suihkuhuoneen toiletin tuuletusikkuna aukesi suoraan metrin korkeudelle talon seinustaterassille sijoitettujen grillauspaikan ruokailupöytien yläpuolelle, mikä taisi olla yllätys myös pöydässä iltapalaa aterioivalle ruotsalaispariskunnalle, havainnoin ikkunan avattuani.

Illalla Tapio – ei siis Tapani, kuten aikaisemmin kirjoitin – ja Liisa Palmu kutsuivat vastavierailulle Jeanneau – veneelleen. Vietimme hauskan illan purjehdus- ja muita kokemuksia jutustellen ja vertaillen myös kahden eri aikakauden venesuunnittelunäkemyksiä. Nukkumaan mentiin aikaisin, koska tuulet aamulla näyttivät olevan oikeasta suunnasta.

22.7. Erikoinen liikennemerkkisuojus

Jaska:

Ylös vähän ennen kuutta, aamupuurot tulelle. Alli – eli Tapsan ja Liisan vene olikin jo liikkeellä. Itse pääsimme liikkeelle puoli kahdeksalta. Sataman ulkopuolella näky oli aika mainio: niin Aspössä kuin Karlskronan satamassa keliä pitäneet veneet olivat kaikki päättäneet lähteä kuin yhteisestä sopimuksesta liikkeelle. Veneitä oli jonossa kuin pienen talon porsaita, useimmat, kuten mekin, suunnistamassa lounaaseen kohti Simrishamnia, jotkut suuntaamassa odotettavissa olevaan vastatuuleen kohti Bornholmia.

Ensimmäiset kaksi tuntia ajettiin koneella, sitten tuuli virisi ja nostettiin kaikki purjeet. Hydrovane lupautui taas ohjaamaan. Matkaa jäljellä reilut 40 mailia. Aurinkokin paistoi, keitettiin kahvit  ja Ruotsin rantaviiva katosi horisonttiin. Välillä taivas musteni ja vaihdettiin sadevaatteisiin, mikä yleensä on paras konsti estää sateen alkaminen. Niin nytkin ja hetken päästä heitettiin sadevaatteet takaisin kajuuttaan.

Simrishamnia lähestyttäessä tuuli voimistui ja alkoi kääntyä vastaisemmaksi, reivattiin genoa.  Sitten tuuli kääntyi ennusteen mukaisesti aivan vastaiseksi, voimistuen liki 10 metriin sekunnissa. Purjeet alas ja kone käyntiin. Matkaa Simrishamniin oli 6 mailia. Perille ehdittiin tunnin koneajon jälkeen juuri ennen sadetta ja mentiin suoraan kylkikiinnitykseen kolmanneksi veneeksi saksalaisen Bavarian kylkeen. Sataman aisapaikat olivatkin jo loppuunmyydyt ja kaikki sisään tulevat veneet sijoittuivat kylkikiinnitykseen, parhaimmillaan 5 venettä rinnakkain. Meidän kohdallamme sisimpänä oleva hollantilaisvene ilmoitti sitten lähtevänsä kello 7 aamulla. Sanoin, että tulemme olemaan valmiit.

Nälkä oli valtava, joten ravintolaan. Sataman reunalta löytyi Röket -niminen sellainen, jossa tilasimme kala-annokset. Taaskaan ei tarvinnut pettyä ruotsalaiseen ruokaosaamiseen. Inkun turska oli taivaallisen hyvin maustettua, meikäläisen sillipihvit, jotka olin tilannut voidakseni tehdä vertailuja silli- ja silakkapihvien välillä, myös erinomaisesti valmistetut. Mutta kyllä tässä ottelussa kuitenkin Suomenlahden silakka selvisi voittajana. Sillipihvien maku oli kovin laimea, mikä ei johtunut valmistustavasta vaan raaka-aineesta. Ilmeisesti silli on sittenkin parhaimmillaan sillipurkista kalastettuna. Jälkiruokana Creme Brulee suli suussa.

Tehtiin lyhyt kaupunkikävely, jonka aikana ehdittiin jo ihastua kaupunkiin, jota monet siellä käyneet purjehdusystävämme olivat meille kehuneet. Aivan upeita yksikerroksisia taloja, useimmat varmaankin viime vuosisadan alkupuolella rakennettuja, ja hyvin kunnossa pidettyjä.

Ja se värimaailma!  Sitä kirkkaiden värien kirjoa eivät suomalaiset julkisivulautakunnat olisi ikinä  hyväksyneet. Emmekä ole missään aiemmin nähneet liikennemerkkitolpan saaneen suojakseen virkattua 2-metristä villasukkaa.

23.7. Lapsuusmuistoja terassilla

Jaska:

Aamulla olimme lupaustemme mukaisesti varhain hereillä. Hyvä olikin, sillä hollantilaisvene olikin lähtöpuuhissa jo puoli seitsemältä. Otettiin köydet irti ja siirryttiin aamu-usvassa tutkimaan, josko aisapaikkoja olisi jo vapautunut. Havaittiin Allin väen olevan jo hereillä ja ilmeisesti lähtöpuuhissa. Pari venettä heistä rantaan päin ruotsalaisvene lähti ja suuntasimme täyttämään syntyneen aukon. Tapio ja Liisa ystävällisesti avustivat rantautumisessa juuri ja juuri Vestervikingin mentävään puomiväliin. Vasta rantauduttuamme havaitsimme kyltin, jossa kerrottiin paikassa olevan vettä 1,6 metriä. Kun kaiku näytti kuitenkin 20 cm kölin alla (ei tosin aivan veneen syvimmässä kohdassa perällä), uskoimme, että voisimme jäädä tähän vaikka Vestervikingin syväys onkin 1,75 m. Yritimme vielä kokeeksi saada veneen keula-perä suuntaiseen heiluriliikkeeseen laiturilta painelemalla nähdäksemme riittääkö vesi. Ei kolissut, joten vetäydyimme takaisin keskeytyneille aamu-unille.

Alli suuntasi kohti Ystadia, jossa kuulemma on meilläkin suositun Vallander -televisiosarjan maailmaa esittelevä museo. Kaikella voi siis tehdä rahaa…

Tuloiltana havaitsimme, että sataman läheisyydessä on ”Skeppshandel”.  Nämä pitää tietenkin aina koluta läpi, aina voi löytyä jotakin, mitä ei ole tiennytkään tarvitsevansa… Pyörät kasaan ja menoksi.  Liike löytyi kalasatamasta, kalasavustamon herkullisten tuoksujen takaa. Inkku löysi kaipaamansa kevyen purjehdustakin, minä venemagneetin, jolla voi nostaa aina 65 kg:n edestä jonkkaan pudonneita työkaluja yms. (Ei ihan venekompassin viereen sijoitettava tavara). Lisäksi löysimme kummallekin nilkkoihin ulottuvat perinteiset sadetakit sadepäivän kaupunkikävelyä varten. Huipuksi löysin itselleni aidon kalastajan sydvestin. Eikä maksanut paljon, kiitos heikon kruunun ja Bornholm-purjehdusviikon kunniaksi myönnetyn 25 % alennuksen kaikista ostoksista.

Ilmeisesti purjehdusviikon takia kaupungissa oli todellinen markkinahumu päällä. Kävelykadut ja niiden varrella olevat ravintolaterassit täynnä väkeä, erilaisia myyntikojuja vieri vieressä, torilla sirkuslaitteita. Vain Oskarshamnin tenorinalut puuttuivat..

Etsittiin pankki ja vaihdettiin hiukan Tanskan kruunuja Bornholmia varten. (Olimme molemmat aiemmin käsityksessä, että Tanska on euro-maa. Eipäs olekaan, onneksi huomattiin ajoissa.) Sparbankenista ei Nordean-kortilla voinut nostaa kassalta käteistä, olisi pitänyt nostaa ensin automaatista ruotsin kruunuja ja sitten vaihtaa nämä Tanskan kruunuiksi. Automaattiin ja sen jälkeen taas kassalle oli hillitön jono, joten vaihdettiin vain käsillä olevat käteiset ja päätettiin, että näillä mennään.

Olikin jo lounasaika. Italialaisen ravintolan terassi vaikutti houkuttelevalta, joten sinne. Lounaslista olikin sitten kuitenkin perus-skånelainen. Inkku tilasi kreikkalaiset lihapullat ja minä jotakin, jonka luulin munakkaaksi pekonilla vahvistettuna. Suosituksen valinnalle otin viereisestä pöydästä, jossa muhkeilla mursuviiksillä varustettu isäntä ja hänen 120-kiloinen tyttöystävänsä ahtoivat samanlaista annosta hyvällä halulla sisäänsä.

Annosten saavuttua iskin haarukan munakkaaseen, jonka päällä majaili kaksi herkullisen rapeaksi paistettua paksua pekoniviipaletta. Tuttu maku lapsuudesta tulvahti mieleen. Eihän tämä mitään munakasta ollut vaan LÄSKIPANNUKAKKUA! Ruokaa, jota herkullisempaa lapsuudestani tuskin muistan, ja jonka tarjonta jostakin syystä tyssäsi jo 70-ja 80-lukujen vaihteessa. Poistuimme kylläisinä ravintolasta, minä yllä olevasta syystä lähes liikutetussa tilassa.

Satamassa oli jotakin erikoista tekeillä, suurta telttaa kalustettiin pöydillä ja tuoleilla ja nurmikolle oli rakennettu tanssilava. Taas oli siis musiikillinen iltapuhde odotettavissa.

Mentiin veneille hyvin ansaitulle päiväunille.

Iltapäivällä tehtiin vähän laajempi kaupunkikierros pyörillä. Inkulta meinasi akku kamerasta loppua. Veneelle tultua täytettiin vesitankit.

Illalla selvisi että satamassa vietettiin Bornholm Rundt -purjehdusviikon päättäjäisjuhlaa, siksi ravintolateltta ja tanssilava. Orkesteri aloitti soiton kahdeksan jälkeen, rentoa jazzin svingiä, mikäs tuota oli kuunnellessa. Lopettivat jo kymmenen maissa jolloin alkoi rankkasade ja myös veneessä vetäydyttiin yöpuulle – tai niinhän me luulimme.

Tömps-tömps. Tömps-tömps. Juuri alkaneen unen läpi toivoin, että ääni johtui vain siitä, että veneemme hipaisi aisapaikan aisaa jonkun sisään tulleen veneen aallossa. Tömp-tömps. Ei voi olla totta, vene ottaa kiinni pohjaan! Niinpä. Laiturilla venettä heiluttaessamme veneestä oli puuttunut noin 150 kg elopainoa plus 150 kg vettä tankeista. Kyllähän tuo määrä sen verran venettä painaa alaspäin, että pienikin aallokko saa aikaan pohjakosketuksen. Johtopäätös oli selvä: jos vesi yön aikana yhtään laskisi, olisimme kunnolla pohjassa kiinni. Pois oli päästävä niin kauan kun se olisi mahdollista.

Sadevarusteet sadatellen päälle ja sysimustaan yöhön. Kone käyntiin, kulkuvalot päälle ja köydet irti. Onneksi oli täysin tyyntä, veneen kääntely kapeassa laiturivälissä yöpimeällä oli muutenkin jo tarpeeksi vaikeata. Kun tarkoituksemme oli joka tapauksessa herätä kuudelta ja suoriutua matkaan kohti Bornholmia mahdollisimman pian sen jälkeen, päätimme viedä veneen sataman polttoainekioskin ponttoonilaituriin, jossa ainakin olisi vettä tarpeeksi. Polttoainemyynti aloitettaisiin varttia yli seitsemän, jolloin meidän pitäisi suunnitelmiemme mukaan olla jo sataman ulkopuolella merellä, emmekä olisi elävänä myynninesteenä laiturissa.

Näin teimme ja hetken päästä olimme takaisin lämpimissä vuoteissa, vene turvallisesti ponttoonilaiturin kylkeen kiinnitettynä.

24.7. Laivapujottelua Bornholmiin

Jaska:

Ylös puoli kuudelta, aamupuuro ja purjehduksen varustelua. Varttia vaille seitsemän polttoaineaseman hoitaja saapasteli paikalle ja aloitti polttoainemyynnin, puoli tuntia ilmoitettu aiemmin. Onneksi olimme jo valmiit. Päätettiin hyödyntää sijaintimme ja ostettiin itsekin 25 litraa dieseliä, mikä vastasi täsmälleen sitä, minkä olin polttoaineenkulutukseksi laskeskellut edellisen tankkauksen jälkeen.

Pelastusliivit päälle ja liikenteeseen! Muutama muukin vene oli jo tähän aikaan suunnistamassa merelle. Purjeet ylös sataman ulkopuolella, tuuli toistaiseksi aika heikkoa 2-3 m/s laitamyötäistä.

Hydrovanen kanssa on vielä jonkin verran opiskeltavaa tilanteessa, jossa tuuli on heikkoa kyljen takaa ja mesaani on ylhäällä. Vene haki oikeaa kurssia aika lailla kiemurrellen. Oli tosin lukenutkin, että tietyissä olosuhteissa mesaanipurje voisi haitata tuuliperäsimen toimintaa. Tuuli nousi, ja tuuliperäsin alkoi ohjata tarkemmin, mutta suuntaa se joutui vieläkin hakemaan mielestämme liiaksi.. Kun tuuli vielä voimistui, otin mesaanin alas ja tein tuuliperäsimeen pari säätöä. Nyt se alkoi ohjata niin kuin pitää. Täytyy vielä tutkia säätöjä, jospa löytyisi mesaani-takatuuli-yhdistelmällekin sopiva säätö.

Päivä kirkastui ja tuuli yltyi. Vauhtia liki 7 solmua. Piip sanoi AIS. Eli aluksia törmäyskurssilla. Olimme saapuneet Bornholmin ja Ruotsin rannikon välillä länsi-itä suunnassa kulkevalle laivojen liikennekaistalle ja olimme ylittämässä sitä pohjois-eteläsuunnassa. AIS: sta näki, kuinka hurjan tiuhaan liikennöityjä ko. laivojen liikennekaistat ovat. Rahtialus lähestyi 9 solmun vauhtia törmäyskurssilla kanssamme – ja paljon muita rahtialuksia oli lähestymässä. Tässäpä siis esimakua Englannin kanaalin liikenteestä. Laitoin myös tutkan päälle, jotta voisin paremmin seurata aluksen lähestymistä. Tuulta oli nyt päälle 8 m/s, purjeina genoa hiukan reivattuna ja isopurje; vauhtia päälle 7 solmua. Arvelin ensin, että ehtisimme laivan keulan edestä, mutta kun se oli reilun mailin päässä katsoimme parhaaksi pysähtyä odottelemaan.

Siirtyminen käsiohjaukselle, genoa sisään, keula lähes tuuleen ja isopurje lepattamaan. Konekin pantiin varmuuden vuoksi käyntiin, toistaiseksi vapaalle. Odottelimme, kunnes laiva oli ohittanut ajamamme linjan, avasimme genoan, kiristimme ison ja jatkoimme matkaa. Viiden minuutin päästä seuraava hälytys. Suomalainen rahti/matkustaja-alus lähestyy päälle 20 solmun nopeudella. Ei muuta kuin takaisin lähtöruutuun: genoa sisään, isopurje lepattamaan ja odottelemaan ohitusta keulamme editse.

Nopeasti alus saavuttikin meidät ja ohitti parin sadan metrin etäisyydeltä. Vilkutettiin tervehdykseksi suomalaisalukselle nimeltään Finnjotain. Jokohan nyt uskaltaisi nostaa purjeet? Näin tehtiin ja jatkettiin kohti Allingea, jonka edustalle saavuttiin hiukan yhdentoista jälkeen, reilun kolmen tunnin hienon purjehduksen jälkeen.

Sataman ulommassa altaassa vapautui juuri paikka altaan seinämän vieressä, jonka välittömästi saksalaisveneen (Bavaria, kuinkas muuten) poistuttua valtasimme. Ystävällinen ruotsalaisherra  avusti kiinnittymisessä. Kello 12 olimme turvallisesti satamassa purjehduksen jälkeen, outo tunne. Täällä joutuisimme nyt pitämään tuulta seuraavien parin päivän ajan, kunnes alkuviikosta pitäisi koittaa paremmat kelit Kielin suuntaan siirtymistä ajatellen,

Koska oli paras lounasaika, suuntasimme rantakadun pizzeriaan saatuamme veneen ”shipshape”.

Ensimmäinen havainto juutinmaalta oli banaanikärpästen ja leppäkerttujen runsaus. Niitä riitti paitsi iholle, myös pizzan ja oluen mausteeksi. Ilmeisesti tästä riippumatta rantaravintolan pizzat olivat erittäin maukkaita, suositellaan.

Kaivettiin pyörät esiin ja lähdettiin tutustumaan paikkaan. Pari sataa metriä rantapolkua ajettuamme alkoi kuulua iloinen jazzin jytke. Polku kulki talon ohi, jonka pihalla paikallinen orkesteri pani parastaan. Pysähdyimme toviksi nauttimaan menosta.

Jatkettiin nenän suuntaan ja havaittiin muistomerkkiä osoittava kyltti. Muistomerkki  – muinaisaikaiset kalliokuvat –  oli puolen kilometrin päässä. Piirrokset, joista useimmat esittivät viikinkilaivan tyyppistä alusta oli ajoitettu aikaan 900 eKr. Näitä on paikkaa esittelevän taulun mukaan paljonkin eri puolilla Bornholmia, mutta tässä nimenomaisessa paikassa eniten.

Jatkettiin polkua kohti saaren kärkeä. Kun pyöräillessä vaihdoimme kommentteja upeista maisemista, kuului pensasaidan takaa: ”Puhutaanko täällä suomea?” Polulle ilmestyi meidän ikäisemme neitokainen, joka riemastuneena sattumasta vaati meitä tulemaan kahvikupposelle.

Mikäpä siinä, mentiin.  Kahvin, herkullisen marjapiiraan ja mielenkiintoisen kasvispiiraan (tarvitsin myöhemmin illalla ruoansulatuskapselin) äärellä rouva kertoi olevansa Irja Salmela, parikymmentä vuotta sitten Outokummusta Tanskaan Kuninkaalliseen taideakatemiaan opiskelemaan tullut taiteilija, joka on viimeiset viisi vuotta asunut talossaan Allingen lähistöllä.

Esitteli upeita taulujaan ja kertoi niiden taustoista. Aikamoista tajunnanvirtaa!  Inspiraationsa hän kertoi saavansa katsellessaan aamuisin olohuoneen ikkunasta alhaalla eteen levittäytyvää 180 asteen merinäköalaa ja auringon nousua merestä. Hän oli äskettäin pitänyt ensimmäisen taidenäyttelynsä Allingessa ja tullut näin lopultakin tutuksi ympäristölleen.

Palasimme veneelle samaa reittiä ja pääsimme vielä kuulemaan jazzyhtyeen viimeiseksi kappaleeksi esittämän ”When the saints go marching in”.

Illalliseksi valmistin jälleen veneessämme suositun ”piikkimadon”; tällä kertaa olkapään korkeudelle laiturille, eli kadun varteen nostamallani kaasugrillillä. Toinen suomalaisista propaanikaasupulloista oli jo mennyt tyhjäksi, oli aika kokeilla onnistuisinko virittämään Bjerkereiltä ostamamme Camping Gaz-pullon grilliimme. Onnistuihan se ja hyvin toimi!

Nautimme maukkaan illallisen ja kellistyimme levolle vatsat hyristen.

25.7  Jaakonpäivän cappucinot

Aamulla nukuttiin tosi myöhään. Varttia yli kymmenen alkoi kuulua kannelta kolinaa, työnsin pääni ulos kajuutasta ja  tanskalainen herrasmies kylkeen kiinnittyneestä Bavariasta (!) kysyi hämmästyneenä: ”Were you sleeping?” Mutisin, että oli aikakin herätä ja ryhdyin auttamaan kiinnittymispuuhissa.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kauppaan ja kauppamatkalla yllätti rankkasade. Pelastauduttiin läheiseen kioskiin ilmaislukemaan lehtiä sateen ajaksi.

Tanskassa, kuten Ruotsissakin ihmettelimme vihannesten hinnoittelua kaupoissa. En tarkoita hintaa, vaan sitä kuinka ostamiesi kuuden omenan hinta määrätään. Suomessahan on kaikkialla itsepalvelu-punnitus-hinnoittelusysteemi. Täällä päin maailmaa ei, vaan kassan liukuhihnassa on sisäänrakennettu vaaka joka punnitsee ostokset. Kassahenkilö sitten katsoo kierrelehtiöstä yksikköhinnan ja syöttää sen kätösillään kassakoneeseen. Monimutkaista ja hidasta, emmekä itsepalveluun tottuneina oikein osanneet arvostaakaan tällaista palveluaspektia.

Kaupassakäynnin jälkeen lähdettiin bussimatkalle Rönneen, Bornholmin suurimpaan kaupunkiin. Matkalla ihasteltiin toinen toistaan kauniimpia rakennuksia, joista monet näyttivät samanlaisilta mihin olimme aikanaan Hollannissa tottuneet. Lähes jokaisen talon oven yläpuolella oli talon nimen kertova kyltti, joka ei siis ollut sama kuin asukkaan sukunimi. Hauska järjestelmä.

Ronnessä kävimme tutustumassa satamaan, joka oli kuin mikä tahansa kauppasatama; vierasvenesatama on jonkun matkaa keskustasta pohjoiseen. Ei mikään kovin iso kaupunki, mutta viihtyisä. Sitä paitsi paikallisen suurtorin varrella sijaitsevassa kahvilassa nautitut Jaakon päivän (kiitokset vaan kaikille muistamisista) tuplacappucinot kera omenaleivosten ja kermavaahdon olivat kerrassaan taidolla tehdyt ja herkulliset.

Allingessa käytiin vielä illalla syömässä smörrebrödit, kuinkas muuten, ja tavattiin sveitsiläispariskunta, jotka olivat purjehtineet Välimereltä tänne ja menossa pohjoisen suuntaan  27-jalkaisella veneellään. Heiltä saimme taas paljon hyviä vinkkejä matkamme varrelle.

26.7. Havainto pyöriäishavainnoista

Jaska:

Yöllä tuuli nousi, ja vaikka se ei puhaltanutkaan suoraan satamaan, se sai kyljikkäin kiinnitetyt veneet pieneen liikkeeseen. Tarkoittaa, että lepuuttajien nitinälta ei kovin hyvin nukuttu.

Olimme päättäneet viettää päivän Christiansössä, jonne Allingen satamasta pääsee mukavasti Express-pikalaivalla, samantyyppisellä jotka sukkuloivat Helsingin ja Tallinnan väliä. Aamiaisen jälkeen lähdettiin. Kapteeni pyöritteli aluksen taitavasti ulos ahtaasta satamasta väylälle ja sitten meno alkoi. Laitos kiihtyi kuin urheiluauto liki 35 solmun nopeuteen. Vaikka aallokko oli jo aika isoa, ei se myötätuuleen ajettaessa menoa haitannut. Matka kesti 40 minuuttia ja satama Christiansössä vielä ahtaampi kuin Allingessa. Hyvin täälläkin manööverit sujuivat.

Christiansötä ovat jotkut nimittäneet aika osuvasti tanskalaisten Suomenlinnaksi. Se on aikanaan ollut linnoitussaari, joka antoi mahdollisuuden tarkkailla arkkivihollisen Ruotsin laivaston liikkeitä tukikohdastaan Karlskronasta. Nykyisin saari – tai saaret, sillä kokonaisuus muodostuu kahdesta kävely-riippusillan yhdistämästä saaresta, joiden välisessä salmessa sijaitsevat sekä liikennesatama että vierasvenesatama, jossa nytkin oli parisenkymmentä purjevenettä. Salmi on pohjois-eteläsuuntaan auki, eikä siis näistä suunnista tulevilla tuulilla kovinkaan suojaisa. Nyt länsituulella veneet olivat satamassa kuin herran kukkarossa.

Saarella asuu vakituisesti vanhoissa korkeiden kiviaitojen ympäröimissä rakennuksissa n. 90 hengen yhteisö, joilla on kaikki nykyajan mukavuudet käytössään. Saarella toimii mm. oma koulu. Kiertelimme ja tunsimme historian lehtien havisevan. Hieno paikka, mutta olisin kyllä hiukan varovainen omalla veneellä tänne tulon kanssa ainakin, jos ennusteessa on yhtään vihjettä tulossa olevista kovemmista pohjois- tai etelätuulista. Katselimme kun noin 35-jalkainen saksalaisvene lähestyi satamaa etelästä nyt jo arviolta 14 m/s puhaltavassa tuulessa. Satamaan ajetaan kapeasta portista, jonka molemmilla puolilla karikot vaanivat. Lännestä tulevat aallot murtuivat kuohuksi sataman suulla. Jos sisäänajossa yhtään epäonnistuu, toista mahdollisuutta ei sitten tulekaan. Hyvin tämäkin vene satamaan pääsi, helpotuksen huokaus oli kuultavissa sekä veneestä että rannalta operaatiota seuranneiden joukosta.

Tutkimme saarta kolmisen tuntia, sitten oli aika palata taas Allingeen. Käytiin vielä ennen lähtöä ostamassa purkki perinteisesti valmistettua paikallista silliä, jonka väitettiin säilyvän syömäkelpoisena pitkälle ensi vuoden puolelle, oli purkki avattu tai ei. Tuskin tulemme kokeilemaan avatulla purkilla mainoksensa pitävyyttä.

Paluumatka olikin sitten aluksi aikamoista höykytystä korkeassa aallokossa. Mehän tietenkin halusimme kokea tämän aurinkokannelta, jossa tukastaan sai pitää kiinni. Nyt ei kapteenikaan tohtinut enää ajaa täydellä vauhdilla. Lähempänä Allingea päästiin sitten Bornholmin suojaan ja ajettiin täysillä kaasuilla (vaikutti muuten kaasuturbiinilaitteelta) loppumatka.

Myöhäinen lounas nautittiin avotilassa. Lounasta päätellessämme tuli suomalainen aviopari juttelemaan, olivat veneellään Simrishamnissa ja tulleet lautalla käymään Bornholmissa. He olivat matkalla kotiinpäin ajettuaan läpi Götan kanavan ja purjehdittuaan sitten 27-jalkaisella veneellään Norjan itä- ja Ruotsin länsirannikolla. Olivat nähneet neljän päivän aikana kolme kertaa pyöriäisiä, josta olivat asianmukaisesti raportoineet EU:n pyöriäistarkkailijoille. Tuollainen määrä perättäisiä havaintoja on kuulemma tosi harvinaista. Täytyypä huolehtia tiukasta tähystyksestä tulevien päivien aikana!

Huomisen tuuliennust antaa mahdollisuuden yrittää Sassnizin satamaan Rugenin saarelle. Lähdemme aikaisin = klo 7 aamulla.

Loki 8546,0 mpk; kt 743 t 30 min.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: