7.-8.7.

7.9.    Sadepäivä

Jaska:

Aamupäivällä tihkusadetta. Inkku ja pojat kaupassa, minä aikana minä kirjoittelin edellisten päivien blogiterveiset. Kun ajateltu lähdön hetki kohti Öjan saarta, jolla sijaitsee hieno Landsortin majakka, koitti, taivas synkkeni. Ukkosvaroituksia oli kuultu, joten päätettiin lykätä lähtöä ja käydä sen sijaan syömässä myöhäinen lähtölounas sataman krouvissa. Johtopäätös ja ajoitus olivat oikeat, sillä lounaamme aikana alkoikin kunnon sade. Vietimme sadeaikaa satamatoimistossa meren aaltojen sijasta nettiaalloilla surffaten.

Sade loppui vasta neljän maissa ja päästiin matkaan. Vastaista tuulta, koneajoa. Matkalla nähtiin hienosti dzonkkipurjeella purjehtiva ruotsalaisvene. Tukematon masto tekee kryssimisen helpoksi: purje vain kierähtää maston toiselle puolelle. Yllättävän hyvin näytti vehje kaiken lisäksi nousevan tuuleen.

Öjan satama oli täynnä kuin se kuuluisa pyssy, varmastikin myös siksi, että torstaiksi, eli ylihuomiseksi oli ennustettu todella kovaa keliä, tuulta puuskissa aina 21 m/s saakka, ja purjehtijat etsivät suojaa satamista. Mahduttiin kuitenkin hiukan hankalan rantautumis-manooverin jälkeen sekaan.  Rantaan päästiin vain naapuriveneen kautta, mikä hillitsi haluja laajempiin saaren tutkimisretkiin. Inkku ja pojat kävivät kuitenkin illansuussa  pienellä saarikävelyllä.

8.9. Leväpuurossa

Jaska:

Aamuyöhön asti nukuttiin rauhallisesti, sitten alkoi lähestyvän myrskyn esimaininki keinuttaa veneitä satamassa niin ettei nukkumisesta enää oikein tullut mitään. Kellon lähestyessä kuutta teimme Inkun kanssa päätöksen lähteä saman tien eteenpäin, häiritsemättä niitä naapureita, jotka mahdollisesti vielä onnistuivat nukkumaan keikutuksesta huolimatta. Tuulta oli tuskin nimeksi, joten lähtö ahtaasta satamasta ensin edes moottoria käynnistämättä kävi helposti.

Taivas oli pilvetön ja aamutunnelmakin olisi ollut oikein hieno, ellei meren pinne ilmestynyt leväpuuro olisi toiminut ilonpilaajana. Aamutuuli virisi ja päätettiin nostaa purjeet. Hetken aikaa päästiin paria solmua, sitten tuuli kuoli, samoin vauhti. Inkku teki kajuutassa aamupalaa, pojat vielä nukkuivat ja minä päätin ajaa koneella laskematta purjeita. Ilma oli nimittäin sen oloinen, että tuulta oli kyllä aika pian odotettavissa. Musta kolmio saalingin alle ja menoksi. Vaihdettiin ajovuoroa Inkun kanssa eikä aikaakaan kun tuuli jo alkoi nousta. Vauhti kasvoi peräti kolmeen solmuun.

Tässä vaiheessa Mikko ilmestyi kannelle uimahousuissa ja ilmoitti kokeilevansa veneen perässä uimista, turvavaljaissa tietty. (Leväpuurot olivat jo jääneet taakse)Kun tuuli oli nyt nousemaan päin, en ollut oikein innostunut asiasta, mutta pitihän tuota saada kokeilla. Mikko kiipesi tuuliperäsintelineen päältä varovasti veteen, minä päästin vinssiltä turvavaljaisiin kiinnitettyä köyttä ja Inkku yritti välttää vahinkojiippiä – tuuli oli melkein takaa. Nopeutta oli nyt päälle neljä solmua. Hyvinhän Mikko veneen vauhdissa pysyi, mutta se oli kyllä turvavaljasjärjestelyn ansiota. Kertoi vedestä noustuaan yrittäneensä kroolata kaikin voimin vauhdissa pysyäkseen, onnistumatta. Eipä siis kannata näissäkään nopeuksissa putoilla veneestä.

Mutkaisella reitillä kohti Oxelkösundia saatiin kokeilla purjehdusta kaikilla tuulikulmilla, mikä oli ihan kiinnostavaa. Eräässä kapeikossa tuli suomalainen vene kovaa vauhtia vastaan ja ohittaessamme kuului iloinen tervehdys. Lumiahot, Jukka ja Marjatta, siinä palailivat Triton-veneellä eteläiseltä Itämereltä. Hetken päästä puhelin pärähti ja vaihdoimme hiukan pitempiä tervehdyksiä.

Oxlösundiin saavuttiin hienon, vajaan 30 mpk purjehduksen ( vain pieni osa matkasta ”konepurjehdusta”) kahden aikoihin iltapäivällä. Sää oli koko ajan mitä parhain, pilvetön taivas, mutta jokin ilmassa jo enteili tulevaa myrskyä. Hyvä, että olimme kerrankin ajoissa ennen varsinaista satamaantulo-ruuhkaa. Etsittiin suojaisaa paikkaa sisemmältä satamasta, ja juututtiin pohjamutaan – siitä huolimatta, että kaikuluotain oli jo pitkään huutanut hälytysääntään. Oudon itsepäinen kapteeni! Koneella vedättämällä vene ei ensin irronnut, mutta kun koko miehistö kerääntyi peräkannelle, keula nousi sen verran että irti päästiin.

Oxelösundissa oli varmaankin ollut asialla sama poijumestari, jonka tekeleisiin olimme tutustuneet aiemmin Korpoströmissä Poijut olivat aivan sikin sokin, liian lähellä laitureita sitäpaiutsi. Kiertelyn ja kiemurtelun jälkeen pääsimme lopulta kiinnittymään laiturin uloimpaan päähän, hollantilaisen eläkeläispariskunnan veneen viereen. Mikko tietysti aloitti heti hollannin kielen jatko-opinnot.

Sataman erikoisuutena on keskiviikkoisin elävän musiikin tanssit rannan tanssilavalla. Reipasta ruotsalaista humppaa, tanssijoiden keski-ikä +60v. Kävimme mekin Inkun kanssa pyörähtämässä, poikien kauhistukseksi. Ilta ateria sataman rantaravintolassa. Käypästä, ei gurmeeta. Iltalukemiseksi sain lainata viereemme , meidän ja hollantilaisveneen väliin Sirenalla tulleelta suomalaisveneeltä alueen luonnonsatamakirjan – juuri sellaisen, jonka olimme ilmeisesti jättäneet Munkkivuoreen. Merkitsin kartalle potentiaalisia rantautumiskohteita tulevan reitin varrella

Loki 8223,3 mpk, kt 715 t 5 min

Yksi vastaus to “7.-8.7.”

  1. eeva ja markku Says:

    Moi Hauiksesta. Matkanne näyttää edistyvän mukavasti vaihtelevissa keleissä. Tapasimme toissapäivänä Nauvossa my-purjehtija Tor-Erik Anderssonin, jonka paatti tällä hetkellä Trinidadissa. Suunnitteli alunperin tulevansa Eurooppaan, mutta onkin päättänyt thaimaalaisen avovaimonsa kanssa jatkaa syyskuussa kolmatta kierrostaan eli Panaman kanavaan jne. Kaikki alkoi siitä, kun oli palamaassa toistakymmentä vuotta sitten Välimereltä Suomeen, mutta päättikin Gibaltarin jälkeen kääntyä vasempaan. Näin tuli Nauvon Haverön kalastaja/maanviljelistä entinen sellainen. Mitä nyt kesäisin käy tsekkaamassa paikat ja tapaamssa tutut. Me tutustuimme heihin kolme vuotta sitten Mosambikissa, kun johdin Maputosta pelastusoperaatiota heidän jouduttua merihätään menetettyään mastonsa, moottorinsa pragattua ja koralliriuttojen vaaniessa lähimaastossa 30n myrskyssä. No, kaikki päättyi hyvin. Paatti kunnostettiin ja päästiin kanssaan skiglaamaan Etelä-Afrikan puolella. Vähän pitkä juttu, mutta kertoo kuinka hyvin voi käydä, kun kääntyy oikeaan suuntaan, vaikka kääntyykin vasempaan.
    Hyvää matkaa toivottelevat E&M

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: