24.6 – 1.7.

24.6.    Tietotekniikka rules!

Jaska:

Aamupäivä ja iso osa iltapäivää kuluivat Hangon sataman kahvilassa w-lanin äärellä. Kirjoittelin edellisen jakson tapahtumat ja harjoittelin blogin käyttöä. Kiva nähdä ne monet tervehdykset ja hyvän matkan toivotukset! Vestervikingin taustakin täydentyi taas yhdellä palasella Pertti Michelsonin kommentista. Nautittiin thai-torilounas ja lähdettiin matkaan klo 18 kohti Kari Väisäsen Eskilskäriä. Täysin tyyntä, ei puhettakaan purjehtimisesta. Inkku ohjasi ja minä jatkoin erilaisia viimeistelyhommia veneen sisällä.

Olimme ihmetelleet uuden plotterimme Raymarine 70:n kovin tummasävyistä näyttöä. Aiemmasta Raymarine RC 435:srä oli paljon helpompi seurata veneen kulkua. Tämä havainto tietenkin äijämäiseen tapaan ennen käyttöohjeeseen tutustumista. ( 135-sivuisen CD-käyttöohjeen läpikäynti on puuduttavaa puuhaa!) Lopulta huomasin, että syvyys-turvakäyrät olivat tehdasasetuksissa parinkymmenen metrin luokkaa, tätä matalammat alueet oli siis maalattu siniseksi, eikä mustan venesymbolin liikkumista ollut helppo erottaa sinistä taustaa vasten. Kun turvaraja muutettiin kolmeen metrin tuli vallitsevaksi väriksi valkoinen ja näyttö muuttui ihan ymmärrettäväksi.

Eskilskärissä tutustuttiin paikallisiin rakennusprojekteihin ja vaihdettiin kuulumiset auringonlaskua ihaillen. Päästiin myös nettiyhteyden äärelle ja todettiin, että SPOT toimii!, Samalla merkattiin tämäkin käyntikohde ja eikös hetken päästä ollut merkintä Googlen kartalla Eskilskäristäkin.

Rauhallinen yö Eskilskärin laiturissa.

Loki 7963,2 mpk, kt 684t 26 min

25.6. Lopultakin keväthuollot.

Jaska:

Helle jatkuu ja jos tuulenvirettä on, Windex osoittaa aiotun kulkusuunnan. Päätettiin pistäytyä Rosalan satamassa, jossa keväthuollot voisi turvallisesti suorittaa. Turvallisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jos onnistuisin tumpuloimaan pahasti esim. suodattimien vaihdossa, enkä onnistuisi saamaan konetta omin voimin enää käyntiin, löytyisi kyllä apu Rosalan TB:ltä. Sitä paitsi rantaravintolassa olisi tarjolla gourmet-tason annoksia.

Suodattimien ja vaihteistoöljyn vaihto sujuikin sitten ongelmitta. Minun möyriessäni pilssissä näissä puuhissa Inkku ja Ile testasivat uusia kokoontaitettavia pyöriämme. Toimivat hyvin, paitsi että Ile onnistui osumaan tiellä olevaan kuoppaan ja saamaan kunnon ruhjeet polveensa. Onneksi lääkäriapua ei sentään tarvittu. Niin, ja  ruoka-annosten laatu vastasi edellä olevaa määrittelyä.

Rosalasta muutaman mailin siirtyminen omaan saareemme  – siis oman saariyhtiömme saareen Stora Hästskäriin Vänön aukon itäreunassa, Örön ja Snåldön pohjoispuolella. Rosalan-käyntimme aikana oli virinnyt reipas kaakkoistuuli, mutta emme viitsineet tälle parin mailin matkalle nostaa purjeita.

Hästskärissä olisi sitten tarkoitus rauhoittua muutaman päivän ajan. Itselläni oli yhtämittainen veneenkunnostus/asennus/varustelu/ym –putki jatkunut kiivaana jo lähes puoli vuotta. Meikäläisen luonteella ei matkanteosta pysty 100%:sesti nauttimaan niin kauan kun joku lähes loputtoman työ/muistilistan hommista on vielä tekemättä. Ehkäpä nyt pikkuhiljaa olisi mahdollista siirtyä siihen moodiin, jota varten olemme matkalle lähteneet – eli nauttimaan matkastamme.

Ensin päätin kuitenkin vielä kokeilla uuden Glomex-antennin toimintaa TV-antennina. Sehän hoitelee tämän lisäksi DSC-VHF:n ja AIS-antenninkin tehtävät. Kokeilin myös uutta 150W invertteriämme, jolla pitäisi pystyä käyttämään tietokonetta veneen akuista. Eipä toiminut. Hetken se vinkaisi ja väläytteli valoja, sitten kuoli. Eikä sen jälkeen mikään muukaan laite saanut enää sähköä veneemme tupakansytytin-liittimestä. (Tupakkaa ei veneessä ole poltettu vuosikausiin- paitsi sähköasentaja pikkusikareja- toim huom.)  Ruiskaus CRC:tä ei tällä kertaa auttanutkaan. Työkalupakki esille ja asennuksia purkamaan. Sähköä kyllä tuli liittimelle saakka, mutta ei liittimeen. Niinpä. Ei tietenkään, kun yksi johdonpää paistoi liittimestä irronneena. Miksi se nyt juuri tässä yhteydessä irtosi? No, korjaus oli siis ns. helppo nakki ja invertteri käynnistyi normaalisti. Osoittautui aikamoiseksi sähkösyöpöksi – vie 9 A virtaa.

Kun sähköä oli saatu alkoi tuskailu PC:n digisovittimen – tai mikä se vipstaaki nyt onkaan – asennusohjeiden kanssa. Jälleen kerran osoittautui, että hyvin tehdyissä käyttöohjeissa pitäisi kertoa mitä pitää tehdä ja sen lisäksi myös mitä kaikkea ei pidä tehdä. Ja kun asennusohjelma kysyy lisenssinumeroa, niin mistä olisi pitänyt tietää, että numero on painettu juuri siihen asennus CD:n kuoreen, jonka olit jo heittänyt roskiin. Lopulta asennus kuitenkin onnistui ja kaikki täyspainoiselle elämälle välttämättömät kaupalliset hupikanavat pärähtivät PC:n näytölle. Niitä kahta kanavaa, joiden uutiset nyt yleensä jossain määrin kiinnostaisivat eli TV.tä ja TV2: ta ei sitten näkynytkään. Ilmeisesti eivät olleet mahtuneet enää näiden elämyskauppiaiden valmistelemaan kanavakimppuun

26.6. Savonlinnan ja Höga Kustenin kiertäneet etanat

Edelleen kaunis, pilvetön päivä. Vaihdettiin veneen kiinnitys poijusta toiseen, kun tuuli oli kääntynyt 180 astetta eilisiltaisesta. Päätettiin hyödyntää saaren uunia tehdä itsekin gourmet-ateria.

Muistaakseni Linje akvaviittiä  mainostetaan väittämällä, että juoma on matkannut edestakaisin päiväntasaajan yli. Eli kypsytys tapahtuu tynnyreissä maailman meriä seilaavien rahtilaivojen uumenissa. Tarua tai totta, tämä muistui mieleeni kaivaessani kolme kesää sitten hankitun etanapurkin pilssistä.

Olin tuolloin hetken hurmassa ostanut purkin ajatellen lopputuotetta, eli voisulassa kihiseviä etanoita, enkä valmistusprosessia, johon tarvitaan uuni. Meillä ei ole Vestervikingissä varsinaista uunia, eräänlainen uunin korvike kylläkin, mutta se ei kuulu tähän juttuun. No, niinpä etanat viettivät kaksi kesää pilssissä Helsingin sataman ja Savonlinnan oopperoiden väliä seilaten ja sitten taas talvet unohduksissa keittiökomeron perimmäisessä nurkassa. Viime kesänä pääsivät matelijat kokemaan myös Selkämeren ylityksen ja Höga Kustenin jylhät maisemat. Mutta nyt oltiin Hästskärissä, uuni oli käytettävissä ja ”parasta ennen”-päivä lähestymässä. Ei kun uuni päälle ja  valkosipulivoita vatkaamaan. Inkku valmisti ratatouillen ja minä avasin pullon Elsassilaista valkoviiniä. Ja kun oikein tarkasti etanoita maistelimme, niin eikös vaan ollut aistittavissa jylhän kultturellinen makuhäivähdys.

Illalla päästiin nauttimaan oman saunan löylyistä ja heitettiin loput talviturkit. Hyviin uutisiin kuului myös veden kirkkaus ja levättömyys sekä havaittava rakkolevien hyvinvointi. Ehkä Itämeren suhteen kaikkea ei sittenkään ole menetetty.

Loki 7972,2 mpk, kt 686 t 25 min

27.6. Purjeet pullistuvat

Jaska:

Aamupäivällä sateli, mutta sitten kirkastui. Toisesta pullosta loppui kaasu, joten lähdettiin käymään saaren perämoottorilla Rosalassa kaasuostoksilla. Tavattiin saariyhtiön tj. Jukka Leino ja vaimonsa

Maj-Lis ja vaihdettiin kuulumiset jätskikahveilla. Leinoilla on oma kesäpaikka Rosalan vieressä, minkä lisäksi Jukka hoitelee suvereenisti saariyhtiömme toimitusjohtajan tehtävät.

Saareen palattua lähtötoimet ja matkaan. Vänön suoralla tuli Annikselta tarkistussoitto: uutisissa oli ollut tieto että juuri samaisella suoralla Holman ja Vänön välillä iso moottorivene oli ajanut purjeveneen päälle. Ei ihme, että tyttö oli huolestunut tietäessään että liikumme juuri samaisella alueella. Käsittämättömältä tuntuva tapahtuma – ehkäpä saamme tarkempaa tietoa uutisista.

Tuulta oli lopultakin kunnolla ja Vesterviking heräsi eloon. Hetken aikaa kiidimme sivutuulessa liki 7 solmua, sitten tuuli laantui ja Borstöä lähestyttäessä kuoli kokonaan. Rautagenoalla taas ajettiin ystäviemme Riitta Väisäsen ja Pekka Haimin luokse Birrskäriin nauttimaan saunasta ja ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta.  Vielä puolelta öin ihailimme terassilta kesäisen saaristomaiseman värejä. Nähtiin merikotkakin!

28.6. Tuuliperäsin toimii sittenkin!

Jaska:

Birrskäristä lähdettiin aamukahvien (avotilassa, kuinkas muuten) ja epäonnistuneen AIS-systeemin esittelyn jälkeen. Suuntana entisen kolleegani Kari Torklerin ja vaimonsa Leenan kesäpaikka Långholmenin saaressa Nötön eteläpuolella. Ajettiin Borstön kyläsataman läpi ja tutkittiin alkavaa vieraslaituri-rakennusprojektia. Riitta ja Pekka, jotka ovat aktiivisesti mukana Borstön kehittämisessä olivat kertoneet, että satamaan saadaan vihdoinkin kunnollinen vierasvenelaituri – edellinen laho betoniponttooni-laiturihan kaseerattiin satamasta muutama vuosi takaperin. Hienoa, että eräs kauneimmista saaristosatamista saadaan paremmin veneilijöiden käyttöön (nyt kun Gullkronakin on lakannut toimimasta vierasvenesatamana).

Inkku siis ohjasi ja minä perkasin AIS-ongelmaa. Kuten arvata saattaa, katko oli taaskin liittimissä. Irrotin kaikki liittimet easyAIS (!) ista, easySplitteristä ja easyDVB-T:stä ja kytkin ne uudelleen ja olimme saaneet AISin takaisin. Ilmeisesti tämäkin CRC:llä tai WD 40:llä hoidettavissa oleva ongelma.

Jurmon suoralla päätettiin taas kokeilla uutta tuuliperäsintä, aiemmasta kokeilusta Jussarön jälkeen kun ei vielä pystynyt tekemään mitään johtopäätöksiä. Nyt oli tuuli sivusta ja sitä oli tarpeeksi. Ensin vene purjeiden avulla balanssiin, sitten lukitaan varsinainen peräsin ja vapautetaan tuuliperäsin ohjaamaan. Välittömästi Vesterviking aloitti hurjan kiemurtelun, jonka lopettamiseksi Inkun piti ottaa ohjailu tuuliperäsimeltä varsinaiselle peräsimelle. Uusi kurssin vakautus ja tuuliperäsin käyttöön. Tällä kertaa se oli heti alkuun oikeammin viritetty ja pienen säätelyn jälkeen alkoi ohjata venettä viivasuoraan. Kyllä kapteenin ja perähenkilön ilmeet kirkastuivat!

Ensikokemukset aika mittavasta ja paljon työtä teettäneestä investoinnista kun eivät tätä ennen olleet kovin rohkaisevat. Nyt tiesimme, että tämä tuuliperäsin toimii ja tulee jatkossa helpottamaan matkantekoamme monin tavoin.. Sitten pitikin jo kääntää kurssi pohjoiseen kohti Bodön merivartioasemaa ja niinpä tuuliperäsimen enempi kokeilu jäi seuraaville legeille.

Långholmenia lähestyttäessä pyysimme viime kesän ankkurointiyrityksistä viisastuneina heti alkuun lupaa saada rantautua Karin naapurin turvalliseen arkkulaituriin saaren itäpuolella. Länsipuolella, jossa Karin ja Leenan mökki on, pohja on pelkkää sileää kalliota. Kari tuli sitten hakemaan meidät moottoriveneellä heidän tiluksilleen. Täälläkin olivat mittavat rakennusprojektit seuraavan sukupolven käyttöön käynnissä.

Pääsimme taas saunaan ja ennen kaikkea herkullisen kala-aterian äärelle. Kari oli pyytänyt verkolla kampeloita! Edellisestä savukampela-ateriastamme olikin jo pitkä aika, sillä jo joitakin vuosia simppu on karkottanut kampelat rannikkovesiltämme. Nyt tilanne on ilmeisesti muuttumassa. Tätä herkkua täytyy saada lisää.

Tutustuimme myös pieneen Helmi-neitiin, joka kietoi paitsi isovanhempansa, myös muut läsnäolijat pikkusormensa ympärille.

(Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että tästä blogista tulee – paitsi joukko elektroniikka-alan kärsimyskertomuksia – myös sarja kulinaristisia raportointeja. Sellaisia herkkuja olemme nimittäin saaneet nauttia kun olemme käyneet heittämässä hyvästit ystäviemme luona. Millä ihmeen keinolla pystymme mitenkään kuittaamaan tällaisen vieraanvaraisuuden?)

Puolelta öin Kari toi meidät takaisin veneelle perämoottorillaan. Lähes peilityyntä, lämmintä ja kaunista. Hyvin nukutti.

Loki 7997,5 mpk, kt 688t 42 min

29.6. Koneella kohti Korpoströmiä ja purjeilla perille

Jaska:

Aivan peilityyni aamu ja pilvetön taivas. Ei siis mikään purjehduspäivä. Koneella kohti Korpoströmiä ja Arto ja Anette Honkaniemen kesäpaikkaa.  Iloksemme viimeiset mailit Korpoströmiin päästiin kuitenkin hyvässä sivuvastaisessa purjein. Matkalla näimme englantilaisen Wishbone-kuunarin. Tässä venetyypissä on kaksi tukematonta lasi-tai hiilikuitumastoa, joissa purjeet ovat samalla systeemillä kiinni kuin purjelaudassa. Ilmeisen helppo vene rikata ja purjehtia.

Korpoströmin uusi satama on uljas, mutta vielä osin keskeneräinen. Poijut oli heitelty sikin sokin uusien laitureiden äärelle. Nuori satamakapteeni valitteli asiaa ja kertoi että poiju-urakoitsijalle oli tullut hiukan kiire. Oli kuulemma tulossa ensi viikolla korjaamaan jälkensä.

Jouduimmekin ensikiinnittymisen jälkeen vielä vaihtamaan paikkaa, kun peräpoiju alkoi kiivetä kannelle.

Hetken päästä Arto tuli hakemaan autolla kesäasunnolle. Ja niin olivat Anette ja Arto taas panneet pöydän koreaksi. Mistä onkaan ystäväpiiriimme eksynyt tällainen määrä mestarikokkeja? Ja tietenkin päästiin taas nauttimaan Aito-kiukaan löylyistä. Artolta löytyi myös pari heidän Luxembourgin-aikanaan hankittua Ranskan rannikon karttaa, jotka saimme lainaksi, samoin kuin matkalukemisiksi Joshua Slocumin maailmanympäripurjehduskertomuksen suomenkielisen painoksen.

Loki 8012,7 mpk, kt 691t 50 min

30.6. Parasta purjehdusta tähän asti

Jaska:

Helle jatkuu. Nyt on kuitenkin tuulen suunta kaakosta ja voimakkuus 5-7 m/s eli odotettavissa on Kihdin ylitys purjein. Aamulla Arto ja Anette kävivät vielä varmistamassa, että voivat veneemme varustelunkin puolesta päästää meidät matkallemme.

Bunkrattiin ruokaa ja otettiin 66 litraa dieseliä (automaatista olisi voinut myös valita halvemman polttoöljyn, mikä hiukan houkutteli. Ei kuitenkaan tarpeeksi, siis päädyimme dieseliin.)  Moottorimme Volvo Penta 2003 / 28 hv kuluttaa siis normaaliajossa 2600 kierroksella / 6 solmun nopeudella n. 2,5 litraa tunnissa. Ei paha.

Siirryimme hetkeksi yhteysaluslaituriin, jonka vieressä KRIBS-kioskista sai ostaa matkaevääksi herkullisia ribsejä. Rantautuessa onnistuin melkein tuuppaamaan tuuliperäsimen vedenalaisen peräsinosan laiturissa olleen teräsproomun kylkeen. Väliä jäi kai 2 senttiä. Täytyy jatkossa varoa ahteria tarkemmin.

Ribsit olivat herkullisia. Haittapuolena, että aterian jälkeen syöjät muistuttivat 2-vuotiasta, joka ensimmäistä kertaa on itsekseen päässyt suklaavanukkaan kanssa tekemisiin.  Ja hampaiden kaiveluun meni puoli tuntia ja puntti hammastikkuja.

Purjeet nostettiin Honkaniemien kesäpaikan edessä – odotettavissa on aikanaan joukko valokuvia tästä ja suunnattiin länteen. Kihdille päästyä pääsimme todenteolla kokeilemaan tuuliperäsimen toimintaa. Ensin vaihdettiin Duogen-generaattori vesimoodiin ja kaadettiin veneen perään veteen sähköä kehräämään.  Veneen nopeuteen – 4,5 solmua tässä vaiheessa – sillä oli tuskin havaittavaa vaikutusta. Kun pikkuhiljaa Hydrovane-peräsimen säätöjen kanssa päästiin oikein tutuiksi alkoi perävana muistuttaa viivoittimella vedettyä. Hieno laite – eikä ole sähköriippuvainen eikä vingu kuten sähköiset autopilotit.

Koko kihti ylitettiin Hydrovanen huolehtiessa ohjauksesta. (Täytynee keksiä tällekin lempinimi, sähköinen autopilottimme Helmsman, jota nykyään käytetään lähinnä peräsimen lukitsemiseen, tottelee ”Helminen” nimeä).

Bänö-Ön lahteen saavuttiin kellon lähestyessä kymmentä. Täällä onkin poikkeuksellisen paljon purjeveneitä rannassa tai ankkuroituneina. Yleinen havainto tähänastisesta kun on, että veneilijöiden määrä on viimekesäisestä satamissa huomattavasti vähentynyt. Liekö hätäisimmät lennähtäneet etelään kesäkuun alun kurjien kelien pelottamina, tai alkaisiko lama näkyä myös tällä rintamalla. Korpoströmissäkin oli niin vähän veneitä, että moisella tahdilla satamainvestointi lienee maksanut itsensä takaisin vasta ensi vuosisadan puolella.

Blogin pidosta: Tähän asti materiaalia on tänne syntynyt vähän jälkijättöisesti, johtuen vielä jäsentymättömästä päiväjärjestyksestä. Nyt kun pikku hiljaa alamme olla oman aikataulumme herroja, voisin luvata hieman lyhyempiä täydennysvälejä. Matkalla totesimme, että meidänhän on mahdollista täydentää tätä paitsi ollessamme W-lanin piirissä, myös  3 G verkkoa hyväksikäyttäen, ainakin tekstien osalta. Joten yritämme jatkossa toimia siten, että täydennämme blogia siellä, missä on 3 G verkon peitto – eli käsittääksemme missä vain rannikolla ja lähetämme kuvia sitten ollessamme W-lanin piirissä. Näin siksi ettei kuvien lähettäminen 3 G verkossa heti hotkaisisi matkakassaamme. Kuvia varten perustamme oman ”Kuvagalleria” sivun blogimme ”alasivuksi”, jonne vastedes siis kaikki kuvat menevät. Saas nähdä onnistuuko.

1.7. Olen täällä minäkin!

Inkku:

Siis kuten Kapun aiemmista selostuksista saattaa aavistaa, minäkin olen veneessä mukana, mutta en ole vielä ehtinyt tietokoneen ääreen! Omaa hienoa lokikirjaani, jonka sain rakkailta työtoveriltani Munkasta, olen kyllä kirjoitellut. Ehkäpä jatkossa päästään tässäkin asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Tämän aamun tekemisistäni todettakoon, että uin 2 kertaa Bänö-ön kohtalaisen kirkkaassa mutta VIILEÄSSÄ vedessä.. No oli se sentään 17 asteista. Nyt voi sanoa kesäni alkaneen, kun pääsen ensi töikseni aamulla suoraan bunkasta uimaan.

Loki 8044,0 mpk; kt 693t 44 min

2 vastausta to “24.6 – 1.7.”

  1. Tuulikki Telaranta Says:

    Ihanalta kuulostaa ja tuttuja ovat mainitsemanne paikannimet! Rosalassa oli ennen koulu ja kauppa – liekö enää kumpakaan? Miten te siitä maailmaa nähneestä etanapurkista enää tiesitte, mitä se sisälsi? Meillä huuhtoutuivat aikanaan pilssin pohjalla etiketit pois, joten vain purkin muodosta saattoi arvata, löytyisikö lihapullia vai ananaspaloja. (Etana on muuten simpukoita kehittyneempi, mutta kuitenkin selkärangaton nilviäinen, ei suinkaan matelija.)

    Käyttöohjekirjat ovat turhaan minuakin rasittanneet näillä helteillä. Roope valitsi mulle uuden kannettavan, koska lukuisten oheislaitteiden takia virtatehot eivät enää riittäneet, vaan kone sammui vähän väliä, jopa heti käynnistettäessä. Uusi on hyvä ja nopea, joten koulun lainaamaa työkonetta en aio lunastaa pyydettyyn sikahintaan 800 e.

    Huomenna lähden useaksi päiväksi melomaan Porkkalan suuntaan ja heinäkuun lopussa yksin Puulavedelle Mikkelin- Hirvensalmen vesille. Olenpa minäkin lakannut palelemasta! Hyvää jatkoa ja varokaa liikaa aurinkoa!

  2. Kristel Says:

    Heippa Vestervikingin miehistö!
    Mukava oli lukea teidän reissusta, hauska idea tämä blogijuttu. Me saimme myös tänne maalle netin ja nyt ulkomaailma on hitusen lähempänä.
    Lämpimät terveiset sinne teille, myötätuulta purjeisiin ja reissuun muutenkin,
    Kristel

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: