Spotti aktivoitu -tai ainakin yritetty

Jaska:

Tsekkaa ”Missä matkaamme”-sivu

18-23.6

Hyvä lukija,

Tässä kesäkuun blogissa ovat tarinat toisessa järjestyksessä kuin kaikkien muiden kuukausien blogitarinoissa, johtuen kokemattomuudestamme blogin pitäjinä. Jos haluat lukea tarinaa aikajärjestyksessä, aloita tämän kesäkuun osalta alimmasta kirjoituksesta  ja siirry sitten tuoreempiin raportteihin ylemmäs.

Muiden kuukausien osalta järjestys on seuraava, esimerkkinä viikon ”raportointivälillä” aikaansaadun kertomuksen päivät: Uusin jakso päällimmäisenä järjestyksessä 8.-14. päivä, sitten siirtyminen alempana olevaan edelliseen jaksoon  järjestyksessä 1.-7-päivä jne.

 

Hyviä lukuhetkiä!

 

18.6. Lähdön hetki ei nyt lyö…

Jaska:

Olimme asettaneet tavoitteen ( 1. virhe: älä aseta aikataulutavoitteita) päästä matkaan klo 11. Heti aamulla selvisi että tavoite ei ollut realistinen. Kaupassakäyntiä, bunkrausta ja varustelua tulisi jatkumaan vielä pitkälle iltaan. Onneksi olin laittanut blogiimme varoituksen, joten kovin moni ystävistä ja sukulaisista ei odotellut turhaan rannassa klo 11. Päivän mittaan ystävät soittivat että koskahan herrasväen olisi tarkoitus olla rannassa ja annoimme ympäripyöreitä vastauksia. Muutamat saattajista tyytyivätkin sitten vain puhelimitse esitettyihin hyvän matkan toivotuksiin. Olimme kovasti pahoillamme, että kokemattomuuttamme olimme antaneet ylioptimistisia aikatauluja. Toisaalta, eihän meillä ollut aiempaa kokemusta varustautumisesta kahden vuoden purjehdukselle. Muistelin lukeneeni jonkun kokeneemman purjehtijan neuvoa, että jos asetat tarkan lähtöajan, varaa sitten muutamiksi päiviksi venepaikka kotikaupunkisi toisesta satamasta. Sinne voit  siirtyä juhlallisen matkaanlähdön jälkeen tekemään kaikessa rauhassa kaikki ne varustelut, joita kuitenkaan et ehdi tehdä ennen luvattua matkalle lähdön hetkeä. Viisas neuvo.

Illalla vielä harkittiin genoan nostimen pylpyrän paikalleen laittoa ja jopa siirtymistä Suomenlinnan satamaan, että kuitenkin oltaisiin päästy liikkeelle tavoitteena olevana päivänä. Pylpyrä jäi laittamatta ja kun vene oli saatu juuri ja juuri asuttavaan malliin puoleltaöin, oli helppo tehdä päätös SMK:n satamassa yöpymisestä. Näin Jaska, (Inkku ja kuukaudeksi mukaan tuleva vanhin poikamme Ilkka) viettivät vuoden ensimmäisen veneyön. Satoi ja uni maittoi.

19.6.    Lopultakin matkaan! L oki 7866,7 mpk; koneenkäyttötunnit (jatkossa kt) 666t 15 min. (siis käyttötuntimittarin vaihdon jälkeen pari kesää sitten)

Jaska:

Aamulla herättiin sumuun ja tihkusateeseen – siis perinteiseen juhannusaaton säähän. Aamiaisen jälkeen järjestäminen jatkui ja jatkui ja jatkui. Toisaalta moiseen keliin ei ollut erityisempää kiirettä lähteäkään. Eikä ainakaan huvittanut lähteä mastonhuippuun pylpyrän kanssa seikkailemaan. Lopulta klo 14 koitti köysien irrottamisen hetki – ilman torvisoittokuntaa tai saattajia, mutta hiukan kirkastuvaan säähän. Pihlajasaarta ohitettaessa soitin vielä äidilleni Lauttasaaren kärjessä sijaitsevaan palvelutaloon, josta hän sai tähystellä Vestervikingin ohipurjehdusta – rautagenoalla tosin.

Uuden tuuliperäsimen lapa pyrkii moottoriajossa kääntämään venettä entistä enemmän styyrpuuriin. Asia korjaantui lapaa hiukan kääntämällä. Ilmeisesti en saanut sitä ensi kertaa asennettaessa aivan suoraan. Matkalla havaitsin, että AIS oli irtisanonut sopimuksen. Onneksi ei ollut kysymys muusta kuin ilmeisesti kondenssin aiheuttamasta katkoksesta plotterin liittimessä. Plotteri on nimittäin kajuutan takaseinässä, näyttö avotilaan ja tausta sisätilaan päin. Yöllä, kun pidetään lämppäriä päällä, kondenssia kehittyy. Ruiskaus CRC:tä hoiti tällä erää asian.  Hiukan ennen kuutta saavuimme HVK:n Hästön satamaan, jossa juhannustouhut olivat juuri alkamassa. Ilmakin oli jo kirkastunut, mutta tuuli edelleen kylmä. Kunnon juhannustunnelma saatiin kuitenkin aikaiseksi saunoineen, kokkoineen, yhteislauluineen haitarin säestyksellä ja tietenkin grilliherkkuineen. Enempiä ilkamointihaluja hillitsi tehokkaasti takaraivossa pysynyt ajatus edessä olevasta mastoon kiipeämisestä. loki7886,6, kt 670t 5 min

20.6 Sisätöitä

Jaska:

Keli paranee, mutta tuuli puhaltaa edelleen kylmästi. Kun maston huippu ei edelleenkään houkutellut, päätin viettää sisätyöpäivän, mikä tarkoitti sähköasentajan töiden viimeistelyä. Siis kosmeettista parantelua, kuten liian ahtaiksi käyneiden johtokanavien vaihtamista tilavampiin, johtojen kiinnittelyä siistimmin yms. Aika paljon sisätilojen olemus tässä suhteessa paranikin.

Ilta sujui saunoen ja purjehduskumppaniemme Maarit ja Jorma Niemen Jon 33 ”Lyra”ssa tarinoiden.

21.6. Tätä voisi jo kutsua kesäksi

Jaska:

Ensimmäinen aamiainen avotilassa! Tuuli poissa ja taivas lähes pilvetön! Tänään me kesytämme maston! Ensin kuitenkin viimeisteltiin tuuliperäsimen asennus ja käytiin ottamassa muutama kuva asennuksesta, jotka peräsimen valmistaja Hydrovane oli luvannut sijoittaa nettisivuilleen. Myös Duogen-tuuli/vesigeneraattorin valmistajaa Eclectic energyä kiinnostivat kuvat asennuksestamme, ehkäpä muitakin, joten laitetaanpa tänne blogiin myös kuva.

Sitten turvavaljaat päälle ja mastoon. Ison nostin kiinni turvavaljaisiin ja kiipeäminen alkoi (Vestervikingissä on mastoportaat). Tällä kertaa pakotin itseni aivan ylimmälle portaalle, josta pylpyräasennus oli mahdollista hoitaa turhia kurkottelematta. Ainoa hankaluus oli viimeinen porrasväli, johon meikäläisenkään yli 190-senttinen varsi ei meinannut riittää. Lopulta katselin kuitenkin mastonhuippua ylhäältäpäin ja pylpyränvaihto saattoi alkaa. Loppu olikin ns. helppo nakki, mitä nyt yhden ylimääräisen kerran jouduin vielä kiipeämään viuluvantteihin nostamaan juuri asennetun nostimen viuluvantin oikealle puolelle. Tunne oli kohtalaisen mahtava, kun genoa nousi uudelleen profiiliinsa, tällä kertaa takkuilematta. Eikä vailla merkitystä ollut huomio, että jos jotain vastaavaa maston huipussa jatkossa sattuu, pystyn sen todennäköisesti itse korjaamaan – ainakin satamaolosuhteissa.

Tyttäremme Annis soitti, että kotiin oli tullut Inkun uusi Visa/pankkikortti , jonka lähetekirjeessä ilmoitettiin tylysti, että vanha kortti ei ole enää voimassa. Tämähän aiheutti pienen paniikin, koska olimme lähteneet matkaan pankkikorteilla, jotka olivat voimassa 11/10. Pitäisikö nyt kääntyä takaisin noutamaan uusi kortti? Mitähän Nordeassakin ajatellaan, kun lähetetään tuollaiset kirjeet hetkellä, jolloin puoli Suomea siirtyy kesälaitumille ja –aalloille.

Illalla taas saunassa ja aikaisin nukkumaan-

22.6. Cruising is fixing your equipment in exotic places

Jaska:

Pilvetön taivas, tuuleton meri. Nyt lämpenee! Aamupäivällä liikkeelle. Sitä ennen Inkku kävi tulikivenkatkuisen keskustelun Nordean kanssa, jossa vasta kolmas puhelimeen saatu henkilö tuntui tietävän asiasta jotakin. Inkun kerrottua, että olemme purjehtimassa ja matkalla Välimerelle, kysyi virkailija hetken päästä että koskahan tulette maihin siltä risteilyltä!

Hiukka ennen Porkkalanselkää havaitsin, että DSC VHF ja Navtex eivät saaneet paikkatietoa plotterista. Porkkalanselän ylitys menikin sitten huomaamatta Inkun ohjaillessa ja minun selvitellessä ongelman syytä ohjekirjoista. Nimittäin ko. laitteet olivat kyllä aiemmin jo saaneet paikkatiedon. Navsystemsin huoltomies päivitteli puhelimessa ihmeellistä vikaa ja käski irrottaa plotterin ja tuoda sen huoltoon. Niinpä.

Lopulta palautin plotterin tehdasasetukset ja muutin toisen portin asetuksen Navtex 4800 baudista NMEA 4800 baudiin. Johan rupesi pelittämään. Ilmeisesti toisellakin asetuksella laitteet siis toimivat jonkin aikaa, kunnes lopulta bitti menee poikittain ja tukki väylän.

Barösundissa pysähdyttiin kahville ja odottelemaan, että Annis tuo autolla Helsingistä em. kuuluisan pankkikortin. Tätä ennen olimme jo saaneet Nordealta vahvistuksen, että kyllä vanhatkin pankkikorttimme ovat voimassa alkuperäiseen voimassaoloon asti. Voisivat palkata luottokorttiosastolle jonkun joka edes hiukan osaisi asettua asiakkaan asemaan.

Seuraavaksi minä koetin hoitaa Elisan kanssa asioita. Matkapuhelimessani oli virheellinen asetus, joka seitsemännen hälytyksen jälkeen – jos en ole siihen mennessä vastannut – ilmoittaa että numerovalinta on virheellinen, vaikka soittaja on soittanut juuri oikeaan numeroon. Soitto tekniseen palveluun, josta ilmoitettiin, että vastataan mahdollisimman pian. Tuossa tuokiossa vastaus tulikin, ja tiedusteltiin mistä on kyse. Selitin ongelman ja naisääni ilmoitti yhdistävänsä tekniseen palveluun. Vastasin, että sinnehän minä soitinkin, jolloin sain kuulla että puheluni oli siirtynyt yhdistämispalveluun. Kertoi yhdistävänsä tekniseen palveluun. Sitten alkoi tauoton jonotusmusiikin sarja, josta ensimmäisen kappaleen valitsija oli osoittanut oivaa tilannehuumorintajua: ”Bye, bye baby, baby goodbye” kaikui luurin täydeltä. Kahdenkymmenen minuutin jonotuksen, jonka aikana kuunneltiin niin Olavi Virrat kuin Beach Boysitkin, jälkeen hermo petti ja soitin Inkun kännykällä uudelleen tekniseen palveluun ja päädyin yhdistämispalveluun. Kun kyselin mikä mättää, neiti yhdistämispalvelu kertoi että tekniseen palveluun on 45 minuutin jonotusaika. Kysyin, eikö tullut mieleen, että soittajalle voisi kertoa, että edessä on liki tunnin odotus. Ei ollut tullut.     ” Minähän olen ilman omaa syytäni joutunut palveluammattiin ja siitä te saatte kärsiä”. Lopetin puhelun ja jonottamisen.

Yöksi päätimme mennä Jussaröön, joka onkin hyvä satama, tosin luoteistuulilla aika suojaton. Mutta nythän oli täysin tyyntä. Illansuussa Elisan jono oli lyhentynyt ja vika saatiin korjattua, tällä kertaa asiansa osaavan ja palveluhenkisen teknikon kanssa. Anteeksipyyntö vain kaikille teille, joille on ilmoitettu soittaneenne väärään numeroon. Itse asettamani soitonsiirtosysteemit olivat tällä kertaa syyllisiä virheilmoitukseen.

Loki 7926,6, kt676 t 8 min.

23.6. Paska juttu

Upea kesäaamu, täysin tyyntä edelleen. Onniteltiin Inkkua syntymäpäivänään mieskuorolaululla.

Muutamat tutut olivat tekstiviesteissä ihmetelleet, kun blogimme on jo usealta päivältä kirjoittamatta. Selitys on, että meillä ei ole veneessä mokkulayhteyttä, vaan pääsemme nettiin vain satamissa, joissa on W-lan verkko. Tämä koskee Suomea. Sitten kun liikutaan Itämeren ulkopuolella, voimme täydentää blogia satamien ulkopuolellakin, mutta emme silti lupaa päivittäistä täydentämistä.

Aamiaisen jälkeen matkaan, ensin kuitenkin septitankin tyhjennys kelluvalla Roope-asemalla. Kun septitankin tyhjennys kannelle tuli pakolliseksi muutama vuosi takaperin, kauhistuin sitä työn määrää, joka tyhjennysputken vetämisestä kannelle olisi aiheuttanut. Vestervikingissä on nimittäin niillä tienoin alumiinikannen alla 7 cm paksua jugoslaviantammi-lankkua tukemassa isoamastoa. Tuli mieleen, että kun Muhammed ei tule vuoren luo, niin vuori tulee Muhammedin luo. Eli tehdään kanteen kyllä reikä tyhjennystä varten, mutta ei veneen vaan septitankin kanteen. Tyhjennys tapahtuu tuomalla tyhjennysletku etukajuutan luukusta sisään ja tankin kannessa olevan liittimeen. Vuosien saatossa olemme Inkun kanssa oppineet hoitamaan tämän operaation niin, ettei pisaraakaan epäilyttävää nestettä livahda kajuuttaan tai pilssiin. Kunnes… Septisysteemissä on tietty varoitin, joka kertoo, että tankki on täyttymässä, jolloin siihen ei voi enää pumpata. Nyt tämä varoitinsysteemi oli jäänyt huomaamatta ja tankki oli paineesta pullollaan sitä ihtiään.  Arvata voi, mitä tapahtui, kun avasin kannen liittimen sujauttaakseni pumppuputken siihen. Seuraava pari tuntia menikin sitten septitankin ympäristöä ja pilssiä huuhdellessa.

Iltapäivän alussa päästiin matkaan. Hiukan tuulta oli virinnyt ja päästiin nostamaan purjeet. Ihmeellistä, kuinka paljon tekemisen yksityiskohtia ehtii talven aikana unohtaa! No, lopulta purjeet saatiin ylös ja lähdettiin lillumaan heikossa tuulessa kohti Hankoa. Kokeiltiin tuuliperäsimenkin toimintaa, mutta tuulta oli liian vähän johtopäätösten tekoon. Duogeniin vaihdettiin vesimoodi, eli turbiinin tilalle potkuri ja alettiin nauttia oman vesivoimalan tuotoksesta.

Jonkin ajan päästä tuuli tyyntyi totaalisesti, laskettiin purjeet ja ajettiin koneella Hankoon. Illalla perinteinen pizza-ateria Classic Pizzassa, tällä kertaa Markku ja Eva Kauppisen kanssa, jotka olivat tulleet Tenholasta meitä tapaamaan. espressot juotiin sitten veneessä. Huomenna tehdäänvielä tekemättä olevat moottorin keväthuollot päivitetään blogi ja yritetään käynnistää SPOT-selain.

Loki 7946,4 kt 680 t 05min.

Advertisement

18.6. Hiukka vastoinkäymisiä eli lähdön aikataulu koetuksella

Jaska:

Pitihän sen mokan sitten tietenkin tulla sotkemaan aikatauluja. Asiat alkoivat illansuussa olla aika hyvällä mallilla ja kun tuuli tyyntyi, päätimme nostaa rullagenoan paikalleen. Kun purje oli noussut profiilissaan viitisen metriä,tuli täydellinen stoppi. Ei liikkunut purje ylös, ei alas. Koetin oikein voimalla vinssata, jolloin liikahti viitisen senttiä ja juuttui taas. Karmeat ajatukset täyttivät mielen. Jos purjetta ei saataisi pois ja aamulla alkaisi taas tuulla, olisi leikki kaukana. Oliko profiili jostakin syystä käynyt ahtaaksi etuliesmalle vai mistä oikein oli kysymys? Kiikarit esiin ja katse maston huippuun. Sieltähän se syy löytyi: nostin oli pylpyrän ja kehyksen välissä. Luettelin joukon painokelvottomia sanoja ja kaivoin esille turvavaljaat. Ei kun 15 pitkän maston huippuun pylpyrää irrottamaan. Vajaan tunnin ähellyksen jälkee pylpyrä oli irti ja ongelman perimmäinen syy selvinnyt. Valitettavasti se löytyi allekirjoittaneen korvien välistä. Olin unohtanut kiristää tiukalle pylpyrän vieressä maston huippuun menevän ohuen viirinarun ja nostin oli haukannut sen seurakseen pylpyrän päälle. Kun sitten lisäsin vinssillä voimaa, ei rulla enää pyörinytkään ja kaikki voima kohdistui nostimen ja viirinarun puristamiseen rullan ja kehyksen väliin.

Nyt klo 01.45 tilanne on se, että pylpyrä on irrotettu maston huipusta ja nostimet ja viirinaru pylpyrästä, joka on muotoutunut käyttökelvottomaksi. Totesimme kuitenkin Inkun kanssa, että tapahtunut ei kovin radikaalisti muuta matkasuunnitelmia. Lähdemme liikkeelle fokalla tai ei-rulla genoalla, jos tuulet ovat sille sopivat. Uuden pylpyrän ja nostimen käyn laittamassa paikalleen heti ensimmäisessä tilaisuudessa, kun satamassa ollessamme on tarpeeksi tyyntä.

Sen verra tapaus sotki kuitenkin aikatauluja, ettemme missään tapauksessa pääse aamupäivällä liikkeelle
suunnitellusti klo 11. Joten, jos suunnitelmissa on tulla vilkuttamaan rantaan, kannattaa aamupäivällä soittaa meille ja tsekata lähdön aikataulu- todennäköisesdti lähtö siirtyy kunnolla iltapäivän puolelle.

Kohti Välimerta 18.6.klo 11.00

 

Varustelun loppusuora aukeaa! Lähtöhetkeksi on päätetty torstai, 18.6. klo 11. Seuraavassa hiukan tarinaa tätä ennen tapahtuneesta ja suunnitelmistamme:

Pidempi purjehdus Vestervikingillä on ollut keskustelun kohteena iät ja ajat, useimmiten lähinnä leikinlaskuna, kunnes viime syksyllä asia alkoi konkretisoitua. Taustalla olivat hyvät kokemukset viime kesän onnistuneesta purjehduksesta Höga Kustenille ja Inkun osa-aikaeläkejärjestelyn jatkaminen tai päättäminen. Jaskahan on ollut vapaa mies keskittymään purjehdukseen jo muutamia vuosia. Pikkuhiljaa hahmottui ”työhypoteesi” ei pallonkierrosta, vaan Välimeren-purjehduksesta siten, että napanuoraa kotimaahan ja kotiin ei totaalisesti katkaistaisi.

Näillä premisseillä alettiin miettiä tällaisen matkan edellyttämää varustelua. Kun pääosin teemme matkaa kahdestaan ja Vestervikingissä on rattiohjaukseen verrattuna aika raskas pinnaohjaus, totesimme viime kesän kokemusten perusteella tuuliperäsimen  tarpeelliseksi – vaikka sitten liikkuisimme pitempiä matkoja pelkästään Itämeren piirissä. Meillä on ennestään vanha Helmsmanin automaattiohjaus, mutta sitä emme erityisemmin halua käyttää äänisaasteen ja sähkönkulutuksen takia.  Sitä paitsi tuuliperäsin on tehokkaampi ja luotettavampi vähänkin kovemmassa kelissä. Päädyimme tilaamaan Hydrovane-tuuliperäsimen .

Vanhaa Aerogen 2 tuuligeneraattorimme ei sitten enää mahtunutkaan veneen perään yhdessä tuuliperäsimen kanssa. Sitä paitsi sen sähköntuotto oli aika mitätön. Korvaamaan tilattiin Englannista Duogen-tuuli/vesigeneraattori, jonka sähköntuotto on jo ihan toista luokkaa, vesimoodissa 11 ampeeria 7 solmun nopeudessa. Laite toimii kuten tavallinen tuuligeneraattori satamassa ollessamme. Kun lähdetään liikkeelle, turbiini vaihdetaan pieneen potkuriin ja koko laite kaadetaan nivelen varassa veteen. Ovela keksintö – se on poissa tieltä haittaamasta tuuliperäsimen (ja mesaanipurjeen) toimintaa. Lisäksi tilattiin kaksi 45 W aurinkopaneelia.

Näilläkään hankinnoilla emme olleet vielä tehneet lopullista päätöstä Välimeren-purjehduksesta. Ratkaiseva niitti oli, kun Jaska otti yhteyttä kuopiolaisiin Anne ja Pertti Kotovuoreen jotka olivat Vene-lehdessä vuosien 2007-2008 aikana pitäneet ”Unelmapurjehdus” kertomussarjaa suunnilleen suunnittelemamme kaltaisesta purjehduksesta. Seurasi tammikuun alussa kutsu Kuopioon, jossa yhden iltapäivän ajan kuulimme heidän kokemuksistaan ja saimme valtavan määrän opastusta ja neuvoja (sekä maittavan lounaan!) Tämän käynnin ja tiedon perusteella uskalsimme tehdä lopullisen päätöksen matkan toteuttamisesta. Inkku irtisanoutui opettajan toimestaan kesästä lukien.

Sekä miehistön että veneen puolesta olimme varsin hyvissä lähtöasetelmissa aloittaessamme lopullisen varustautumisen. Takana yli 30 vuotta intensiivistä (puu)veneilyä Itämeren alueella, josta viimeiset 15 vuotta purjeveneellämme Vestervikingillä. ( Katso veneestä tarkemmin osiosta s/y Vesterviking.) Inkku oli suorittanut saaristolaivurin tutkinnon, Jaska rannikkolaivurin tutkinnon (ja suoritti myöhemmin keväällä CEVNI-pätevyyden kansainvälisen huviveneen kuljettajan pätevyystodistusta varten.) Vene oli hyvässä kunnossa, joskin eräiltä osin suurempitöisen kosmeettisen kunnostuksen tarpeessa. Myös veneen varustelutaso oli varsin hyvä, mutta kaipasi tiettyjä täydennyksiä.

Kevät kuluikin sitten tulevan purjehduksen merkeissä. Jaska aloitti jo tammikuun alussa täysipäiväisen veneenehostus-ja varusteluprojektin, joka tuli jatkumaan lähes lähtöhetkeen asti ja johon Inkku mahdollisuuksiensa mukaan kiitettävästi osallistui. Illat kuluivat matkan yksityiskohtien suunnittelussa. Hankittiin Reedsin ”purjehtijan raamattu”, muutamia pilottikirjoja ja alettiin palauttaa mieliin vuorovesilaskennan taitoja. Venenäyttelystä hankittiin sen verran tavaraa, että voimme rinta rottingilla sanoa kantaneemme kortemme kekoon laman torjujaisissa.

Maalis-huhtikuun vaihteessa yhytimme venesähköasentajan, joka tulisi hoitamaan veneemme uusien laitteiden yms. asennukset. Tämä taitava mies ei sitten pettänytkään ennakko-odotuksiamme asentajien luotettavuudesta – vapuksi valmiiksi luvatut asennukset kun valmistuivat jo toissapäivänä, eli neljä päivää ennen matkalle lähtöä. Sähköasennusprojektissa olisi kyllä ainesta useampaankin pakinaan. Lopputulos, mitä työn laatuun tulee, on kyllä ensiluokkainen, ja hinta-laatusuhde OK.

Purjeet käytettiin Meripurjeessa huollossa. Nykyiset purjeet ovat sen verran uusia ja purjevarustus aika monipuolinen, joten uusiin purjehankintoihin ei ollut tarvetta.

Vesillelasku tapahtui 19.5, ja työt veneellä ovat jatkuneet näihin hetkiin asti. Vesterviking nostettiin vielä kertaalleen ylös vedestä mastoineen Lindgrenin telakalla Hernesaaren kärjessä, koska halusimme poistaa kunnollisesti kaikki vesillelaskuteipit pohjasta (puuveneen vesillelaskuun liittyviä niksejä) ja vielä maalata uudelleen erikois-myrkkymaalilla ne kohdat, joista maali irtoili teippien mukana. Näin Vesterviking olisi kunnolla suojattu mahdollista laivamadon hyökkäystä vastaan eteläisimmillä vesillä.

Merikartat ja pilottikirjat järjestyivät mukavasti ja edullisesti: Liityimme Svenska Kryssarklubbeniin, jolla on hyvä ”Medelhavsseglare”alajaosto. Näiden nettisivuilta olemme saaneet paljon ohjetta ja opastusta – ja varmasti tulemme saamaan matkamme aikana lisää. Jo toisena päivänä nettitunnusten saamisen jälkeen tarjosivat ruotsalaiset Jan ja Mona Bjerker edullisesti myytäväksi v. 2007 hankkimiaan karttoja ja pilottikirjoja juuri tarvitsemiltamme alueilta. He olivat tehneet vastaavan purjehduksen kaudella 2007-2008. Seurasi vilkas sähköpostivaihto, jonka seurauksena teimme treffit tänä kesänä Suomen suuntaan purjehtivien Janin ja Monan kanssa jonnekin Hangon ja Tukholman välille. Tapaamme, vaihdamme kruunuja karttoihin ja vietämme miellyttävän illan heidän kokemuksiaan kuunnellen.

Lisäksi saimme toissapäivänä tekstiviestin Karibialta paluumatkalla olevalta  s/y Xia:lta, SMK:laisilta Jorma Pulkkiselta ja Helenalta Kielistä. Tsekattiin, yhtyisivätkö matkareittimme, Jorma tarjosi lainaksi karttoja ja satamakirjoja. Kun totesimme, että kuljemme eri reittejä, Jorma lupasi jättää Kielin satamakonttoriin niitä karttoja ja kirjoja, jotka vielä puuttuivat Janin ja Monan setistä. Todella ystävällistä! Näin meillä on hoidettuna koko matkan kartta- ja satamakirjatarve jo tässä vaiheessa.

Komunikaatioyhteyksiemme suunnittelu hoitui mukavasti Pentti Kotiahon / Savantum Oy toimesta. Hyödynnämme Rebtelin ja Skypen palveluksia edulliseen yhteydenpitoon. Lisäksi meillä on satelliittipuhelin turva-ja yhteydenpitovarusteena GSM –verkkojen ulkopuolella.

Vielä vähän matkasuunnitelmasta, jonka mottona on ”Säiden ja ravintoloiden ehdoilla”.  Tulemme etenemään pääasiassa päiväpurjehduksin, joskin jossakin vaiheessa tullee poikkeuksena eteen myös yhden-kahden yön purjehdus. Emme harrasta sankarimatkailua, vaan huonon sään ennusteen yllättäessä jäämme kiltisti satamaan odottamaan parempaa ennustetta – meillähän ei ole varsinaisesti muuta aikataulua kuin, että matka tulee kestämään parisen vuotta.

Matkaamme Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja rannikkoa pitkin etelään, sitten Bornholmin kautta Kieliin. Sieltä Kielin kanavan jälkeen 50-60 mailin pätkä Pohjanmerta, kunnes pujahdamme pohjois-Hollannissa Delfzijl –kaupungin kohdalla Hollannin kanavasysteemiin. Täältä etenemme Hollannin peltojen ja Ijsselmeerin läpi mastoja laskematta Vlissingeniin Hollannin ja Belgian rajalle, josta pujahdamme takaisin Atlantille. Matka jatkuu Ranskan rannikkoa Bretagnen niemimaan kiertäen Biskajanlahden pohjukoille. Emme siis ainakaan menomatkalla ole ylittämässä Biskajaa Ranskan Brestista  La Corunaan Espanjassa, vaan käymme kunnolla läpi Biskajan rantakaupungit ainakin Bordeauxiin asti. Sieltä on sitten tiedossa vähän pidempi purjehdus Pohjois-Espanjaan ja sieltä Portugalin kautta alamme lähestyäkin jo Gibraltaria. Kuinka pitkälle pääsemme tällä purjehduskaudella, riippuu säistä ja matkalaisista. Jos ilmat ovat super-suosiolliset, saatamme päästä lokakuun loppuun mennessä Portugalin ja Espanjan rajan tienoille. Jos säät muistuttavat enempi Suomen tähänastisia kesäkuun kelejä, voi olla että lokakuussa olemme tuskin Hollantia pidemmällä.

Joka tapauksessa suunnitelmamme on joko nostaa Vesterviking vedestä marraskuussa tai jättää se veteen turvalliseen satamaan ja palata joulukuussa viettämään talvea Suomeen. ( Muutenkin tulemme varmaan jo ennen tätä piipahtamaan Suomessa hoitamassa asioita ja tapaamassa lapsiamme, sukulaisia ja ystäviä.)

Helmi-maaliskuun vaihteessa 2010 lähdemme sitten taas jatkamaan matkaa. Suunniteltu reitti on: Gibraltar – Espanjan itärannikkoa pohjoiseen – Mallorca – Menorca – Ranskan Riviera –Italian Riviera – Pohjois-Italian rannikko – Korsika – Italian länsiranta – Sisilia ja sieltä sitten paluumatkalle Sardinian kautta Mallorcalle ja sitten Gibraltarin suuntaan. Paluumatkalla purjehduskauden lähestyessä loppuaan jätämme taas Vestervikingin johonkin marinaan tai telakalle ja tulemme sydäntalveksi Suomeen. Sitten helmi-maaliskuussa palaamme veneelle ja jatkamme matkaa kohti Suomea, ehkä tällä kertaa Englannin kautta. Suomeen pitäisi saapuman loppukesästä tai alkusyksystä .2011

Näin on suunnitelmat. Mutta olemme myös sopineet, että jos jossakin vaiheessa, vaikka jo alkumatkasta toteamme, että tämä ei ollutkaan ”meidän juttu”, niin keulan kääntäminen kohti Suomea kesken suunnitellun matkan ei ole häpeä!

Lähtöajan tavoitteemme on siis 18.6. klo 11.ja paikkana SMK:n satama Pohjoisranta 21 Tervasaarenkannaksen pohjoispuolella. Kun ei koskaan tiedä, mitä viivästyksiä vielä on edessä, kannataa, arvon lukija, joka olet ehkä aikonut tulla lähettämään meitä matkaan, seurata näitä sivuja torstai-aamuun asti. Ilmoitamme  lähdön mahdollisesta siirtymisestä täällä.

Matkallelähtö lähestyy

10.6.2009

Vielä viikko köysien irrottamiseen. Varustautuminen jotakuinkin kontrollissa, joskin tehtävää on vielä paljon. Toistaiseksi nämä blogikommentit ovat aika lyhyitä ja tehty harjoittelumielessä. Tavoitteena on kuitenkin, että lähtöpäivänä täällä olisi jo vähän enemmänkin kertomusta ja muuta sisältöä. Palaillaan.

Blogin alku

Tänään 3.6. avasimme juhlallisesti Vestervikingin nettilokin. Toistaiseksi tämä on harjoittelua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikko ystävällisesti tuli opastamaan blogin aikaansaamisessa.  Täten Jaska ja Inkku astuvat julkisuuteen.